KIRJOITTAJA

Ilkka Enkenberg

ilkka.enkenberg@sana.fi

KUVAT

Jaa artikkeli

Aika ja ilmiöt | 25.09.2023 | 18/2023

”Jumala ei ole halunnut eläimille sitä valtavaa kärsimystä, jota ihminen niille aiheuttaa” – näin eläinteologia haastaa perinteisen käsityksen ihmisen ja eläinten suhteesta

Eläimet ovat Luojan luomia kuten ihmisetkin. Ihmiselle on Raamatun mukaan annettu erityisasema viljelijänä ja varjelijana, mutta mitä se tarkoittaa?

Eläinten ja eritoten tuotantoeläinten asemaan liittyvät kysymykset ovat viime vuosina herättäneet vilkasta ja kiihkeääkin keskustelua. Miten eläimiin tulisi suhtautua? Antaako Raamattu ohjeita tähän? Entä onko oikein, että esimerkiksi lihakarjaa tai turkiseläimiä jalostetaan ihmisen hyötyä tavoitellen?

Monellakaan ei enää ole kokemusta eläimen teurastamisesta, ja suurimmalle osalle lienee paljon vaikeampaa tappaa lehmä kuin ostaa jauhelihaa kaupasta. Tuotantoeläinten asemaa koskeva keskustelu kumpuaakin osaksi siitä, että nykyinen yhteiskunta mahdollistaa elämän ilman kosketusta ruoantuotantoon. Joitakin tämä häiritsee periaatteen tasolla niin paljon, että he lopettavat lihansyönnin, koska tietävät, etteivät itse kykenisi surmaamaan eläintä ravinnoksi.

 

Tässä artikkelissa ei pyritä määrittelemään, mikä on oikein ja mikä väärin.

 

Ihmisen ravintoon liittyvän keskustelun lisäksi eläinteologiassa on kyse myös hyvin perimmäisistä kysymyksistä: siitä, onko eläimellä sielu ja mitä eläimen luotuisuus merkitsee. Siitä, mikä on elämän arvo.

Tässä artikkelissa ei pyritä määrittelemään, mikä on oikein ja mikä väärin, vaan tuomaan esiin niitä näkemyksiä, jotka nousevat erilaisista kristinuskon ja Raamatun tulkinnoista.

Noora Koivulahden mukaan ihmisen erottaa eläimestä moraali. Kuva: Toni Koivulahti.

 

Ja Jumala loi

Ihmisen ja eläinten välistä suhdetta käsitellään luomiskertomuksen yhteydessä Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, jonka yhdeksännessä luvussa sanotaan: ”kaikki villieläimet ja taivaan linnut, kaikki maan päällä liikkuvat eläimet ja meren kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä; ne on annettu teidän valtaanne”.

Eläimet on siis annettu ihmisen vallan alle, mikä hyvin pitkälti onkin toteutunut. Ihminen on kiistatta planeetan hallitseva laji.

Samasta Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta löytyy kuitenkin kaksi versiota siitä, mikä on tarkoitettu ihmisen ravinnoksi. Kirjan ensimmäisessä luvussa, kohdassa, joka kuvaa luomisen kuudetta päivää, Jumala antaa ihmiselle ravinnoksi ”kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät”.

 

Luomiskertomuksen mukaan ihminen siis sai luvan syödä lihaa syntiinlankeemuksen jälkeen. Paratiisillisessa tilassa ihminen oli kasvissyöjä.

 

Jumala antoi luomisen yhteydessä ihmiselle vapaan tahdon, ja ihminen lankesi syntiin. Niinpä ihmisten määrän lisääntyessä maan päällä pahuus ja väkivalta rehottivat. Seurasi vedenpaisumus, josta selvisivät Nooan arkissa matkustaneet. Nooan rantauduttua Jumala antoi ihmisille ruoaksi ”kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat”.

Luomiskertomuksen mukaan ihminen siis sai luvan syödä lihaa syntiinlankeemuksen jälkeen. Paratiisillisessa tilassa ihminen oli kasvissyöjä.

