Kuula | Miksi kristinuskon Jumala olisi se ainoa oikea?

Jo Vanha testamentti esittelee Jahven lisäksi nimeltä esimerkiksi Baalin, Kemosin ja Molokin. Jokaisella kansalla oli tuolloin oma jumalansa.

Lisätään joukkoon vielä kreikkalaisten ja roomalaisten jumalolennot ja bonuksena muiden uskontojen vastaavat hahmot. Näin päästään kymmeniin tuhansiin jumaliin.

Miksi siis juuri Raamatun pääjumala olisi se todellinen? Ja muut harhaa ja luuloa. Eikö tällainen väite ole vähintäänkin ylimielinen?

Äkkiseltään vakuuttavalta kuulostava kritiikki. Tehoaa hyvinkin somessa heitettynä. Mutta ei kestä tarkempaa analyysiä.

Pienjumalia ja kaitsevia enkeleitä

Monet uskontojen jumalat eivät nimittäin ole jumalia Raamatun Jumalan merkityksessä. Ne kaitsevat vain omaa pientä kansaansa, esimerkiksi Kemos moabilaisia. Toiset erikoistuvat kapealle elämänalueelle, kuten kreikkalaisten Ares sotaan, Afrodite rakkauteen ja Eilethyia synnytykseen. Näiden kyvytkin ovat perin vajavaiset. Siksi niitä tarvitaan niin paljon.

Tällaiset pienjumalat kuuluvat aivan eri sarjaan kuin Raamatun Jumala. Raamattu kertoo kaikkivaltiaasta Luojasta, josta kaikki muu oleva on saanut alkunsa. Jos on muita jumalolentoja – eli kansoja kaitsevia enkeleitä –, ne ovat hänen käsialaansa. Mutta mitään tasaveroisia kollegoita hän ei tarvitse. Hän on ainoa Jumala.

Kuinka monta vakavasti otettavaa Jumalan kriteerit täyttävää löytyy?

Mietitään uudestaan väitettä, että on olemassa tuhansia jumalia. Kysymys täytyy nimittäin muotoilla oikein: kuinka monta vakavasti otettavaa Jumalan kriteerit täyttävää löytyy? Sellaista, jota pidetään kaikkivaltiaana kaiken olemisen alkuperänä. Jonka valtapiiriin kaikki muut jumalolennot kuuluvat. Joka on palvonnan arvoinen – sellainen, joka tekee suurta hyvää luoduilleen ja joka on kertonut heille itsestään.

Tällaista Jumalaa tarjoilee vain kolme uskontokuntaa, juutalaisuus, kristinusko ja islam.

Väite tuhansien jumalten kakofonisesta galleriasta ei siis pidä alkuunkaan paikkansa.

Kuka näistä neljästä?

Entä Intia? Siellähän vilisee jumalolentoja. Kyllä. Mutta melkein kaikki ovat pienjumalia, joiden vaikutuspiiri rajautuu hyvin kapealle alalle. Niitä ei voi pitää isolla kirjaimella kirjoitettuina Jumalina.

Lisäksi Intiassakin ajatellaan viimekädessä monoteistisesti. Lukemattomat pienjumalat ovat yhden suuren jumalvoiman avatareja eli ilmenemismuotoja. Kaiken takana on siis yksi Olemisen Alku ja Päämäärä. Se mitä lännessä kutsutaan Jumalaksi.

Näin saamme neljännen jumaluuden kriteerit täyttävän jumalan abrahamilaisten uskojen rinnalle. Tämän suuremmaksi joukko ei nouse.

Ei vaikka joku vitsailisi uskovansa Kaikkivaltiaaseen Kaappikelloon, taivaan ja maan luojaan.

Vilpittömälle etsijälle avautuu korkeintaan neljä vaihtoehtoa.

Vakavasti otettavan jumalehdokkaan täytyy nimittäin olla sellainen, josta on oltu tietoisia vähän pitempään, mielellään vuosituhansia. Sillä on kannattajia enemmän kuin yksi pieni kulttiryhmä. Se on puhunut itsestään niin että siitä tiedetään ainakin jotakin. Sen ympärille on rakentunut kattavaa sisäisesti ehjää teologiaa ja filosofiaa. Ja sen kunnioittaminen tekee hyvää ihmiselle.

Tällä kriteerillä pienkulttien tarjokkaat putoavat pelistä pois.

Maailmassa ei siis ole tuhansia jumalia. Tai ainakaan vakavasti otettavia sellaisia. Vilpittömälle etsijälle avautuu korkeintaan neljä vaihtoehtoa.

Ja kun hän kysyy, minkä uskon Jumala on tehnyt kaikkein eniten ihmisten hyväksi, vastaus on selvä. Se Jumala, joka itse tuli ihmiseksi. Joka antoi itsensä ihmiskunnan pelastuksen hyväksi.

Tämä on Kari Kuulan juttusarja Vanhan testamentin helmiä ja arvoituksia osa 17/30.