Elämäni sanat | Mariska sai unessa sanan ja ihmetteli aamulla, mitä tämä oikein on

Laulaja-lauluntekijä Mariska aloitti musiikin tekemisen jo seitsenvuotiaana, ja ensimmäisen julkaistun kappaleensa hän kirjoitti 15-vuotiaana. Elämäni sanat -haastattelussa itseään perusluterilaiseksi kuvaileva artisti puhuu muun muassa äidistään, siitä, miten sai elämäänsä vaikuttaneen sanan, ja mitä imurointi hänelle merkitsee.

”Anteeksipyyntö ei saa olla automaatio”, Mariska sanoo.

Anteeksi

Mariskan ensimmäiseksi sanakseen valitsema anteeksi on painava sana. Hän kertoo käyttäneensä sitä aiemmin huomattavasti enemmän kuin nykyään, ehkä liiallisuuksiin asti.

– Nykyään käyn ensin läpi, onko minun syytä pyytää anteeksi. Ennen pyysin automaattisesti, vaikka se olisi ollut toisen tehtävä.

Yläasteella hänen ystävänsä huomauttivat asiasta, sillä omien sanojensa mukaan hänen ”joka toinen sanansa” oli anteeksi.

– Pyytelin varmaan anteeksi olemassaoloani, ja itsetuntoni oli hyvinkin hataralla pohjalla.

Nyt asiat ovat toisin.

– Siihen liittyy myös ylpeyttä ja omia arvoja, joiden kautta punnitsen, onko syytä pyytää anteeksi. Se ei ole automaatio, mutta käytän kyllä sanaa.

Mariska arvelee, että itsetunnon kasvu liittyy aikuisuuteen.

Ainakin minulla on nykyään paljon vähemmän anteeksipyydettävää.

– Kun on sujut itsensä kanssa, anteeksikin tulee oikeassa kohdassa.

Mariska kokee kasvaneensa omaksi itsekseen 40 ikävuoden jälkeen. Hänen elämänsä on myös muuttunut viimevuosien aikana huomattavan paljon.

– Ainakin minulla on nykyään paljon vähemmän anteeksipyydettävää, hän toteaa.

Taustalla vaikuttavat muun muassa niin ikään musiikin parissa työskentelevän puoliso Mikko Koivusipilän kanssa tehdyt päätökset, joiden seurauksena pariskunnan elämä on säännöllistä, säntillistä ja yksityistä. Molemmat ovat liehuntansa liehuneet.

– Arkemme on tosi pientä ja yksinkertaista. Aikaisin ylös ja töihin tai lenkille.

Myös kotona pyörivät 1–3 aikaisin sängyistään nousevaa lasta määrittävät päivärytmiä.

Mariska ajattelee, että anteeksiantaminen ei ole reaktiivinen asia, vaan hän prosessoi omassa päässään, antaako jollekulle anteeksi.

– Anteeksi voi antaa, vaikkei pyydettäisikään, hän summaa.

Imuri

– Olen intohimoinen imuroija. Minä vastaan lattiapinnoista, ja Mikko hoitaa ylemmät pinnat kuten pöydät.

– Pääsen toteuttamaan holtitonta imurointitarvettani, eikä kukaan laita sille rajoja. Aiemmin se on saattanut ärsyttää ihmisiä.

Kun kotona pyörii lapsia, Mariska saattaa imuroida kolmekin kertaa päivässä.

– En pidä sotkusta ja epäjärjestyksestä. Tykkään, että koti on kaunis ja puhdas. Vietän myös paljon aikana lattialla esimerkiksi venyttelemässä.

– Jos ottaa päähän armottomasti, on hyvä imuroida, mutta silloin on hyvä katsoa, ettei seiniin tule jälkiä, sillä imurointi saattaa olla kovakouraista, artisti naurahtaa.

Musiikin tekemisen lisäksi Mariska myös opiskelee.

