Miten elää kristittynä? Osa 1/6: ”Kristillinen elämä nousee yhä Raamatun pohjalta”

Suomalaisten elämänarvot ovat muuttuneet parissa vuosikymmenessä. Seuraako kirkko mukana? Pitäisikö? Entä elävätkö uskovat toisin kuin muut? Onko kristitty mukavampi ja luotettavampi vai hankalampi ja kireämpi ystävä tai puoliso kuin joku toinen ihminen?

Oikeaa mallia ei ole helppo löytää. Kirkon ihanteista ja arvoista on vaikea saada selvää, koska mukaan mahtuu monenlaista näkemystä. Moni kristillinen ryhmä tai ajattelija esittää perusteltuja näkemyksiä siitä, mikä olisi oikea tapa elää. Yksi perustelee käsitystään oikeasta elämästä raamatunlauseilla, toinen kristinuskon keskeisellä sanomalla. Aiemminkin kristityt ovat eläneet eri kulttuureissa perin eri tavoin.

Kyllä jokainen suurin piirtein oivaltaa, mitä Väinö Linna tai Klaus Härö tahtoivat kertoa, vaikka lukeekin tai katsookin omalla tavallaan.

Kristillinen elämäntapa on aina saanut vaikutteita siitä ilmapiiristä, jonka keskellä eletään.

Nyt en lähde vertailemaan nykyajan näkemyksiä vaan kysyn, miten Raamattu ja etenkin Uusi testamentti neuvovat Jeesukseen uskovia elämään. Silti kaikki kristillinen elämä nousee yhä Raamatun pohjalta. Jokainen Jeesuksen seuraaja arvostaa – ainakin periaatteessa – hänen ja hänen apostoliensa opetuksia. Siksi tässäkin asiassa kannattaa kurkistaa pyhiin kirjoituksiin.

Suuri valhe Raamatusta

Joskus toki kuulee, ettei Raamattuun juuri kannata vedota, kun etsii oikeaa elämäntapaa. Tämä näkemys perustuu kahdelle ajatukselle: Jokainen voi tulkita Raamattua miten haluaa. Lisäksi se on kirjoitettu niin erilaisessa ympäristössä, etteivät sen ohjeet kosketa tämän päivän suomalaista. Molemmat väitteet ovat totuudenjälkeisen ajan tuotetta eli humbuugia.

Ensinnä: Nykyisten kirjallisuudentutkijoiden mukaan tekstillä – tai vaikka valokuvalla – on luonnostaan tietty, tekijän tarkoittama vaikutus vastaanottajaan. Kyllä jokainen suurin piirtein oivaltaa, mitä Väinö Linna tai Klaus Härö tahtoivat kertoa, vaikka lukeekin tai katsookin omalla tavallaan.

Se ampuu itseään jalkaan, joka vielä ajattelee: Kristinuskon on elettävä ajassa eli muunnuttava tämän päivän ihanteiden ja arvojen suuntaan.

Ei kenellekään tule hyvä mieli nähdessään lehtikuvan sodasta kärsivästä lapsesta. Näin Raamattukin toimii: sisälukutaidon avulla saa yleensä hyvän käsityksen siitä, mitä Paavali tai Jeesus tarkoittivat.

Toiseksi: Vaikka Uusi testamentti kirjoitettiin meille vieraassa kulttuurissa, se ei syntynyt ”vanhaan hyvään aikaan”, korkean moraalin ja selkeiden sääntöjen keskellä. Päinvastoin: varhaisen keisariajan uskonnollisuus ja moraali olivat perin vapaamielisiä ja monimuotoisia, suorastaan postmoderneja. Pontius Pilatuskin kysyi löysästi: ”Totuus? Mitä se on?” (Joh. 18:38).

Kyllästyneet ihmiset alkoivat kysellä: Kertoisiko joku selkeästi, mikä on oikein ja miten tulee elää? Tähän vastasi nouseva kristinusko. Me olemme saman tilanteen kynnyksellä.

Uusi ja erilainen kiinnostaa

Tutkimusten mukaan nuoret miehet ja nyt myös naiset ovat alkaneet etsiä vastausta Jeesukselta. Se ampuu itseään jalkaan, joka vielä ajattelee: Kristinuskon on elettävä ajassa eli muunnuttava tämän päivän ihanteiden ja arvojen suuntaan. Ensimmäiset kristityt tekivät päin vastoin, he edustivat vastakulttuuria.

He kertoivat toisenlaista sanomaa yhdestä totuudesta ja yhdestä Jumalasta, jonka tahdon voi oppia tuntemaan.

Ajattelen siis, että Uusi testamentti ei ole liian vaikeatulkintainen tai liian kaukana nykypäivän elämästä. Siksi tässä juttusarjassa sukellamme Raamattuun silmät auki.

He eivät eläneet niin kuin muut vaan tavalla, joka herätti ympäristössä sekä ihastusta että vihastusta. Tästä kertoo Ensimmäinen Pietarin kirje.

Ajattelen siis, että Uusi testamentti ei ole liian vaikeatulkintainen tai liian kaukana nykypäivän elämästä. Siksi tässä juttusarjassa sukellamme Raamattuun silmät auki. Näkymät voivat yllättää paatuneenkin uskovan.