Jumala mursi kuvani hänestä

Kun Taneli Hassinen 2000-luvun alussa työskenteli Finnairilla, yksi hänen tehtävistään oli pitää Tanelin talousnakki -palstaa yhtiön henkilöstölehdessä. Palstalla hän pyrki sanoittamaan lentoyhtiön taloudenpitoon liittyviä asioita tavalla, jonka henkilökunta ymmärtää.

Tämän vuoden kesäkuussa Hassinen vihittiin luterilaisen kirkon papiksi Helsinkiin. Nyt hänen tehtävänään on kansantajuistaa kristillisen evankeliumin sisältöä.

59-vuotias viestintäalan konkari on uuden edessä. Tehtävä on kiehtova mutta myös haastava.

– Sanotaan, että kristityillä on maailman paras sanoma, ja ilman muuta niin onkin. Jumala kutsuu meitä elämään Kristuksen yhteydessä. Tämän sanoman viestimisen haaste on kuitenkin se, että se pitää elää todeksi, ennen kuin siitä tulee paras sanoma, Hassinen pohtii.

Hän väittää, että etenkin herätyskristillisissä piireissä uskotaan liikaa sanallisen julistuksen voimaan.

– Tässä, jos missä, viestintä on sanojen lisäksi myös tekoja. Se on sitä, miten ilosanoma tulee lihaksi minun omassa elämässäni. Kristittyinä me olemme sekä media että viesti.

Kuulostaa vaativalta. Hassinen myöntää sen.

– Ihmisenä eläminen ylipäänsä on vaativa tehtävä, ja kristittynä eläminen on erityisen vaativaa. Kasvu kristittynä on usein kivulias prosessi. Toisaalta juuri siihen Jumala on antanut meille varustuksen.

Elämän suuntaa etsimässä

Taneli Hassinen syntyi vuonna 1961 pappisperheen kuopukseksi. Isä Leino Hassinen toimi korkeakoulupappina Espoossa ja kirkkoherrana Karkkilassa, kunnes vuonna 1969 siirtyi kirkollisen Kotimaa-lehden päätoimittajaksi. Perhe muutti takaisin Espooseen.

Rippikoulun Taneli kävi Kansan Raamattuseuran leirikeskuksessa Oronmyllyllä.

– Se oli hengellisesti vahva kokemus. Seuraavana kesänä toimin isosena Vivamossa. Niihin aikoihin olin mukana myös Teinilähetyksen toiminnassa, Hassinen muistelee.

Oppikoulun ja varusmiespalveluksen jälkeen nuorukainen lähti opiskelemaan seurakuntahallintoa Jaakkiman kristilliseen opistoon Ruokolahdelle. Opistolla hän tutustui luterilaisessa kirkossa 1970-luvulla virinneeseen karismaattiseen liikkeeseen ja Hengen uudistus kirkossamme -yhdistyksen aktiiveihin.

– Se oli hyvää ja merkittävää aikaa sekä hengellisesti että elämässä muutenkin. Opistolla järjestettiin muun muassa legendaarisia karismaattisen liikkeen hiihtolomakursseja. Armolahjailmiöt olivat uusi asia luterilaisessa kirkossa.

Jaakkiman opiston jälkeen Hassinen työskenteli Sana-lehdessä ilmoitusmyyjänä. Niihin aikoihin hän myös avioitui kristillisissä piireissä tapaamansa balettitanssija Outi Kokkolan kanssa.

Ilmoitusmarkkinointi jäi, kun Hassinen perusti oman tv-tuotantoalan yrityksen. Yritystoiminta ei kuitenkaan lyönyt leiville, ja vuonna 1987 hän hakeutui töihin Finnairin rahtivarastolle miettimään, mikä hänestä tulee isona.

Uupunut valitsi Jumalan

Finnairilla monilahjakkaan miehen ura sai siivet. Lentorahtivaraston fyysisestä työstä Hassinen eteni rahtivirkailijaksi, sitten lähtöselvitysvirkailijaksi ja sen jälkeen yhtiön sisäisiin koulutustehtäviin. 1990-luvun puolivälissä hän vastasi jo yhtiön koko ulkomaanhenkilöstön koulutusohjelmista.

Intohimoinen työnteko tyssäsi joulukuussa 1996. Jatkuvasti yli 12-tuntisia työpäiviä tehnyt Hassinen oli uuvuttanut itsensä perinpohjaisesti.

Perheen lapset olivat vielä pieniä, ja Hassiset päättivät lähteä kokoamaan ajatuksia Floridaan. Aviopari oli nähnyt videon Floridan Pensacolassa siihen aikaan koetusta karismaattisesta herätyksestä, ja se veti puoleensa. Elämä tuntui olevan umpikujassa, avioliitto piiputti, ja ahdistettua ja tyhjiin puristettua sydäntä kaihersi Jumalan kaipuu.