Sen lisäksi, että palkintona on siisti koti, imurointi katkaisee henkisen työn. Musiikin tekemisen lisäksi Mariska myös opiskelee. Hänen pääaineensa on antiikin kreikka, jonka opiskelun hän aloitti 20-vuotiaana. Opinnot jäivät nuorena kesken, mutta pitkän tauon jälkeen hän on palannut kielen pariin.

Opiskelu maistuu niin hyvälle, että Mariska ei käsitä, miten on voinut käyttää monta kymmentä vuotta edistämättä opintojaan. Opiskeluun liittyvät asiat ovat myös jatkuvasti käytössä kirjoitustyössä, mikä on kirjoittajan mielestä hyvin palkitsevaa.

– Tämä on palkitsevinta ikinä. Olen kuitenkin tällainen vähän vanhempi kaakki. Olen tunnollinen ja ahkera, saan hyviä numeroita ja teen kaiken ajoissa.

– Toivon myös, että voisin kääntää joskus esimerkiksi runoutta. Selviän kyllä, vaikkei tämä toteutuisikaan, mutta se on sellainen haave.

”Olen alkanut pitämään laulamisesta viiden vuoden sisällä”, laulaja kertoo.

Ylösrakentaminen

Ylösrakentaminen on tuhoamisen vastakohta. Se on asioiden kohottamista.

– Se on asioiden rakentamista kohti korkeuksia, ei tilanteen madaltamista. Se on jatkuvaa valintojen tekemistä arjessa. Meillä on koko ajan hirvittävä määrä vaihtoehtoja, miten lähteä tilanteita purkamaan ja mihin käyttää energiaansa.

Kohottavan luonteensa lisäksi ylösrakentaminen on Mariskalle merkityksellinen sana myös siksi, että hän sai sen unessa.

– Juuri ennen heräämistä minulle kuiskattiin latinaksi tämä sana. Arkkienkeli tuli pistämään minulle tämän sanan. Sitten minä heräsin ja ihmettelin, että mitä tämä oikein on.

Sana on latinaksi erigere. Herättyään Mariska googlasi sanan saadakseen selville sen merkityksen.

– Tämäpä vasta mainio vinkki, hän kertoo tuolloin ajatelleensa.

Olen saanut pari sanaa, joista toisen myötä sain lapsen.

Tapauksesta on yli kymmenen vuotta, eikä se ole ainoa sana tai näky, jonka Mariska kertoo elämänsä aikana saaneensa.

– Olen saanut pari sanaa, joista toisen myötä sain lapsen.

Hän kertoo myös nähneensä näkyjä, joiden pohjalta on tehnyt kappaleita.

– Osa niistä on ollut neuvoja. Johdatusta siinä mielessä, että lähdenkö seuraamaan niitä. Se on minun valintani, lähdenkö seuraamaan jotakin asiaa vai annanko olla. Ehkä ne ovat vinkkejä, että tällainenkin vaihtoehto on olemassa.

Tällaisten kokemusten myötä syntyneitä kappaleita ovat muun muassa Mariskan kirjoittamat Minä sinua vaan ja Mestaripiirros.

Kukkaruukku

Mariskaa pyydettiin joskus haastattelussa nimeämään suomen kielen kaunein sana, ja hänen valintansa oli kukkaruukku.

– Se on lähimpänä kukkurukuu-sanaa, joka sinänsä ei tarkoita suomeksi mitään.

Kyyhkyjen kujerrusta kuvataan espanjaksi kukkurukuu-sanalla.

Sanan lisäksi artisti pitää myös kasveista, joita kukkaruukkuihin istutetaan.

– Olen meillä kasvivastaava, ja ihmeellistä kyllä olen saanut ne elpymään pahoistakin tilanteista. En ymmärrä, mitä on tapahtunut, olen ruvennut leipomaan ja hoitamaan kasveja. Olin aiemmin todella taitava tappamaan kaiken, ja leipominenkin oli toivotonta. Tällainen perheenäititilanne on nyt rakentunut, Mariska naurahtaa.

Äiti oli jollain tavalla kaverillinen, ei kauhean suuri auktoriteetti.

