Moni Iranista paennut kristitty toivoo vallankumousta: ”Kristillinen uskoni velvoittaa minua”

Vantaalaisen pientaloalueen pihoilla voi nähdä halonhakkaamista ja purjeveneitä. Katu mutkittelee kuin vanha maalaistie. Vierestä halkoo Kehä III. Kotipihallaan vastaan tulee Cyrus Jebraeil. Hän on 49-vuotias kahden lapsen isä, menestynyt yrittäjä ja aktivisti. Tämä on monikulttuurinen perhe, jossa tytär huikkaa isälle ystävällisesti salaam.

Jebraeil on yksi kolmesta kristitystä, jotka kertovat tässä jutussa oman näkemyksensä kotimaansa Iranin tilanteesta.

Moni iranilainen ei halua, että Iranin islamilaista tasavaltaa kutsutaan Iraniksi. Heidän mielestään todellinen Iran ei ole sama asia kuin vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen myötä syntynyt hallinto.

Tämä hallinto on pysynyt tiiviisti otsikoissa muun muassa siksi, että kun Yhdysvallat ja Israel iskivät sitä vastaan, öljyn hinta kallistui dramaattisesti.

Cyrus Jebraeil kiinnittää huomiota siihen, kuinka vähän julkisessa keskustelussa on käsitelty sitä, että loppuvuonna 2025 puhjenneissa mielenosoituksissa on eri arvioiden mukaan kuollut jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä.

– Iranin vankiloissa on tuhansia raiskattuja naisia ja miehiä, mutta meidän ääntämme ei kuulla, Jebraeil sanoo.

Uskon, että vallankumous on lähellä.

Hänen puheessaan on vivahteita Peräpohjan murteesta, joka tarttui, kun hän saapui vasta 26-vuotiaana YK:n kiintiöpakolaisena Tornioon. Tämä tapahtui maaliskuussa 2004.

– Lunta oli vielä metri, ja minulla oli jalassa vain lenkkarit.

Jebraeilin perhe oli joutunut pakolaisiksi, sillä Iranin lainsäädännössä luopuminen islamista on kielletty. Maan perustuslaki tunnustaa kyllä kristityt uskonnolliseksi vähemmistöksi, mutta tämä koskee vain historiallisia etnisiä kirkkoja. Niidenkin toimintaa rajoitetaan ankarasti, mutta pahin tilanne on käännynnäisillä.

Iranin lainsäädännössä islamin hylänneitä voidaan rangaista kuolemantuomiolla. Vuoden 1990 jälkeen näin ei tiettävästi ole menetelty, mutta kristityiksi kääntyneitä syytetään muun muassa kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta, mistä voi seurata pitkiä vankeusrangaistuksia, karkotuksia ja esimerkiksi ”uudelleenkoulutusta”. Ison-Britannian sisäministeriön tuoreehko selvitys arvioi islamista kristinuskoon kääntyneiden määräksi vajaan miljoonan.

– Halu kaataa hallinto yhdistää Iranissa eri uskontoja ja etnisiä ryhmiä, ja tässä rintamassa ovat myös iranilaiset kristityt. Uskon, että vallankumous on lähellä, Jebraeil sanoo.

Azra arvostelee suomalaista mediaa siitä, miten yksipuolisesti Iranista on uutisoitu. ”Iranin hallinto teloittaa ihmisiä päivittäin, mutta media on jättänyt meidät yksin, kun se ei ole välittänyt totuudenmukaista kuvaa Iranin todellisuudesta”, hän sanoo.

”Jeesus itse polvistuu”

Labradorinnoutaja Helmi on 11-vuotias. Se on korkea ikä opaskoiralle. Helmi rojahtaa espoolaisen kirjaston lattialle lepäämään, sillä junamatka Turusta asti oli uuvuttava. Näkövammainen emäntä Azra on ammatiltaan saavutettavuusasiantuntija.

– Isäni oli tosi rakastava, Azra kertoo lapsuudestaan Iranissa.

Hän esiintyy vain etunimellään, sillä Suomessakaan kaikki iranilaistaustaiset ihmiset eivät voi täysin vapaasti ilmaista mielipiteitään. Kotimaassa yhä asuvat perheenjäsenet voivat joutua viranomaisten silmätikuksi.

– Minä olen puhunut julkisesti omasta uskostani, enkä halua elää pelossa. Mutta perheeni vuoksi pelkään, enkä halua, että he joutuvat kärsimään, Azra sanoo.

– Isä rakasti myös islamia. Hänelle oli tärkeää, että me sisarukset pidämme hijabia. Kun nyt ajattelen lapsuuttani, niin ehkä yritin olla hyvä muslimi siksi, että tekisin isäni iloiseksi.

