Jeesusta näyttelevä Panu Haavisto pohtii uskoa ja epäuskoa

Panu Haavistosta tuli Jeesus hieman yllättäen. Näytelmän käsikirjoittaja Anna–Mari Kaskinen kysyi häneltä eräänä päivänä vuoden 2021 syksyllä hieman mystisesti, onko tullut yhteydenottoja. Haavisto ei ollut saanut mitään erityistä yhteydenottoa, eikä Kaskinen paljastanut, mistä oli kyse. Kun ohjaaja Markku Arokanto sitten soitti ja pyysi Haavistoa päärooliin, langanpäät yhdistyivät.

– Puhelun jälkeen oli monenlaisia tuntemuksia, tietysti innostus hienosta mahdollisuudesta ja vähän jopa epäuskoinen olo, että onko tämä ihan tottakaan. En olisi osannut kuvitella itseäni siinä produktiossa ja roolissa. Se ei ollut edes haave, Haavisto sanoo.

Via Crucis on osa pitkää Kristuksen kärsimyshistoriaan liittyvää näytelmäperinnettä, jonka juuret ovat ainakin keskiajalla saakka. Sen pääroolissa on nähty monia nimekkäitä näyttelijöitä, muun muassa Jussi Korpela, Maria Ylipää ja oopperalaulaja Waltteri Torikka. Kulkueena pitkin Helsinkiä etenevää näytelmää on ollut seuraamassa parhaimmillaan jopa 15 000 ihmistä.

Suuriin saappaisiin astumiseen Haavisto suhtautuu nöyrästi.

– Kun olen tavallinen tallaaja enkä julkisuuden hahmo, niin helposti alkaa verrata ja miettiä, että miten ihmeessä olen tällaiseen tilanteeseen päätynyt. Työryhmä ja ohjaaja kuitenkin sanoivat minulle, että pääsiäisen kertomus olisi pääosassa.

Tämä vuosi on näytelmässä paluu juurille esimerkiksi puvustuksessa ja Jeesuksen ajan epookissa. Tapahtumia ei ole tuotu nykypäivään, vaan käsikirjoitus pitäytyy pitkälti Raamatussa kuvatuissa tapahtumissa.

– Se tuntui itsestäkin hyvältä ajatukselta, että pääsiäinen ja Jeesus saavat olla keskiössä. Kun päähenkilö ei ole julkkis, katsojan on ehkä helpompi keskittyä itse sisältöön.  Tämä näkökulma on tuonut itselleni varmuutta rooliin valmistautuessa, Haavisto kertoo.

Ohjaaja Markku Arokanto antaa näytelmän harjoituksissa ohjeita, ja Jeesusta esittävä Haavisto kuuntelee.

Ristiriita kaveripiirissä

Haavisto kuvailee itseään perusluterilaiseksi pohdiskelijaksi. Hän kävi rippileirinsä Vivamossa, ja sai paljon uusia kavereita, joille usko oli tärkeä puheenaihe ja osa identiteettiä.

– Oli ripariystävät, joiden seurassa tuntui helpolta olla itsekin uskova, ja vanhat koulukaverit, joiden kanssa en oikein rohjennut hengellisistä aiheista puhua. Se oli iso sisäinen ristiriita, joka on eri muodoissa pysynyt myöhemminkin mukana, hän kertoo.

Osa rippileirillä saaduista ystävistä on yhä mukana hänen elämässään. Rippileirin jälkeen hän jäi mukaan Kansan Raamattuseuran toimintaan ja lopulta myös työntekijäksi. Musiikkitiedettä opiskellut nuori mies haki kesällä 2011 Vivamon Raamattukylästä äänimiehen töitä, mutta niitä ei ollut tarjolla. Hänet pyydettiin kuitenkin Raamattukylän esityksiin näyttelijäksi. Sille tielleen Haavisto jäi, sillä erilaisia töitä Vivamossa hänellä on nyt takanaan jo yli 10 vuoden ajan. Vivamon idyllisessä miljöössä hän myös tapasi vaimonsa.

Jeesuksen rooli on Haavistolle Raamattukylän näytelmistä ennestään tuttu.

Kun Haavistoa vuonna 2021 pyydettiin Via Crucisiin, ajatuksena oli, että korona olisi pian ohi. Niin ei kuitenkaan tapahtunut.

– Ensimmäisenä syksynä ehdimme pitää vain käsikirjoituksen lukuharjoituksen. Sen jälkeen käsikirjoitukseen tuli vielä muutoksia.