Laulaja-lauluntekijä kertoo viihtymänsä nykyään mieluummin ”pöndellä kuin stadissa”. Hänellä on toinen asunto Parikkalassa, ja hän viihtyy pienellä paikkakunnalla omien sanojensa mukaan paljon paremmin kuin pääkaupunkiseudulla.

Suosikkikasvikseen Mariska mainitsee voikukan, josta hän käyttää lehtien sijaan kukan.

– Se on megaterveellinen. Salaattiin kannattaa laittaa kukka, se on herkkua.

Monet rikkaruohoiksi tuomitut kasvit ovat muusikon mukaan jyrkästi aliarvostettuja.

– Koristeellisuus kiinnostaa enemmän kuin sisältö. Siellä olisi meidän lääkekaappimme, jos vain kiinnostaisi, hän paaluttaa.

Mariskasta ei tullut pikkutyttöaikojen unelman mukaisesti konserttipianistia, mutta ammattimuusikko hänestä tuli.

Äiti

Äiti on yksi kielemme tärkeimpiä sanoja, yleensä lapsen ensimmäisenä oppimien joukossa. Sana on saanut lisäulottuvuuksia Mariskan oman äitiyden myötä.

Oman lapsuutensa äitinsä kanssa kahden asunut Mariska vietti Hermannissa ja Valillassa. Kulttuurista laajasti kiinnostunut äiti kannusti pianonsoittoon, kirjoittamiseen ja lukemiseen.

– Äiti oli jollain tavalla kaverillinen, ei kauhean suuri auktoriteetti. Äiti on keskusteleva ja älyllinen, meillä on ollut monipuolisia keskusteluita erilaisista asioista.

Kaverillinen kasvatustapa tuli esiin muun muassa niin sanottuina kisupäivinä, jolloin lintsattiin tarhasta ja lähdetiin kaupungille.

Myös musiikki oli läsnä jo lapsuudessa. Vaikka Mariskan ensimmäinen soitin oli piano, hän ei enää osaa sitä varsinaisesti soittaa.

– Lopetin varhaisteini-iässä, olin pari vuotta Sibelius-akatemian nuoriso-osastolla, mutta se alkoi mennä totiseksi ja vaativaksi, ja minua alkoi kiinnostaa punk ja kaverit. Sitä ennen treenasin pari tuntia päivässä.

Osaan säveltää vaikka haitarilla.

Hänestä ei pikkutyttöaikojen unelman mukaisesti tullut konserttipianistia, mutta ammattimuusikko hänestä tuli.

– Osaan säveltää vaikka haitarilla. Se on tietyllä tavalla myös onni, että en ole vienyt minkään instrumentin hallintaa niin pitkälle. Saatan töräyttää täysin väärän jutun ja hakea hyvin eri tavalla asioita soittimista. Sillä tavalla olen paljon säveltänyt, että lämäsen jotakin ja katson, miten sieltä päästään pois.

Omat kappaleensa Mariska säveltää ja sanoittaa pääosin itse, muille hän useimmiten vastaa sanoituksista.

Myös äiti on ammattikirjoittajana vaikuttanut Mariskan teksteihin, joita hän on antanut tälle luettavaksi.

– Palaute oli suoraa. Mutta sitten aina ryhdistäydyin ja palasin sorvin äärelle. Arvostan sitä, että minulla ei ole ollut peesaajia.

Tiedän, mitä osaan, ja tiedän, missä minun tulee kehittyä.

Vaikka itse osaa ottaa tiukkaakin palautetta vastaan, palautteen antaminen on kuitenkin Mariskan mielestä kaksipiippuinen asia.

– Jos ollaan intohimon ja elämäntehtävän äärellä, sopiva vastus, vaativakin, on hyvä. Mutta jos ollaan liikkeellä vähän heilutellen, se on murskaavaa. Minua se vain sisuunnutti.

Paitsi äitinsä palautteen myös muiden luotettujen henkilöiden suoran palautteen hän on kokenut ystävällisenä ja suojelevana.

