Suomessa asuva paperiton Said hakee turvaa kristinuskosta: ”Olen kiitollinen Jumalalle ja suomalaisille, jotka ovat auttaneet minua”

Ikkunasta avautuu harmaa suomalainen maisema, jonka hiljaisuus on kuin kuva Saidin (nimi muutettu) elämästä. Juuri nyt ei tapahdu mitään. Pitää vain odottaa. Kuinka kauan?

– Kun tietty aika on kulunut, voin hakea uudelleen turvapaikkaa. Tässä on vielä selvitettävää, Said kertoo.

Viimeaikaiset kokemukset ovat vieneet voimia. Paperittomaksi jääneellä ei ole Suomessa virallista statusta eikä siten pääsyä yhteiskunnan peruspalveluihin tai työhön. Arjessa selviämisen lisäksi tulevaisuus mietityttää, sillä kotimaahan ei voi turvallisesti palata.

Suomessa arvioidaan olevan joitain tuhansia paperittomia, mutta tilastollisesti heitä ei ole olemassa. Usein tällainen rooli tuleekin yllätyksenä. Jokaisen tarina on erilainen. Miten Saidille kävi näin?

– Aiemmin minulla oli rahaa ja pärjäsin hyvin taloudellisesti. Nyt minulla ei ole rikkauksia, mutta minulla on Elämä, Said sanoo.

Ei mahdollisuutta palata

Vielä muutama vuosi sitten Saidilla oli Lähi-idässä menestyvä yritys ja paljon asiakkaita. Kaikki oli hyvin. Hän teki firmassaan töitä aamusta iltaan niin kuin oli jo nuorena oppinut.

– Vaikeudet alkoivat, kun eräällä asiakkaallani olikin yhteyksiä maahan, jota kotimaani ei hyväksynyt. Minut vedettiin siihen mukaan. En edes ymmärtänyt, mitä tapahtui.

Lakimies kehotti Saidia lähtemään maasta, kunnes asia selvitetään. Koska hänellä oli valmis lomaviisumi erääseen Etelä-Euroopan maahan, hän päätti lähteä sinne.

Yritän ymmärtää, mitä on tapahtunut. Jouduin hetkessä jättämään kaiken sen, mikä oli minulle tuttua. Jäin tyhjän päälle.
– Said

–  Ajattelin, että palaan heti, kun mahdollista.

Palaaminen entiseen kävi kuitenkin mahdottomaksi, sillä pian lakimies soitti ja kertoi, että miestä odottaisi kotimaassa kuuden vuoden vankeus. Hän neuvoi Saidia jäämään Eurooppaan. Puhelu oli lyhyt, mutta järkytys oli iso.

– Yritän ymmärtää, mitä on tapahtunut. Jouduin hetkessä jättämään kaiken sen, mikä oli minulle tuttua. Jäin tyhjän päälle.

Koska Saidilla oli jo aiemmin kotimaasta lähtenyt sukulainen Suomessa, hän päätti jatkaa matkaa kohti pohjoista. Suomeen hän saapui maaliskuussa 2022.

– Yhtäkkiä kaikki oli minulle uutta, niin kieli, kulttuuri kuin uskontokin. Kaikki oli erilaista. Päätin yrittää sopeutua ja aloitin vastaanottokeskuksessa suomen kielen opinnot.

Said löysi tiensä kristilliseen kirkkoon ja sai sieltä apua ja rauhaa elämäänsä.

Nollapisteessä

Suomessa Said haki turvapaikkaa. Hän ei tiennyt, että jos hakija on jo tunnistautunut turvallisessa maassa, hän ei voi jättää hakemusta toiseen maahan. Paetessaan kotimaastaan viisumilla Eurooppaan Saidin sormenjäljet olivat siinä maassa, johon hän ensiksi saapui.

– Sain siksi kielteisen päätöksen, jonka jälkeen hain työlupaa. Siihenkin tuli kielteinen päätös. En tiennyt, mihin minun olisi pitänyt mennä ja missä elää. Olin ajatellut, että Suomessa minulla on sentään joku sukulainen.

Turhautumista ja epätietoisuutta seurasi masennus, johon liittyi vielä suru. Saidin poissa ollessa hänen isänsä oli kuollut kotimaassa.