Jo vuonna 2021 kuvattiin kuitenkin lyhytelokuva Via Crucis Resurrexit, jossa Haavisto pääsi eläytymään Jeesuksen rooliin.

– Siinä saattoi testailla erilaisia ideoita ja voitiin kuvata erilaisia versioita, joista leikkauspöydällä syntyi lopullinen kokonaisuus. Teatteriesitykseen valmistaudutaan pitkään etukäteen ja esitys on aina ainutkertainen.

– Oli tärkeä juttu itselle, että ensimmäisenä vuonna tehtiin lyhytelokuva, jonka myötä pääsi mukaan porukkaan. Se auttoi jännitykseen. Kun pääsi tutustumaan ihmisiin, huomasi, että kaikki me olemme kuitenkin tavallisia ihmisiä, Haavisto kertaa kokemustaan elokuvanteosta.

Työskentelyä ohjaaja Arokannon kanssa Haavisto kuvaa hauskaksi, sillä ohjaaja on innostunut työstään ja innostaa myös työryhmän jäseniä.

Jännitteinen hahmo

Haavisto pitää draaman vahvuutena inhimillisyyttä ja tunteiden esittämistä. Draama tuo historiallisiin tapahtumiin ihmisen. Ei tarvitse jäädä kiinni siihen, onko kaikki varmasti mennyt juuri käsikirjoituksessa kuvatulla tavalla, vaan draaman avulla voidaan samastua henkilöihin.

Hän onkin pohtinut roolihahmonsa ajatuksia ja tunteita.

– Ei voi päästä absoluuttiseen lopputulokseen, kun puhutaan ihmisen sisäisistä kokemuksista jossakin tilanteessa. Miltä vaikkapa jostakin opetuslapsesta on tuntunut, kun Jeesus kertoo, että hänet kavalletaan? Haavisto pohtii.

Miltä vaikkapa jostakin opetuslapsesta on tuntunut, kun Jeesus kertoo, että hänet kavalletaan?

– Yritän miettiä niitä tilanteita ja koko kaarta, miten itse olisin tuntenut eri tilanteissa. Mitä olisi voinut itse kokea. Vaihtoehtoja on kovin monia, välttämättä se ajatus, joka ensimmäisenä tulee mieleen, ei ole se oikea.

Jeesuksen hahmoon ainutlaatuisen jännitteen tuo se, että hän oli sekä Jumala että ihminen.

– Hän jollakin lailla tiesi, mitä tulee tapahtumaan. Se tulee esiin esimerkiksi Getsemanessa, jossa Jeesus rukoili, että ota tämä malja pois. Hänellä olisi ollut ehkä valta jättää homma kesken. Siinä on läsnä jonkinlainen vääjäämättömyys ja kenties huoli ympärillä olevista ihmisistä, jotka varmasti joutuvat pian vaikeisiin tilanteisiin, pääroolin esittäjä miettii.

– Jeesus aiheutti hämmennystä Messiaan odottajissa, sillä hän oli erilainen kuin odotettiin. Hän ei ollut maallinen kuningas. Hän ei itse pyrkinyt luomaan puitteita omalle statukselleen, vaan kohtasi ihmisiä ja teki vaikutuksen sitä kautta.

Jeesuksen roolin tekevä Panu Haavisto on pohtinut kärsimysnäytelmän herättäviä vaikeita kysymyksiä, esimerkiksi Jeesuksen ja Isän suhdetta.

Usko ei ole helppo juttu

Haavisto kertoo, että usko ei ole milloinkaan ollut hänelle helppo asia.

– Nuorena vaikeus tuli sosiaalisesta paineesta. Nyt se nousee muista asioista. Toisaalta minulla on henkilökohtainen lapsenusko, joka tuo turvallisuudentunteen ja rauhan. Kun sanon, että uskon Jeesukseen, se riittää.

Uskosta toisille kertominen voi kuitenkin olla vaikeaa.

– En pysty todistamaan, että Jumala on olemassa. Minulle koskettava raamatunkohta on se, jossa isä tuo lapsensa Jeesuksen eteen ja huudahtaa: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”

Haavisto ajattelee, että epäily kuluu osana terveeseen hengelliseen elämään. Ihminen saa kokea epävarmuutta. Hän on myös kiinnittänyt huomiota siihen, että Raamatussa Jeesus on kaikkein ankarin niitä kohtaan, jotka voimakkaimmin kokevat olevansa oikeassa.