Jo Raamattuun on siis sisäänkirjoitettu sama kahtiajakautuneisuus, joka näkyy nykypäivän keskustelussa. Ääripäiden ero on valtaisa, sillä joidenkin mielestä eläimille tulee voida tehdä lähes mitä hyvänsä, jos siitä on ihmiselle hyötyä. Toisaalta joidenkin toisten mielestä jopa lemmikkien pitäminen on väärin eläintä kohtaan. Näiden vastakkaisia laitoja edustavien näkemysten väliin mahtuu kuitenkin lukematon määrä sävyeroja.

Tuotanto- ja kotieläinten asema on muuttunut merkittävästi maatalouden tehostuessa ennennäkemättömiin mittoihin 1900- ja 2000-luvuilla. Hevonen oli pitkään monen maataloudesta eläneen tärkein työtoveri. Kuva: Museovirasto.

 

Mitä on eläinteologia?

Ihmisen ja eläinten suhdetta tutkivaa teologiaa kutsutaan eläinteologiaksi. Suomen evankelisluterilaisen kirkon keväällä 2023 julkaiseman Eläinteologia ja eläinoikeudet kirkon kysymyksenä -kirjan määritelmän mukaan ”eläinteologia pyrkii selvittämään, millaisia lähtökohtia kristillinen usko ja aiempien vuosisatojen pohdinnat sekä Raamatun tekstit tarjoavat teologian rakennusaineiksi ihmisen suhteesta eläimiin”.

Noora Koivulahti on Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan väitöskirjatutkija ja erikoistunut eläinteologiaan. Koivulahti on ollut lapsesta lähtien kasvissyöjä. Hänelle valinta on eettinen.

– Nykytutkimuksen valossa eläimet ovat tuntevia olentoja. Ne kokevat kärsimystä, ja tämä voidaan myös todistaa. Eläimet ovat myös tietoisia.

Koivulahti pitää valintaansa nimenomaan kristillisenä.

 

Tehomaatalouden edellyttämä käsitys olettaa, että eläimet on luotu vain ihmistä varten.
– Noora Koivulahti

 

– Maailmassa on joka tapauksessa paljon väkivaltaa ja kärsimystä. Jos voin edes pienellä tavalla edistää väkivallattomuutta, haluan toimia niin, hän sanoo.

Koivulahti perustelee valintaansa myös Raamatulla, josta hän löytää kolme näkökulmaa aiheeseen. Ensimmäinen niistä on Jeesuksen esimerkki.

– Hänen elämänsä ruumiillistaa sellaisen tavan elää, joka on mahdollista tässä ja nyt. Jos voimme välttää toisten olentojen kärsimystä, meidän tulee se tehdä. Kristillisen etiikan perusta on armon ja rakkauden toteuttaminen tässä ja nyt. Kohtele toisia kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Toisena perusteena hän mainitsee luomiskertomuksen, josta on kaksi versiota.

– Eläinteologisen tulkinnan mukaan ensimmäisessä versiossa kuvaillaan paratiisinomaista tilannetta, jossa kaikki on ollut Jumalan tahdon mukaisessa tilassa. Toisessa versiossa ihmiskunta on langennut ja asiat menevät huonosti.

Kolmas peruste on käsitys Jumalasta.

– Keskeistä ei ole ihmisten pyrkimys toimia oikein, vaan Jumalan olemus on hyvä. Se joutuu vaakalaudalle eläinten kärsimyksen edessä, mikä esimerkiksi tehotuotannossa tapahtuu. Tehomaatalouden edellyttämä käsitys olettaa, että eläimet on luotu vain ihmistä varten. Eläinteologiassa uskotaan, että näin ei ole. Jumala ei ole halunnut eläimille sitä valtavaa kärsimystä, jota ihminen niille aiheuttaa, Koivulahti kiteyttää.

Juha Marttila korostaa, että koskaan historiassa eläimistä ei ole pidetty niin hyvää huolta kuin nyt. Kuva: Jaana Kankaanpää.

 

Karjatilallisen näkökulma

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on itsekin karjatilallinen. Hän kertoo, että on viime vuosien keskustelun tuoksinassa pohtinut paitsi eläinten asemaa luomakunnassa myös omaa suhdettaan kirkkoon. Marttila kertoo kuitenkin pysyneensä kirkon jäsenenä erityisesti piispojen kannustavien puheiden ja kirjoitusten ansiosta.