Eräänä iltana olin aivan tyhjä. En saanut unta ja aloin huutaa Jumalan puoleen. Huusin apua kaikin voimin. Näytä minulle suunta!
– Said

– Minun kulttuurissani vanhemmat ovat hyvin tärkeitä, ja tämä kosketti minua syvästi. En voinut osallistua edes hautajaisiin. Halusin itsekin kuolla. Välillä mietin, olenko edes olemassa.

– Eräänä iltana olin aivan tyhjä. En saanut unta ja aloin huutaa Jumalan puoleen. Huusin apua kaikin voimin. Näytä minulle suunta!

Jo aiemmin matkoillaan Said oli tutustunut kristinuskoon. Hän oli taustaltaan muslimi, mutta rukoili nyt apua Jeesukselta. Vastaus tuli voimakkaana ajatuksena.

– Jumala ei puhu meille kuin ihminen, mutta hän toi mieleeni ystävän, jonka olin tavannut vastaanottokeskuksessa Suomeen tultuani. Otin häneen yhteyttä, ja ystävä tuli katsomaan minua sairaalaan, jossa olin henkisesti huonossa kunnossa. Hän halusi auttaa.

– Pääsin mukaan seurakunnan musiikkitiimiin. Se on tuonut paljon iloa. Musiikki vaikuttaa minuun niin, että muistan sekä hyviä että huonoja asioita menneisyydestä. Voin käydä läpi elämääni ja muistojani, Said sanoo.

Tulevaisuus on avoin, mutta ei pelota

Said löysi tiensä kristilliseen kirkkoon. Paikallisen seurakunnan pastori tuli hänen luokseen vastaanottokeskukseen, ja he keskustelivat pitkään.

– Jos en olisi silloin saanut apua, en olisi päässyt eteenpäin. Sisäinen tunteeni alkoi muuttua ja elämääni tuli valoa. Sain kuin itseni takaisin. Löysin rauhaa.

Ystävänsä tuella Said muutti pääkaupunkiseudulle ja hakeutui seurakuntaan, jossa oli toimintaa maahanmuuttajille. Hän sai ystäviä ja löysi uudelleen myös liikunnan ja musiikin.

– Pääsin mukaan seurakunnan musiikkitiimiin. Se on tuonut paljon iloa. Musiikki vaikuttaa minuun niin, että muistan sekä hyviä että huonoja asioita menneisyydestä. Voin käydä läpi elämääni ja muistojani.

Hänen syvä toiveensa on, että kotimaan tilanne voisi joskus muuttua oikeudenmukaisemmaksi eikä ihmisten tarvitsisi pelätä.

Nyt Said odottaa, että toisessa maassa oleva rekisteröinti raukeaa. Toiveena on voida jäädä Suomeen asumaan ja tehdä täällä työtä, ehkä musiikin tai entisen ammatin parissa. Se, että lähellä on edes yksi sukulainen, tuntuu tärkeältä. Tärkeää on myös oppia suomen kieltä.

– Olen kiitollinen Jumalalle ja suomalaisille ihmisille, jotka ovat auttaneet minua. Haluan myös oppia lisää kristinuskosta ja Jeesuksesta. Luotan siihen, että kaikesta epävarmuudesta huolimatta tulevaisuuteni on turvassa Jumalan käsissä.

Said jää miettimään ja katsoo taas ikkunasta ulos. Harmauden keskeltä pilkistää kalpea auringonsäde. Hänen syvä toiveensa on, että kotimaan tilanne voisi joskus muuttua oikeudenmukaisemmaksi eikä ihmisten tarvitsisi pelätä. Ajatus elämästä siellä tuntuu nyt kaukaiselta ja henkisesti vieraalta. Vaikka Suomessa moni asia on erilaista, tuntuu se silti kodilta. Ennen kaikkea, koska miehen sisäisessä elämässä on nyt jotain kokonaan uutta.

– Aiemmin minulla oli rahaa ja pärjäsin hyvin taloudellisesti. Nyt minulla ei ole rikkauksia, mutta minulla on Elämä. Olen aikuisena miehenä saanut pysähtyä ja aloittaa uudelleen. Olen mennyt läpi raskaan vaiheen, mutta ympärilläni on hyviä ihmisiä ja tiedän, että puolestani rukoillaan.

Artikkelin otsikkoa on muutettu 13.5. kello 9.56.