Arjen pyhyyttä | Ei kai sentään Jeesus vaatinut umpiväsynyttä ihmistä venymään yhä vain lisää?

Syksy toi mukanaan usvaiset aamut, pelloilla aterioivat muuttolinnut ja kurkiaurat kiljuvine huutoineen. Vaikka syksyn päivissä viipyili lämpö ja hehkuvat auringonsäteet, ilmassa leijui silti erilainen tuoksu kuin keskikesän hehkussa. Orastavan kevään intensiivinen riemulaulu oli vaihtunut hiljaiseen hämärään. Meille pohjolan asukeille kesä on erityistä aikaa, jolloin palaa halu kokea mahdollisimman paljon ja venyttää päivää pikkutunneille saakka. Kesän kiihkeä intensiivisyys – kyläilyt, merkkipäivät ja kesäjuhlat, terassiprojekti tai kasvimaa – kauniit ja hyvätkin asiat voivat ottaa osansa. Moni alkaakin hiljalleen kaivata arjen asettumista takaisin…