Saarna | ”Minä en sinua unohda”

Ensimmäisen sunnuntain joulusta teemana on Pyhä perhe. Tätä pyhäpäivää kutsutaan myös Simeonin ja Hannan sunnuntaiksi. He olivat temppelissä odottaneet Jumalan lupausten täyttymistä ja näkivät Jeesus-lapsessa uuden aikakauden käänteen. Päivän evankeliumi luetaan tänään Luukkaan evankeliumin toisesta luvusta. Lauri Thurén kirjoittaa saarnansa kuitenkin ensimmäisestä lukukappaleesta, joka tänään on Jesajan kirjan luvusta 49. Liturginen väri on valkoinen, ja alttarilla sytytetään neljä kynttilää.

 Jesajan kirjan luvusta 49

Riemuitkaa, taivaat! Iloitse, maa! Ratketkaa riemuun, te vuoret! Herra lohduttaa kansaansa,

hän hoivaa köyhiä lapsiaan. Siion sanoo: ”Herra on minut hylännyt, Jumalani on minut unohtanut!” – Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt, ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä. (Jes. 49:13–16)

Thurén: Raamatun kauneimmat jakeet

Makuasioista ei kannata väitellä, pohtivat jo roomalaiset. En kuitenkaan osu pahasti harhaan väittäessäni, että Raamatun ihanimmat sanat, kaksi pientä vertausta, löytyvät profeetta Jesajan kirjasta.

Kelataan ensin taaksepäin. Kuningas Daavid pohti Jumalan ja ihmisen eroa: ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen!” Hänen poikansa Salomo totesi, ettei Jumala mahdu edes ”taivasten taivaisiin”. Tuntuu mahdottomalta ajatella, että hän välittäisi minusta, mitättömästä ihmisestä. Olisiko hänellä aikaa ajatella minua, joka vain piipahdan tällä pienellä planeetalla?

Mutta päivän tekstissä on toisin! Näin sanoo Herra: ”Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt.”

Älä mieti maailmankaikkeuden suuruutta, älä omaa pienuuttasi. Keskity siihen, mitä Jumala itse sanoo sanassaan: ”Käsieni ihoon.”

Eksegetiikan professori Lauri Thurén

Pyhän muut tekstit:
Ps. 71:14–19, Gal. 4:3–7, Luuk. 2:33–40