KUVAT
Pakinat | 19.04.2023 | 8/2023
Kunpa olisin kevätihminen! Osaisin nauttia valon määrän lisääntymisestä, lumikellojen ilmestymisestä ensimmäiseen sulaneeseen läikkään ja mustarastaan laulusta. Mutta ei! Iloisena ihmisenä minä loistan parhaimmillani pimeässä kaamoksessa. Olen kuin heijastin. Keväällä valon määrän lisääntyessä elimistöni järkyttyy moisesta. Sen sijaan että innostuisin, käykin ihan päinvastoin, huomaan alakuloistuvani. Synkistelen. Näen vain pölyn sälekaihtimissa, kissan repimät sohvankulmat, lumen alta paljastuvat roskat ja keräämättömät koirankakat. En ole energinen, en positiivinen, niin kuin kaiken järjen mukaan pitäisi. Olen pahanilmanlintu, joka tekee paluumuuton joka kevät. Samoin kuin siitepölykaudet…
Tutustu Sanan digitilaukseen 1 € / 1 kk. Se on helppoa ja turvallista, voit perua tilauksen milloin hyvänsä.
LISÄÄ AIHEPIIRISTÄ