Andreaille, juudaksille ja kaikille muille

Astelin kirkkoon jokin aika sitten jännittyneellä mielellä. Minulla oli ollut messussa käymisestä pitkä tauko, enkä tuntenut meneväni kotiin. Messuun lähtö tuntui enemmän velvollisuudelta kuin ilolla odotetulta kohtaamiselta. Askeleni oli samanlainen kuin ihmisellä, joka on menossa kylään vanhan ystävänsä luo, eikä ole varma, millainen vastaanotto häntä odottaa. Pappi oli minulle vieras, kirkkorakennus tuttu. Istuin penkkiin, ja katselin kirkon seiniin ja kattoon maalattuja kuvia. Mietin niitä ihmisiä, jotka olivat kantaneet kiviä ja laastia, muuranneet ja rapanneet, paanuttaneet. Lopulta joku oli maalannut kattoholviin…