Azra alkoi menettää näköään teini-iässä, ja parikymppisenä hänestä tuli täysin sokea. Kaikki pitivät mahdottomana, että Azra voisi täysin sokeana matkustaa yksin Eurooppaan opiskelemaan yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä.

– Mutta isä kannusti minua aina ja sanoi, että pystyn, mihin haluan.

Isä oli lukenut internetistä, että Suomessa ei enää uskota Jumalaan.

Lopulta vuonna 2013 Azra sai opiskelupaikan Joensuusta. Ensimmäisenä syksynään hän osallistui Joensuun evankelis-luterilaisen seurakunnan järjestämään kansainväliseen jumalanpalvelukseen, jossa laulettiin monille kristityille tuttu ylistyslaulu ”Kohta, kohta vaan saamme nähdä Kuninkaan”.

– Jumalanpalveluksen jälkeen eräs tyttö kysyi minulta, mitä pidin. Vastasin, että ihan mielenkiintoista, mutta en tiennyt, että Suomessa on kuningas.

Muslimin korvaan kuninkaasta laulaminen tuntui viittaavan maalliseen hallitsijaan. Myöhemmin Azra ymmärsi, että jumalanpalveluksessa oli laulettu toisenlaisesta kuninkuudesta.

– Isä oli lukenut internetistä, että Suomessa ei enää uskota Jumalaan, mutta täällä kohtasin jatkuvasti kristittyjä, jotka auttoivat minua paljon.

Suomeen muuttaessaan Azra ei enää luottanut Iranin valtionuskontoon, mutta hän oli varma, että jossakin oli olemassa todellinen Jumala. Piti vain löytää se oikea.

– Löysin tieni kristityksi Jumalan sanan kautta eli lukemalla Raamattua.

Vuonna 2014 Azra sai kasteen Joensuun kirkossa muutaman todistajan läsnä ollessa.

– Pienenä muslimityttönä minun piti omilla ansioillani kelvata Jumalalle. Kristinuskossa minua kosketti se, että Jeesus itse polvistuu pienen tytön tasolle.

Cyrus Jebraeil pakeni Suomeen vuonna 2004 YK:n kiintiöpakolaisena. ”Halu kaataa hallinto yhdistää Iranissa eri uskontoja ja etnisiä ryhmiä, ja tässä rintamassa ovat myös iranilaiset kristityt”, hän sanoo.

Viranomaiset salakuuntelivat

Elettiin 1990-luvun loppua. Cyrus Jebraeil oli saanut lukion jälkeen opiskelupaikan Iranin asevoimien eli Arteshin elektroniikkainsinöörikoulutuksesta. Hän kieltäytyi paikasta ja valitsi siviiliyliopiston. Pian tapahtui jotain odottamatonta, sillä Jebraeilin äiti ilmoitti kääntyneensä kristinuskoon.

– Meillä on iso suku, mutta isoäitiäni lukuun ottamatta oikeastaan kukaan ei suhtautunut uskontoon kovin vakavasti. Oma isäni oli koko ajan erittäin islamkriittinen, Jebraeil kertoo.

Tämä on Iranissa yllättävänkin yleistä. Kun hollantilais-iranilainen tutkimusjärjestö GAMAAN (Group for Analyzing and Measuring Attitudes in Iran) selvitti vuonna 2020 iranilaisten uskonnollisuutta, vain runsaat 32 prosenttia identifioi itsensä shiiamuslimiksi. Sen sijaan esimerkiksi ateismi ja new age -tyyppinen henkisyys ovat kasvussa. Runsas viidesosa ei identifioitunut enää mihinkään uskontoon. Kristittyjen osuudeksi arvioidaan 1,5 prosenttia maan 90-miljoonaisesta väestöstä.

Lopulta Iranin tiedusteluviranomaiset alkoivat kuunnella puhelimiamme.

– Uskoontulo oli minulle totaalinen käänne. Se todellakin oli uudestisyntyminen, sillä siinä muuttuivat arvot ja koko elämä. Kaikki perustuu siihen, että vaikka teemme virheitä ja syntiä, meillä on aina mahdollisuus saada kaikki anteeksi. Jeesus on kaikki kaikessa, Jebraeil sanoo.

Kääntymisen seurauksena Jebraeilin siskosta tuli seurakunnan sihteeri, ja äiti osallistui naistyöhön. Isä puolestaan käänsi teologista kirjallisuutta farsiksi.

– Lopulta Iranin tiedusteluviranomaiset alkoivat kuunnella puhelimiamme, ja sitä seurasi uhkailu, jonka vuoksi meidän oli yksinkertaisesti paettava.

