KIRJOITTAJA

KUVAT

Jaa artikkeli

Maksuton artikkeli | 07.02.2024 | 3/2024

Kuka on lähimmäinen?

”Kyllä tässä ihmiskunnassa on vielä toivoa.”

Lähimmäinen on lähellä vai ovatko kaikki oikeasti kaukana? Jos katsoo suomalaisia linja-autopysäkillä tai kaupassa, monikaan ei vastaa katseeseen. Jos joku heistä kaatuu, kuka pysähtyy auttamaan? Välit sen sijaan pidetään kunnossa. Nimittäin turvavälit toisiin pysäkillä seisojiin.

Asiaa voi tarkastella myös koko ihmiskunnan tasolla. Ovatko kaikki planeetalla asuvat toistensa lähimmäisiä? Onko vaikkapa Kiinan johtaja minun lähimmäiseni?

Kuuluisassa rakkauden kaksoiskäskyssä Jeesus kehotti ”rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseä”.

Eipä ole helppo haaste. Varsinkin, kun monesti tuntuu, että omassa elämässä niissä itselle kaikkein tärkeimmissä lähimmäisissä on ihan tarpeeksi rakastamista ja murhetta. Sen lisäksikö pitäisi vielä jaksaa huolehtia kaikista muistakin?

Onko vaikkapa Kiinan johtaja minun lähimmäiseni?

”Sosiaalinen media on etenkin Instagramissa viihtyvälle Viljamaalle luonteva lähimmäisten kohtaamispaikka”, kirjoittaa Janne Villa kalliolaispastorin haastattelussaan. Se on tärkeä havainto, sillä kuin huomaamattamme paikat, joissa lähimmäisiä kohtaamme, ovat laajentuneet virtuaalisille kohtauspaikoille kuten someen. Toden totta, jokaisen kuvan ja nimen tai nimimerkin takana on lähimmäinen.

Pauliina Kainulainen puolestaan laajentaa lähimmäisen käsitteen koskemaan myös luomakuntaa. Ovatko eläimet ja metsät lähimmäisiämme?

Ihminen ei ole luomakunnasta erillinen olento, vaikka usein käyttäytyy kuin olisi. Se, kutsutaanko frettejä, sammakoita, voikukkia tai undulaatteja lähimmäisiksi, on enemmänkin terminvalintakysymys. Joka tapauksessa meille on annettu tehtäväksi rakastaa: niin toisia ihmisiä kuin luontoa, jossa ja josta elämme.

Alun lainaus on Helsingin Sanomien haastattelusta. Ohikulkijat olivat kiinnittäneet huomiota Kansallismuseon työmaalla liikennettä ohjaavaan mieheen, joka hymy huulillaan heilutti kättään ja jakoi iloa, toivotti jokaiselle vaikkapa ”aurinkoista huomenta”. Siim Loorits kertoi toimittajalle, että ”tässä kurjassa, julmassa, kaoottisessa maailmassa täytyy olla positiivinen, muuten ei jaksa.”

Loorits tuntuu tietävän, että jokainen on lähimmäinen.

Hän myös kertoi, että hänen sydämessään asuu aurinko. Loorits tuntuu tietävän, että jokainen on lähimmäinen. Hän ei varmasti voi kantaa kaikkien taakkoja, mutta hän kohtaa jokaisen. Ja varmasti myös auttaa, jos joku hänen nähtensä kaatuu.

Jeesus tuskin haluaa sälyttää valtavaa taakkaa kenenkään hartioille. Kyse on ennen kaikkea siitä, miten me kohtaamme toiset ihmiset. Miten arvotamme heitä jo ennen kuin tiedämme mitään siitä, mikä heidän historiansa on, mitkä heidän ajatuksensa ovat.

Lähimmäiset ovat lähellä ja kaukana, ja heitä on hyvin monenlaisia. Joillekin he ovat ihmisiä, joillekin edustavat myös muita lajeja. Jokaista lähimmäistä ei voi eikä tarvitse kaikin voimin kantaa. Mutta kun kohtaamme hänet, voisimme katsoa silmiin ja asettaa omillemme rakkauden lasit.

Hyvä lukija

Kiinnostuitko? Tutustu Sanan digitilaukseen 1 € / 1 kk. Voit perua tilauksen milloin hyvänsä.

Saat kaiken tämän:

* Samat sisällöt kuin printtilehdessä + vain verkossa julkaistavat jutut
* Printtilehden näköislehden
* Artikkelit ääneen luettuina
* Sanan arkiston

Sana tekee tärkeää ja merkityksellistä journalismia. Se on mahdollista ainoastaan tilausmaksujen avulla. Meidän ajassamme Sanan merkitys ainoastaan kasvaa.

Sinä voit osaltasi mahdollistaa laadukkaan kristillisen journalismin myös tulevaisuudessa.

Tilaa Sana.

Ilkka Enkenberg

Ilkka Enkenberg

Päätoimittaja

LISÄÄ AIHEPIIRISTÄ

Jaa artikkeli