– Itse en löydä Raamatusta oppia, joka kategorisesti kieltää ihmisiä käyttämästä eläimiä ruokansa tuottamiseen. Viljellä ja varjella on paras opetus myös eläinten asemaa pohtivalle.

Käytännön tasolla Marttila korostaa, että tuotantoeläinten asiat ovat Suomessa hyvin suhteessa moneen muuhun maahan.

– Ihmisen ja naudan rinnakkaiselo on kestänyt yli 10 000 vuotta, eikä koskaan eläimen hyvinvointiin ole kiinnitetty niin paljon huomiota kuin tämän päivän Suomessa, hän sanoo.

Marttilan mukaan eläinten hyvinvoinnin eteen tehdään tiloilla jatkuvasti töitä.

– Eläimellä on oikeus elää ilman kipua, pelkoa, nälkää ja janoa. Suomessa siat pitävät saparonsa ja kanat nokkansa toisin kuin suuressa osassa maailmaa.

Suomessa ei myöskään käytetä niin kutsuttua ”tuotantoeläinten dopingia” eli eläimille ei anneta antibiootteja ennaltaehkäisevästi.

Suomalainen ruoantuotanto koki suuren mullistuksen 1990-luvulla, kun Suomi liittyi osaksi Euroopan Unionia.

– Maatalouden myyntihinnat laskivat jopa alle puoleen yhdessä yössä, Marttila kertoo.

 

Emme voi tietää, olisiko Jeesus nykypäivänä kasvissyöjä.
– Noora Koivulahti

 

Vaikka tilalle rakennettiin tukijärjestelmä, se ei korvaa kuin osan menetyksistä. EU:hun liittymisen jälkeen tuotanto onkin Suomessa keskittynyt ja tilakoot kasvaneet.

– Jäsenyyden myötä myös tuonti vapautui. Suomeen virtaa koko ajan enemmän sellaista ruokaa, joka tuotetaan meillä kielletyin keinoin. Maatalousyrittäjät kokevat kilpailutilanteen epäreiluna, Marttila sanoo.

Marttila kuitenkin kertoo tilakoon kasvun yleensä parantavan eläinten hyvinvointia, koska uudet rakennukset voidaan suunnitella nykytietämyksen valossa eläinlähtöisemmin.

– Tilakoon kasvu yleensä parantaa eläinten hyvinvointia. Uusissa rakennuksissa eläinten lähiympäristö ja lajikohtainen käyttäytyminen otetaan vahvasti huomioon. Uusi teknologia auttaa parantamaan hyvinvointia. Eläinten käyttäytymistä ja terveyttä seurataan teknisten apuvälineiden avulla, joten orastaviin ongelmiin voidaan puuttua ajoissa, Marttila kertoo.

Omaa karjatilaansa Marttila pyrkii kehittämään jatkuvasti.

– Olojen parantaminen on jatkuva prosessi. Koko ajan voi tehdä pieniä ja halpojakin asioita. Monet asiat ovat rinnastettavissa ihmisten hyvinvointiin. Terveellinen ravinto, riittävä liikunta ja hyvä peti ovat kaiken lähtökohta myös eläimillä. Ihminen tarvitsee ihmissuhteita ja laumaeläimellä on oltava laumansa.

Erityisesti hän haluaa panostaa metsälaidunten lisäämiseen.

– Eläimet nauttivat, kun pääsevät halutessaan metsään temmeltämään.

Vielä yksi neuvo Marttilalla on. Jos kuluttaja päättää syödä lihaa ja haluaa varmistaa, että se on tuotettu kestävimmällä mahdollisella tavalla, mitä hänen kannattaa ostaa?

– Suomessa tuotettua ruokaa, jonka alkuperä tiedetään. EU:ssa vain Ruotsi pääsee samalle tasolle Suomen kanssa, Marttila sanoo.

Nopeakasvuiseksi jalostettuja kanoja varsinaissuomalaisessa broilerikasvattamossa vuonna 2016. Broilereiden kasvatusta pidetään pisimmälle teollistettuna eläintuotantona. Kuva: Vastavalo.