Jebraeil arvioi, että Iranin nykyisessä järjestelmässä poliittista ja uskonnollista ulottuvuutta on mahdoton erottaa toisistaan, koska järjestelmä itsekin hakee oikeutuksensa uskonnollisin perustein.

– Lännessä tätä ei ymmärretä. Kun Yhdysvallat ja Israel hyökkäsivät Iraniin viime kevättalvella, jotkut juristit pitivät iskua maan ylintä johtajaa Ali Khameneita vastaan laittomana sillä perusteella, että hän olisi ollut siviilihenkilö. Tämä ei pidä paikkaansa. Khamenei oli Iranin ylin sotilaskomentaja. Nykyään myös EU luokittelee Iranin islamilaisen vallankumouskaartin terroristijärjestöksi. Tämä organisaatio on suoraan vastuussa Iranin ylimmälle johtajalle, Jebraeil sanoo.

”Jeesus opetti, että ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että antaa henkensä toisen puolesta. En voi jäädä sivustakatsojaksi, kun näen, kuinka hallinto murhaa kansalaisia kaduilla”, Enosh Kasra pohtii.

”Jokin sisälläni murtui”

Suomessa asuu runsaat 15 000 iranilaistaustaista ihmistä. Heistä hieman alle puolet asuu pääkaupunkiseudulla. Yksi heistä on Saalem-seurakunnan farsinkielisen työn pastori Enosh Kasra. Hänen johdollaan Saalemissa kokoontuu joka sunnuntai kuutisenkymmentä seurakuntalaista.

– Vuoden 2015 turvapaikanhakijakriisin jälkeen seurakuntaan liittyi myös afganistanilaisia farsinkielisiä, Kasra kertoo.

Joskus osallistujamäärä on kohonnut jopa kahteensataan. Työparinsa kanssa Kasra järjestää myös parisuhdetyötä, rukoushetkiä Zoomissa sekä ohjelmaa nuorille.

Kuten usein, myös Enosh Kasran kääntyminen kristityksi Iranissa oli dramaattinen tapahtuma. Elettiin 2000-luvun alkuvuosia. Kasran eno oli jo pidemmän aikaa asunut kaukaisessa Suomessa, kun hän erään Iranin-vierailunsa yhteydessä päätti rukoilla koko perhekunnan läsnä ollessa: ”Taivaallinen Isä, lähestyn sinua Jeesuksen nimessä…”

– Yhtäkkiä jokin sisälläni murtui. Miten joku saattoikaan puhutella Jumalaa niin läheisesti?

Kun oman seurakuntamme pastori joutui vankilaan, minulla ja kolmella veljelläni ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin paeta Turkin kautta Eurooppaan.

Eno antoi Kasralle Luukkaan evankeliumin, jota tämä luki uudestaan ja uudestaan. Siitä alkoi Kasran ja itse asiassa koko perheen matka kristityksi.

Vuonna 2005 Iranin presidentiksi nousi äärimmäisen vanhoillisena pidetty Mahmud Ahmadinežad. Hänen kaudellaan hallinto tiukensi otettaan maanalaisista seurakunnista.

– Kun oman seurakuntamme pastori joutui vankilaan, minulla ja kolmella veljelläni ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin paeta Turkin kautta Eurooppaan, Kasra kertoo.

Vaikka Iranin tilanne paheni hälyttävästi, Kasran eno uhmasi vaaroja.

– Varoituksista huolimatta hän palasi Iraniin tekemään evankelioimistyötä. 2010-luvulla hänet pidätettiin, ja hän joutui vankilaan. Sieltä vapauduttuaan hänet karkotettiin maasta, Kasra kertoo.

Nyt eno asuu Espoossa.

Näkökykynsä menettänyt Azra on itse neulonut villarannekkeen, joka symboloi Iranin vuoden 1979 vallankumousta edeltänyttä leijonalippua.

Ihmisoikeuksia valikoiden

Iranin koulujärjestelmässä on tavallista varsinkin uskonnollisina ja poliittisina juhlapäivinä, että lasten täytyy rivissä seisten vaatia yhteen ääneen kuolemaa Yhdysvalloille ja Israelille. Azran veli oli 8-vuotias, kun hän ei suostunutkaan tähän.

– Opettaja soitti isälleni ja valitti, että poika on tottelematon. Kun opettaja oli kysynyt, miksei veljeni huuda muiden mukana, tämä oli vastannut, että kun meillä on aamu, Amerikassa nukutaan. Isäni oli vastannut opettajalle, että pojallahan on tässä selvää loogista ajattelua.

Monien iranilaistaustaisten tavoin Azra kertoo olevansa pettynyt siihen, ettei Suomessa osata ottaa iranilaisten ahdinkoa todesta. Hänen mielestään tämä tulee esiin muun muassa siinä, miten Suomi on vuosien ajan kohdellut kristinuskoon kääntyneitä turvapaikanhakijoita.