– Että ei anneta laittaa löysää vaan minua autetaan nostamaan tasoa. Eihän minun persoonani ole arvioitavana vaan lopputuote, josta kaikki toivovat parasta mahdollista. Siinä mielessä minua on siunattu kohtuullisen ankarilla palautteenantajilla.

– Tiedän, mitä osaan, ja tiedän, missä minun tulee kehittyä. Minulla on missio ja intohimo oppia muokkaamaan kielellistä multaa niin hyvin kuin mahdollista.

Laulu

Mariska kertoo, että laulaminen oli hänelle aiemmin kauhuntäyteinen kokemus.

– Olen alkanut pitämään laulamisesta viiden vuoden sisällä. Olen alkanut treenata sitä, minkä jälkeen äänen tuottaminen ei enää ole ollut niin kivuliasta ja hävettävää.

– Pikkutyttönä tykkäsin tosi paljon laulamisesta ja tykkäsin laulaa yleisön edessä, mutta jossain kohtaa tuli täysi stoppi. Olen ollut tosi rajoittunut liikkeen ja äänen tuottamisen suhteen. Olen työstänyt yleisön edessä laulamisen esteitä ja saanut ne lähestulkoon kokonaan pois. Siihen matkaan on mahtunut paljon päänsärkyä.

Laulutunneilla hän käy harjoittelemassa tiettyjä asioita täsmäiskuina.

Laulujen sanoitusten kirjoittaminen on Mariskan mielestä puolestaan helpompaa toisille kuin itselle, koska silloin asioita pääsee katsomaan ulkopuolelta.

Jos on hiljaista, sitä en yleensä lähde pilaamaan musiikilla.

– Itselle kirjoittaessa kampa on niin sanotusti tiheämpi. Se on enemmän omaan persoonaan sidottua.

Hänellä on monesti mielikuva esittäjästä, jonka pohjalta hän pohtii, mitä haluaisi tältä kuulla.

– Asettaudun fanin rooliin, hän tiivistää.

Itse Mariska kuuntelee esimerkiksi Miley Cyrusta, italodiskoa ja -iskelmää sekä amerikkalaista poppia.

– Jos on hiljaista, sitä en yleensä lähde pilaamaan musiikilla.

Ihmiset kaipaavat musiikilta lohtua, sanoo Mariska.

Lohtu

Mariska kertoo pohtineensa paljon sitä, mitä ihmiset kaipaavat musiikilta, ja eräs niistä asioista on hänen mielestään lohtu.

– ”Silitän sinulta pois kivut ja nojaa vaan minuun” -tyylinen ei lohduta minua, aikuista ihmistä. Olen ollut lohduton ja miettinyt, mikä on lopullinen lohtu.

Mariska kuvailee itseään kyyniseksi aikuiseksi.

– Kaikki tappelevat, sosiaalinen media määrittää ihmisten ajatuksia, ihmiset vain ottavat selfieitä eivätkä katso ympärilleen, maailmanlaajuiset konfliktit, saastuminen, Mariska summaa lohduttomuutta aiheuttavia asioita.

Lohdun olemus alkoi aueta hänelle opintojen myötä, kun hän luki Plinius nuorempaa, joka kirjoitti ainoan meidän päiviimme säilyneen silminnäkijäkuvauksen Vesuviuksen purkauksesta, joka tuhosi Pompeijin kaupungin.

– Hän kirjoitti, ettei pelkää ollenkaan kuolemaa. Häntä lohdutti suuresti, että me kaikki kuolemme. Huomasin, että tieto siitä, että kaikki kuolevat, on lohduttava. Se on vastakohtainen ajatus, mutta se helpotti minua suuresti.

Mariska valitsi vielä yhden sanan, joka on syyllisyys. Osoitteessa www.sana.fi/podcastit pääset kuuntelemaan haastattelun kokonaisuudessaan. Siellä paljastuu myös muun muassa, mikä on musiikkikappaleen c-osan salaisuus ja miten se liittyy kultaiseen leikkaukseen.