Keskusteluja Raamatun vaikutuksesta historiassa, osa 1: Luomiskertomus ja ekokatastrofi

Yhdysvaltalainen historioitsija Lynn White esitti vuonna 1967, että ekokatastrofi olisi Raamatun luomiskertomuksen vaikutusta. Kertomuksessa Jumala käskee: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” (1. Moos. 1:28)

Whiten mukaan kertomus on synnyttänyt länsimaissa käsityksen, että luonto on ihmisen hallinnan ja hyödyntämisen kohde. Näin aikamme ekokatastrofi olisi Raamatun vaikutusta. Väite on vakava ja monesta kristitystä epämiellyttävä. Ei kai Raamattu voi olla syynä johonkin pahaan ja vahingolliseen?

Tähän kohtaan on syytä pysähtyä. Raamatun vaikutusta ei pidä arvioida sen perusteella, mikä miellyttää tai ei miellytä. Pitää olla valmis näkemään sellaisiakin seikkoja, jotka eivät ole meistä mukavia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että mikä tahansa ikävä väite olisi totta.

On siis katsottava, kestääkö Whiten väite. Mitkä argumentit puoltavat sitä ja mitkä ovat sitä vastaan?

Entä, jos syyllinen onkin valistusfilosofia?

Aloitetaan Raamatusta. Antaako luomiskertomus edes teoriassa mahdollisuuden ajatella, että se tarkoittaa nykyisenkaltaista luonnon riistoa? Tässä huomio kiinnittyy sanoihin, joilla heprealainen teksti puhuu luomakunnan hallinnasta. Aika alistavalta vaikuttaa.

Vanhan testamentin muinainen kreikkalainen käännös Septuaginta käyttää jakeessa termiä, jolla Jeesus varoittaa opetuslapsia: heidän ei tule ”herroina hallita” (Matt. 19:25–26). Jeesus ei toki puhu luonnon hallitsemisesta, mutta sanan alistava ja riistävä kaiku käy selville.

Kyllä, periaatteessa luomiskertomuksen jae voi tarkoittaa alistamiseen ja riistoon perustuvaa suhdetta luomakuntaan. Tällä ei kuitenkaan vielä ole sanottu, että jae viittaisi nykyisenkaltaiseen systemaattiseen luonnonvarojen riistoon.

Todellisuudessa ei edes ole tehty mitään sellaista tutkimusta, jossa lähteisiin nojautuen pyrittäisiin selvittämään tätä kysymystä.

Jotkut tutkijat ovatkin esittäneet, että ekokatastrofin mahdollisti vasta valistusajalta alkanut rationalismi ja sen synnyttämä tekninen kehitys. Ilman sitä ei luontoa olisi koskaan voitu riistää ekokatastrofin partaalle. Syyllinen kriisiin olisikin siis valistus, ei Raamattu.

Tähänkin voidaan esittää vastaväite: valistus tarjosi vain keinot vallitsemiskäskyn toteuttamiselle. Valistus olisi siis ainoastaan toteuttanut täysimääräisesti Raamatun käskyn.

Tähän taas voi huomauttaa, että jos luonnon tehokäyttöön ei pystytty ennen valistusta, ei Raamatunkaan käskyn voi ajatella edellyttävän sellaista.

Todellisuudessa asiaa ei ole edes tutkittu

Raamatun vaikutushistorian tutkija onkin tässä vaiheessa vasta työnsä alussa. Kaikki nuo väitteet ja vastaväitteet ovat pelkkiä olettamuksia. Todellisuudessa ei edes ole tehty mitään sellaista tutkimusta, jossa lähteisiin nojautuen pyrittäisiin selvittämään tätä kysymystä. Lähteet ovat kyseinen raamatunjae sekä sen tulkinnat vuosisatojen varrella.

Meillä ei ole perusteltua tutkimusta luomiskertomuksen jakeen todellisesta vaikutuksesta. Se nimittäin edellyttäisi perehtymistä valtavaan määrään eri aikakausien lähteitä, joissa Raamatun lukijat tulkitsevat kyseistä jaetta.

Ratkaisemattomanakin tapaus osoittaa, että Raamatun vaikutusta ei saa arvioida omien mieltymysten perusteella.

Jos tulkitsijat ovat jatkuvasti ilmaisseet pyrkimyksiä luonnon systemaattiseen riistoon, kallistuu vaaka siihen suuntaan, että jae todellakin on ekokatastrofin taustalla.

Jäämme odottamaan uutta tutkimusta, joka perustellulla tavalla valaisee aihetta. Ratkaisemattomanakin tapaus osoittaa, että Raamatun vaikutusta ei saa arvioida omien mieltymysten perusteella. Sen sijaan on kaivettava historiasta esiin ne tulkinnat, joiden kautta Raamattu on vaikuttanut ihmisiin ja maailmaan.