Näkökulma | Miksi naispappeus on tasa-arvokysymys?

Uusi Tie -lehden päätoimittaja Santeri Marjokorpi julkaisi 18. helmikuuta kirjoituksen otsikolla ”Miksi naispappeuskysymys ei ole tasa-arvokysymys?”. Siinä hän perusteli, miksi naisten ei tulisi toimia pappisvirassa. Hän perustelee kantaansa ennen kaikkea luomisjärjestyksellä ja tulkinnalla, jossa Raamatun läpi kulkee ajatus edustuksellisuudesta suhteessa Jumalaan.

Vaikka Marjokorven raamatuntuntemus on epäilemättä kovalla tasolla, hänen tapansa tulkita kirjaa on vähintään ongelmallinen. Tekstin alussa hän toteaa, että ihmisen elämä paratiisissa on jatkuvaa jumalanpalvelusta ja että Aadam asetettiin paratiisissa luonteeltaan papilliseen tehtävään. Raamatussa ei puhuta papillisesta tehtävästä mitään, se on täysin päätelmää ja tulkintaa.

Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta löytyy kaksi kertomusta siitä, miten ihminen luodaan. Ensimmäisessä niistä (1. Moos. 1:1–2:3) Jumala luo miehen ja naisen kuvakseen. Toisessa (2. Moos 2:4–2:25) nainen luodaan miehen kylkiluusta.

Kertomukset on joissain yhteyksissä ymmärretty jatkumoksi, mutta logiikka ontuu, sillä tapahtumien järjestys kertomuksissa on erilainen. Tämä johtaa joko siihen, että

A) on valittava kertomuksista toinen, jolloin joutuu luopumaan ajatuksesta, että Raamattu olisi täydellinen, tai

B) kertomukset on ymmärrettävä symbolisesti.

Ensimmäisessä luomiskertomuksessa Jumala antaa ihmiselle ruoaksi ”siementä tekevät kasvit” ja puut, ”joissa on siementä kantavat hedelmät”. Marjokorven noudattamalla logiikalla, jossa valitaan luomiskertomuksista vain toinen, voisi selvästi tulkita, että ihminen on luotu kasvissyöjäksi. Eikä tämä vaadi edes yhtä suurta tulkinnanvapautta, jonka Marjokorpi ottaa itselleen kirjoittaessaan papillisesta tehtävästä paratiisissa.

Langennut ihminen

Marjokorpi käsittelee kirjoituksessaan myös syntiinlankeemusta ja osuu naulan kantaan: ”Syntiinlankeemus turmelee Jumalan alkuperäisen luomisjärjestyksen ja -tarkoituksen. Herruus vääristyy hallinnaksi ja alistamiseksi, suojaus vallan väärinkäytöksi ja yhteys kamppailuksi.”

On mielestäni tekopyhää ajatella, että nainen olisi miehen alamainen ja mies pystyisi siitä huolimattaa jollakin lailla täysin hyvin aikein käyttämään hänelle tällä tavalla annettua valtaa. Asetelma voi toimia, jos toinen on synnitön, kuten Jumalan ja ihmisen välisessä suhteessa, mutta ei kahden ihmisen suhteessa.

Entä Korinttilaiskirje?

Naisen asemasta seurakunnassa puhutaan suoraan Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvussa 14, jossa Paavali käskee naisten vaieta seurakunnassa.

”Naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa.”

Kielto on ehdoton, ja se toistetaan jopa kolmeen kertaan korostuksen vuoksi: nainen ei kertakaikkiaan saa puhua seurakunnan kokoontuessa.

Kolme lukua aiemmin Paavali on samassa kirjeessä kertonut, että naisen tulee peittää päänsä, jos hän rukoilee tai profetoi. Kohta antaa ymmärtää, että naiset ovat kuitenkin puhuneet jumalanpalveluksissa.

On kuitenkin helppo ratkaisu löytää omaa kantaa tukevat perusteet ja jättää huomiotta niihin liittyvät ristiriidat.

Marjokorpi haluaa kieltää ristiriidan sanomalla, että Paavali ”ei kiellä kaikkea puhumista”, vaikka niin tämä juuri tekee.

Tässä tullaan ydinongelman kohdalle: kyse on aina tulkinnasta. On ensinnäkin kyse siitä, mitä valitaan, kuten esimerkiksi luomiskertomuksen tapauksessa. Lisäksi on kyse siitä, suljetaanko silmät ristiriidoilta, vaikka ne paistavat kuin kevätaurinko hiihtäjän silmille.

Marjokorpi tulkitsee Raamattua varmasti oman näkemyksensä mukaan vilpittömästi. On kuitenkin helppo ratkaisu löytää omaa kantaa tukevat perusteet ja jättää huomiotta niihin liittyvät ristiriidat.

Marjokorpi on pyrkinyt ratkaisemaan tätä tulkitsemalla Raamattua kontekstista käsin. Hänen johtava kontekstinsa on luomisjärjestys ja ajatus edustajuudesta Jumalan edessä, mutta kuten edellä todettua, sen sisäinen logiikka ontuu.

Kontekstina Jeesus

Johtava tulkintakonteksti voisi olla myös toisenlainen: Jeesus. Jos ajatellaan kristinuskon ydintä, sen tulisi huipentua Jeesuksessa eikä Paavalissa. Marjokorven tulkinnassa oman näkökannan mukaan tulkitut Paavalin sanat saavat huomattavasti suuremman roolin kuin Jeesus, joka kuitenkin oli maan päällä kävellyt Jumala.

Kyllä hän Jeesuksenkin mainitsee, kohdassa, jossa kertoo tämän ottaneen 12 nimenomaan miespuolista apostolia seuraajikseen. Ratkaisu lienee kuitenkin ollut käytännöllinen: naiset eivät saaneet toimia uskonnollisina opettajina. Hänen opetuslastensa laajempaan joukkoon kuitenkin kuului naisia.

On myös mielenkiintoista, että nimenomaan naisten asema on kysymys, joka tällä hetkellä jakaa herätysliikkeiden piirissä. Jos tarkastellaan Jeesuksen puheita, papeista ja vielä vähemmän virkaan liittyvästä sukupuolikysymyksestä ei ole halaistua sanaa.

Harva kai meistä hyvinvoivista luterilaisista toteuttaa Jeesuksen mammonaan, rikkaisiin ja köyhiin liittyviä sanoja.

Sen sijaan merkillisen vähälle huomiolle on jäänyt esimerkiksi se, mitä Jeesus sanoo mammonasta. Hän puhuu siitä huomattavasti enemmän kuin opista tai sukupuoliasioista. Luulen, että sekä minä että Marjokorpi kuulumme globaalilla mittakaavalla parhaiten ansaitsevaan kymmeneen prosenttiin ihmisistä. Olemme siis rikkaita. Jeesuksen sanojen mukaan meidän on vaikea päästä taivaaseen.

Onkin varmasti helpompaa pitää esillä asiaa, joka ei suoraan koske itseä. Harva kai meistä hyvinvoivista luterilaisista toteuttaa Jeesuksen mammonaan, rikkaisiin ja köyhiin liittyviä sanoja.

Jos pidetään Jeesusta kristinuskon ja raamatuntulkinnan ytimenä, voidaan hahmottaa, että hän ei tullut tuomaan hierarkiaa, oppirakennelmaa tai rakentamaan uskontoa. Hän tuli uudistamaan ihmisten suhteen Jumalaan ja kärsi sen vuoksi ristinkuoleman. Hän tuli luomaan yhteyden.