 

Jeesuksen esimerkki

Palataan vielä eläinteologiaan ja Raamattuun. Vanhasta testamentista nousee esiin eläinten uhraaminen, Uudesta testamentista puolestaan Jeesuksen esimerkki suhteessa ruokaan. Jeesus söi ainakin kalaa.

– Hän söi todennäköisesti samalla tavalla kuin muutkin sen ajan ihmiset, todennäköisesti kasvis- ja kalapainotteisesti. Hän ei toisaalta syönyt tehomaatalouden piirissä tuotettua lihaa. Emme voi tietää, olisiko Jeesus nykypäivänä kasvissyöjä, Noora Koivulahti sanoo.

Koivulahden mielestä on hedelmällisempää ajatella, mitä Jeesuksen toiminnan kokonaisuudesta ja esimerkiksi vuorisaarnasta nousee esiin, kuin pohtia sitä, mitä tämä itse söi.

Luonnossa eläimet myös syövät toisiaan. Sudet saattavat teurastaa lampaita edes syömättä niitä. Koivulahden mielestä kärsimys ja väkivalta ovat osa langennutta maailmaa.

 

Marttila puolestaan tulkitsee viljelijän ja varjelijan suhdetta siten, että eläinten käyttö ravintona on sallittu.

 

– Emme ihmisinä voi ottaa oppia eläimistä. Meidän moraalimme ei tule siitä, mitä eläimet tekevät. Ihmisestä pikemminkin tekee erityisen moraali, jonka kehittymisessä kristinuskolla on suuri rooli, hän päättää.

Koivulahti nostaa ihmisen moraalisena olentona eläinkunnan yläpuolelle, selkeään viljelijän ja varjelijan rooliin.

Marttila puolestaan tulkitsee viljelijän ja varjelijan suhdetta siten, että eläinten käyttö ravintona on sallittu. Hänen korostamansa suomalaisten tuotantotilojen pyrkimys koko ajan parantaa eläinten olosuhteita lienee tulkinta viljelyn ja varjelun periaatteesta.

Mitä Jeesus tekisi? Mitä hän ajattelisi nykyisenkaltaisesta tehomaataloudesta ja sen broilerikasvattamoista? Sen tietää hän yksin.

Meidän on luettava Raamattua ja noudatettava sitä omaatuntoa, joka meille on annettu.

 

ELÄINOIKEUKSIEN PITKÄ HISTORIA

Eläinteologia on syntynyt aikana, jona maatalous ja ennen kaikkea tuotantoeläinten olosuhteet ovat muuttuneet. Se on tapahtunut 1900-luvulla eli vasta ihan äskettäin. Muutos on kiihtynyt ennestään 2000-luvulla, kun tilakoot ovat kasvaneet.

Yhä pienemmän ihmismäärän hoidettavana on yhä suurempi määrä lihakarjaa, broilereita ja muita tuotantoeläimiä. Niiden kasvattaminen on yhä pidemmälle vietyä teollisuutta.

Kaikesta tästä huolimatta filosofit pohtivat eläinten oikeuksia jo antiikissa. Esimerkiksi noin 500 vuotta eKr. elellyt kuuluisa matemaatikko-filosofi Pythagoras puolusti kasvisravintoa lihansyönnin sijaan.

Keskiajalla monet katoliset sääntökunnat korostivat kohtuullisuutta, ja olivatpa eläimet edustettuina oikeudessakin. Ranskan Autunin kaupungin kirkollisessa oikeudessa syytetiin vuonna 1522 ”joita­kin hiippakunnan rottia” siitä, että kyseiset jyrsijät olivat syöneet ja mielival­taisesti tuhonneet ohrasatoa.

Rotille hankittiin protokollan mukaan jopa oma puolustusasianajaja. Huligaaneiksi heittäytynyt rottalauma ei koskaan saapunut oikeuden eteen, mutta siitä huolimatta rotat välttyivät tuomiolta: myös niillä oli oikeus yhteiseen hyvään.

Kokeile kuukausi eurolla

Tutustu Sanan digitilaukseen 1 € / 1 kk. Se on helppoa ja turvallista, voit perua tilauksen milloin hyvänsä.

Jaa artikkeli