Juha Vainio -tunnustuksen saanut Anna-Mari Kaskinen: ”Elämä on arvokas viimeiseen hengenvetoon asti”

Anna-Mari Kaskinen on historian ensimmäinen sanoittaja, joka on puhtaasti hengellisen musiikin lyriikoilla saavuttanut arvostetun Juha Vainio -rahaston tunnustuspalkinnon. Juha Vainio -tunnustusta pidetään Suomen arvostetuimpana yksinomaan sanoittajille myönnettävänä palkintona.

Kaskinen kommentoi palkintoa sähköpostitse bussissa matkalla Kemiönsaaresta Lohjalle.

– Virsien ja hengellisten laulujen lisäksi olen kirjoittanut myös monista erilaisista aiheista ja kysymyksistä, luomakunnasta ja ihmisen elämänkaaren eri vaiheista, lapsille ja vanhuksille, elämästä ja kuolemasta, Kaskinen kertoo.

On hienoa, että hengellisillä lauluilla ja virsillä on edelleen paikkansa ja tehtävänsä ihmisen elämän eri vaiheissa, suvivirsikohusta huolimatta.

– Nämä runot ja tekstit eivät kaikki ole samalla lailla julistavia kuin virret, gospel ja muut hengelliset laulut. Mutta mitä ikinä kirjoitankin, olen sama ihminen, ja vakaumukseni varmaankin näkyy niissäkin teksteissä. Luonto, varsinkin linnut, on minulle suuri ihmettelyn, ilon ja inspiraation lähde. Ruokin lintuja ja juttelen niille, Kaskinen sanoo.

Juha Vainio -tunnustus on myönnetty vuodesta 1991 lähtien, ja sen saajiin on kuulunut sellaisia sanoittajalegendoja kuin Juice Leskinen, Hector ja Ismo Alanko. Kaskinen taas muistetaan parhaiten lasten ja nuorten virsistä, kuten Herra, kädelläsi. Palkintoraati oli pitänyt tärkeänä, että nekin, jotka eivät jaa Kaskisen kristillistä vakaumusta, ovat saaneet hänen teksteistään lohtua ja rohkaisua.

– On hienoa, että hengellisillä lauluilla ja virsillä on edelleen paikkansa ja tehtävänsä ihmisen elämän eri vaiheissa, suvivirsikohusta huolimatta, Kaskinen sanoo.

Ensimmäiset runot Kanadassa

Kaskinen aloitti runojen kirjoittamisen 16-vuotiaana.

– Kirjoittamiseni alkoi suuren elämänmuutoksen seurauksena. Sain lukion ekaluokkalaisena stipendin kahdeksi vuodeksi kansainväliseen United World Collegeen

Kanadasta. Muutto Turusta Tyynen valtameren rannalle lukioon, jossa oli oppilaita 46 eri maasta, eri kulttuureista ja uskonnoista, oli valtava muutos, jota aloin sitten työstää runomuodossa, Kaskinen kertoo.

Koulun venevajassa kokoontui muutaman, eri maanosista kotoisin olevan oppilaan ryhmä, jonka jäsenet tulivat monista kirkkokunnista. Kanadan-vuosien jälkeen Kaskinen hakeutui Helsingissäkin monikulttuuriseen seurakuntayhteyteen.

Vaikka ihminen ei itse muistaisi edes nimeään, hänet muistetaan.

– Eräässä nuorten aikuisten illassa oli mukana Pekka Simojoki. Siellä piti kirjoittaa runo englanniksi. Luettuaan runoni Simojoki kysyi, olenko kirjoittanut näitä enemmänkin. Annoin hänelle muutamia suomenkielisiä runojani, ja ei mennyt aikaakaan, kun hän oli jo säveltänyt ne lauluiksi. Runot käsittelivät eri elämänalueita, myös hengellisiä teemoja, Kaskinen muistelee.

Ensimmäinen Simojoen kanssa tehty yhteislaulu oli edellä mainittu Herra kädelläsi.

– Alun perin siinä oli kolme säkeistöä. Neljännen säkeistön kirjoitin myöhemmin, ja sekin säkeistö ehti vielä vuoden 1986 virsikirjaan.

Jesajan lupaus

Sanoittamisen lisäksi Anna-Mari Kaskisella on laaja kirjallinen tuotanto, johon sisältyy musiikkinäytelmien ja musikaalien käsikirjoituksia lauluineen. Hänet tunnetaan myös niin sanotuista runo-lahjakirjoista, joissa runojen yhteyteen on liitetty tunnettujen kuvataiteilijoiden ja valokuvaajien teoksia.

– Viime vuosina olen kirjoittanut myös kolme kirjaa ikääntymisestä. Olen iäkkään äitini rinnallakulkija ja edunvalvontavaltuutettu, ja seuraan muutenkin läheltä monen ikäihmisen elämää myös siinä vaiheessa, kun vähitellen monista tutuista asioista joutuu luopumaan, Kaskinen kertoo.

Varsinkin viimeisessä kirjassaan Hyvin säilynyt – aarteita vanhuuden varalle Kaskinen pohtii, mitä säilyy silloinkin, kun ihminen ei enää muista.

– Juuri tässä tulee esille se erityinen perusta, jonka kristillinen usko ja toivo ihmiselle antaa kaikissa vaiheissa: Elämä on arvokas viimeiseen hengenvetoon asti. Vaikka ihminen ei itse muistaisi edes nimeään, hänet muistetaan. Tärkeäksi lauseeksi minulle muodostui Jesajan kirjaan sisältyvä Jumalan lupaus: ”Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan, niin minä olen tehnyt, ja vastedekin minä nostan, kannan ja pelastan.” (Jes. 46:4)