– Se tuntuu läheiseltä. Jos on liian varma omasta oikeassa olostaan, se alkaa helposti mennä siihen, ettei pysty enää kuulemaan toisia.

Miksi minut hylkäsit?

Haavisto on rooliin valmistautuessaan pohtinut myös kaikkein vaikeimpia Jeesukseen liittyviä kysymyksiä: miten on mahdollista olla samaan aikaan Jumala ja ihminen ja kantaa muiden synnit?

– Hengellisessä mielessä ajatellen Jeesuksen ja Isän välisessä suhteessa ristillä on hylkäämisen kokemus ja se, että Jeesus huutaa ”miksi minut hylkäsit”. Onko ollut pieni hetki, jolloin jopa Jeesuksella on ollut epäilyksen tunteita?

Hylkäämisen kokemuksesta ja epäilyksen tunteista Haavistolle tulee mieleen rippileiriopetus synnistä. Sen mukaan synti on sitä, että joutuu olemaan erossa Jumalasta.

– Onko tuo hetki sellainen, jona Jeesus joutui oikeasti eroon Jumalasta siellä ristillä? Onko se ollut kaikkein suurin tuska? Hänen identiteettinsä oli Jumalan poika, mutta siinä hetkessä se oikea kokemus erosta oli ehkä läsnä, Haavisto miettii kaikkein syvimpien kysymysten äärellä.

Aluksi hän myös pohti, voiko suostua Jeesuksen rooliin. Jo Raamattukylän näytelmien yhteydessä hän oli aprikoinut, voiko ihminen esittää Jeesusta. Olenko minä sen arvoinen?

Lisäksi Jeesus on eräs historian tunnetuimmista hahmoista, ellei kaikkein tunnetuin. Jokaisella lienee Hänestä jokin mielikuva.

– Raamatussa kuitenkin sanotaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, joten voin ajatella, että minunkin persoonassani on jotakin sellaista, jonka avulla voin kuvastaa Häntä myös omana itsenäni, Haavisto sanoo.

– Ajattelen myös niin, ettei pidä esittää Jumalaa, vaan Jeesuksen inhimillistä puolta. Jumalallinen puoli tulee esille tekstistä.

Ajattelen myös niin, ettei pidä esittää Jumalaa, vaan Jeesuksen inhimillistä puolta.

Oma suoritus näyttämöllä ei ole Haaviston mielestä viimeinen sana, joka näytelmässä sanotaan.

– Tehdään tietysti parhaamme ja annetaan omat taidot käyttöön. Jos sillä on suurempaa hengellistä merkitystä, lopullinen silaus ja merkityksellisyys tulee Jumalalta. Itse voi vaikka tehdä virheitä, mutta Jumala voi kuitenkin käyttää meitä omassa työssään. Tämä pätee muussakin hengellisessä työssä, Haavisto linjaa.

Via Crucis

Via Crucis on vuodesta 1996 järjestetty näytelmä, joka kuvaa Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumia. Tänä vuonna järjestettävä Via Crucis on järjestyksessään 25. esitys, sillä koronapandemia esti esitykset vuoden 2019 jälkeen.

Suomen suurin teatteriesitys järjestetään pääsiäislauantaina 8.4. kello 21­­­­­­­–22.30. Vaellusnäytelmän lähtöpiste on Helsingin Senaatintorilla, josta kulkue etenee Snellmaninkadun ja Kirkkokadun kautta Säätytalon puistoon, sieltä Säätytalon portaille ja Kirkkokatua jälleen Senaatintorille. Esitys on maksuton ja kaikille avoin.

Tänä vuonna Via Crucisin ohjaa Markku Arokanto. Näytelmän on käsikirjoittanut Anna–Mari Kaskinen, ja musiikin on säveltänyt Pekka Simojoki. Rooleissa nähdään muiden muassa Eeva-Maija Haukinen, Outi Haaranen-Halme, Esa Ruuttunen, Svante Korkiakoski ja Marjaana Kuusniemi-Korhonen. 

Panu Haavisto näytteli Jeesuksen roolin jo koronavuonna 2021 julkaistussa Via Crucis Resurrexit -lyhytelokuvassa, jonka oli niin ikään ohjannut Markku Arokanto. Ohjaaja on kertonut haluavansa näytelmässä käsitellä muun muassa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tematiikkaa sekä yhteisöllisyyttä.