– Iranissa moni kristitty on joutunut piilottelemaan omaa uskoaan eikä ole tottunut puhumaan siitä ääneen. Isoissa kaupungeissa on ollut mahdollista saada turvallinen internetyhteys ja sitä kautta tietoa uskonasioista, mutta pienemmillä paikkakunnilla näin ei välttämättä ole. Tällaiset kristityt eivät ole tottuneet puhumaan ääneen sellaisista vaikeista uskonasioista kuin kolminaisuus. Silti Migri tenttaa kristityiltä turvapaikanhakijoilta asioita, joihin suomalaiset itsekään eivät osaisi vastata, Azra sanoo.

Tilannetta pahentaa se, että diktatuurissa eläneillä vainotuilla ihmisillä ei ole luottamusta viranomaisiin. Jos tulkki ei itse suvaitse kristittyjä, uskonasioista puhuminen vaikeutuu entisestään.

Mitä vapautta on se, että uskovat kokoontuvat viranomaisilta ja muilta kansalaisilta salaa jonkun kodissa?

– Pahimmissa tapauksissa kristityiksi kääntyneille on sanottu, että voittehan te elää Iranissa kristittyinä, kunhan ette puhu uskostanne julkisesti. Mutta miten voit elää kristittynä maassa, jossa Raamatun omistaminen voi olla peruste vankilatuomioon? Mitä vapautta on se, että uskovat kokoontuvat viranomaisilta ja muilta kansalaisilta salaa jonkun kodissa? Azra kysyy.

Iranissa mediat ovat valtion kontrolloimia, joten ammattinimike toimittaja ei tarkoita riippumatonta journalistia siinä merkityksessä kuin me täällä lännessä sen ymmärrämme. Azra kyseenalaistaa kuitenkin sen, kuinka riippumattomia länsimaisetkaan toimittajat ovat.

– Rakastan Suomea, ja tämä on kotimaani. Mutta nyt olen pettynyt mediaan. Viime talvena Iranissa murhattiin kymmeniä tuhansia ihmisiä, ja internet suljettiin kokonaan. Iranin hallinto teloittaa ihmisiä päivittäin, mutta media on jättänyt meidät yksin, kun se ei ole välittänyt totuudenmukaista kuvaa Iranin todellisuudesta.

– Oikeastaan Iranin tapahtumat avasivat silmäni sille, että täällä ihmisoikeudet ovat tärkeitä ainoastaan silloin, kun ne sopivat kunkin omaan agendaan, Azra puuskahtaa.

Enosh Kasraa hämmensi, miten läheisesti hänen kristityksi kääntynyt enonsa rukoili Jumalaa. ”Yhtäkkiä jokin sisälläni murtui”, hän kertoo uskoontulostaan.

Kristitty ei voi jäädä sivuun

Pääkaupunkiseudun iranilaistaustaiset ihmiset ovat säännöllisin väliajoin järjestäneet Iranin hallinnon vastaisia mielenosoituksia Helsingissä. Enosh Kasra kokee, että osallistuminen protesteihin on hänelle kristittynä velvollisuus.

– Jeesus opetti, että ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että antaa henkensä toisen puolesta. En voi jäädä sivustakatsojaksi, kun näen, kuinka hallinto murhaa kansalaisia kaduilla, Kasra pohtii.

– Osa kristityistä on sitä mieltä, että kristityn ei pidä sekaantua politiikkaan vaan pitäisi pysyä hiljaa rukoilemassa. Saatetaan esimerkiksi vedota Paavaliin, joka kehottaa kunnioittamaan esivaltaa. Paavalin näkökulma on ymmärrettävä yhteiskunnassa, jossa laki suojaa ihmistä. Iranissa tämä ei toteudu, joten kristillinen uskoni velvoittaa minua puuttumaan asiaan.

Emme vaadi Iraniin kristillistä hallintoa.

2020-luvun alussa Kasra oli muutamien diasporassa elävien iranilaisten kanssa perustamassa kristillistä puoluetta. Sen tarkoitus on osallistua parlamenttivaaleihin, jotka järjestettäisiin, mikäli Iranissa tapahtuisi vallankumous.

– Emme vaadi Iraniin kristillistä hallintoa. Sen sijaan vaadimme, että kun ateistit ja muut ryhmät muodostavat oman poliittisen ohjelmansa, myös kristityt osallistuvat päätöksentekoon. Me emme voi vain istua vieressä katsomassa, kun ateistit ja muslimit menevät parlamenttiin ja laativat ne lait, joita tulevaisuuden Iranissa kaikkien on noudatettava.