Floridan-kuukaudesta muodostui käänteentekevä hengellinen murros etenkin Tanelille. Hän ymmärsi, kuinka hänen hengellisyytensä oli vuosien myötä muuttunut kuolleiksi rutiineiksi ilman aitoa yhteyttä ja kommunikaatiota Jumalan kanssa.

Eräänä iltana herätyskokouksessa Hassinen koki Jumalan puhuvan hänen sisimmässään: hänen on joko alettava ottaa uskonasiat vakavasti tai hän ajautuu Jumalasta poispäin, peruuttamattomasti.

Mies päätti valita Jumalan.

– Se oli pysäyttävä hetki. Ymmärsin, että kristillinen elämä perustuu suhteeseen eikä suorittamiseen.

Ratkaisua seurasi uudenlainen sitoutuminen sekä jumalasuhteen että perheen hyvinvoinnin vaalimiseen.

Tutut sanat tulivat eläviksi

Oma merkityksensä murroksessa oli sillä, että Floridassa hengellisistä asioista puhuttiin englanniksi.

Lapsesta asti uskonnollisessa ympäristössä eläneen Hassisen mielessä monet suomenkieliset hengelliset ilmaisut, kuten parannuksen teko ja armosta pelastettu olivat muuttuneet fraaseiksi ilman yhteyttä arkielämään.

– Amerikassa julistuksesta puuttui se uskonnollinen jargon, johon olin Suomessa tottunut. Saarnoissa hengellinen todellisuus sai aina jonkinlaisen ilmenemismuodon kuulijan konkreettisessa elämässä. Jumala pääsi murtamaan aiempaa kuvaani hänestä, Hassinen luonnehtii.

Floridassa kuullut saarnat olivat esimerkki onnistuneesta hengellisestä viestinnästä – ainakin kuulijoiden joukossa istuneen suomalaiskaksikon näkökulmasta.

Jotakin samaa tuore pappi toivoo osaavansa tuoda myös omaan papintyöhönsä.

Seitsemän koetuksen vuotta

Pensacolasta palattuaan Hassiset alkoivat kaivata samantyyppistä seurakuntayhteyttä myös Suomessa. He asuivat Keravalla, ja pienen etsintävaiheen jälkeen hengelliseksi kodiksi löytyi Järvenpään vapaaseurakunta.

– Jouduin työstämään sitä, voinko jättää luterilaisen kirkon. Koin kuitenkin, että siinä tilanteessa se oli tarpeellinen osa aiemmasta uskonnollisesta taakastani irrottautumista.

Työ Finnairilla jatkui sairausloman jälkeen. Hassinen eteni yhtiön talousviestinnästä ja sijoittajasuhteista vastaavaksi viestintäjohtajaksi. Lisäksi hän osallistui kriisiviestintään. Usein Hassinen oli se, joka astui kameroiden eteen ja antoi yhtiön medialausunnot, olipa kyse Aasian tsunamista, tuhkapilvikorvauksista, lentoemäntien lakosta, matkalaukkukaaoksesta tai pommiuhkauksista.

Hassisen työsuhde Finnairilla jatkui vuoteen 2011, minkä jälkeen hän toimi ensin rakennuskonserni SRV:n viestintä- ja markkinointijohtajana ja sitten finanssitalo Taalerin viestintäjohtajana vuoteen 2018.

Vuonna 2011 Hassisen kasvot ja elämäntarina tulivat tutuiksi pääkaupunkiseudun yhteiskristillisen Mahdollisuus muutokseen -mission materiaaleista. Mission jälkeen Hassinen vajosi masennukseen. Erikoista alavireisyyttä jatkui päivälleen seitsemän vuotta.

– Se oli rankka ajanjakso. Olin kuin Jumalan huhmaressa, jossa minut riisuttiin kaikesta omasta voimasta. Nyt jälkikäteen ajattelen, että se oli Jumalalta tullut koulutusjakso, joka oli minulle ihan välttämätön. Sen kautta Jumala muutti asennettani häneen ja toisiin ihmisiin. Avioliittoomme löytyi aiempaa syvempi yhteys. Ehkä olin niin kovapäinen, että Jumalalla ei minun muokkaamisekseni ollut muuta vaihtoehtoa, Hassinen miettii.

Vapaa-ajalla Hassiset toimivat aktiivisesti Järvenpään vapaaseurakunnassa. Lisäksi mieluinen palvelupaikka löytyi Parempi avioliitto ry:n tukiparitoiminnasta.

Lämmin, kotoisa läikähdys

Vuonna 2017 Hassiset muuttivat Keravalta Helsinkiin. Tuli jälleen aika etsiä uusi hengellinen koti. Pariskunta kävi tutustumassa useiden yhteisöjen jumalanpalveluksiin. Yksi yhteisöistä oli luterilainen Kotiryhmäverkosto.

– Siellä koimme jännän läikähdyksen. Verkoston elämässä yhdistyivät vapaus ja luterilaisen kirkon kotoisuus. Lisäksi tapasimme siellä tuttuja ihmisiä nuoruusvuosilta. Aloimme käydä siellä, ja vuoden 2019 alussa liityimme virallisesti jälleen luterilaisen kirkon jäseniksi.

Hassinen korostaa sitä, ettei kyse ollut pettymisestä vapaaseurakuntiin. Siirtyminen takaisin luterilaiseen kirkkoon vain tuntui siinä elämäntilanteessa luontevalta.

– Minun ajattelussani kirkkokuntien väliset raja-aidat ovat pitkälti sulaneet pois.

Hassinen oli aiemmin saanut valmiiksi työn ohessa suorittamansa sosiaalipsykologian ja viestinnän opinnot Helsingin yliopistossa ja oli jatkanut opiskelua teologian maisteriopinnoilla.

Jossakin vaiheessa Hassiset alkoivat pohtia, että mitä jos Taneli lukisi papiksi ja voisi siitäkin roolista käsin palvella sekä Verkostoseurakuntaa että kirkkoa laajemminkin. Idea ei jättänyt rauhaan. Pappisvihkimys järjestettiin 3. kesäkuuta.

Koronapandemian vuoksi vihkimysmessun osallistujamäärää rajoitettiin ja vihkimyksen suorittanut piispa Teemu Laajasalo desinfioi kätensä ennen vihittävien päälaen koskettamista.

Elokuussa Hassinen aloitti puolen vuoden seurakuntatyön sijaisuuden Munkkiniemen seurakunnassa Helsingissä. Lisäksi hänet on nimetty kristillisen Laajasalon opiston osa-aikaiseksi oppilaitospastoriksi, ja vireillä on myös opiston ja Helsingin seurakuntayhtymän yhteinen viestintäprojekti.

– Pappisvihkimyksessä oli paljon kotiin palaamisen tuntua, ja siihen liittyi vahvoja tunteita.

Tärkeistä asioista aidosti

Yritysten viestintäkouluttajana viime vuosina toimineen Hassisen mukaan onnistuneessa kommunikaatiossa informaatioon yhdistyvät luottamus, yhteys ja sitoutuminen. Ne puolestaan edellyttävät viestijältä sekä aitoutta että kiinnostusta viestin vastaanottajan tilannetta, ajatuksia ja tunteita kohtaan.

Hän sanoo, että myös hengellisistä asioista viestimisen tulisi rakentua samojen elementtien ympärille.

– Seurakuntaympyröissä olen usein miettinyt, että olemmeko kristittyinä oikeissa kysymyksissä ihmisten rinnalla. En usko, että esimerkiksi ne ihmiset, joiden kanssa olen profaanissa maailmassa tehnyt työtä, lähtevät seurakuntaan pelkästään sen takia, että siellä pystytetään kahviteltta tapahtumapäivänä tai kinastellaan oikeasta kastenäkemyksestä toisten kirkkojen kanssa.

Hassisen mukaan ihmisille pitää puhua heidän elämäänsä aidosti koskevista asioista, kuten siitä, mitä kristinuskon näkökulmasta tarkoittaa aviopuolisona tai vanhempana oleminen ja miten kristittynä toimitaan työ- ja yrityselämässä.

Mikä se kristillinen näkökulma näihin asioihin sitten on? Hassista puhuttelevat Johannes Kastajan sanat: ”Hänen – Jeesuksen – tulee kasvaa, ja minun tulee vähetä.”

– Jeesus, jos kuka, oli sekä media että viesti. Hänessä ilmoitus tuli lihaksi. Hän kohtasi synnintekijät aina armollisesti mutta samalla sanoi, että älä tee enää syntiä. Hän ei tehnyt kompromissia viestinsä kanssa ja sanonut, että ”ei sen nyt ole niin väliä”.

Hassinen sanoo, että kasvumme edellyttää vahingollisista asioista eroon pääsemistä.

– Uskon, että mitä enemmän voimme antaa tilaa Jumalalle kaikessa elämässämme, sitä onnellisempia olemme. Tämän viestin vastaanottaminen on kuitenkin vaikeaa etenkin sellaiselle ihmiselle, jolla on taloudelliset resurssit ja ihmissuhteet kunnossa. Pienemmäksi tuleminen ja omasta voimasta riisuutuminen on minulle itselleni ollut kaikista suurin kasvuprosessi.