Jaakko Pirttiaho | Mikä on totta?

Miten syntinen ihminen voisi löytää elämälleen oikean, kristillisen sanoman mukaisen suunnan? Mikä olisi oikea suuntaviitta?

Mikä on totta?

Huomaan, että tulkitsen elämääni ja toisia ihmisiä oman sisäisen tulkintaikkunani kautta. Vaikka kuinka tunnen Raamattua, kirkkohistoriaa ja ihmiskunnan löytöretkiä ihmisenä olemisen mysteeriin, näkökenttäni on aina rajattu elämänkokemuksella, lapsuuden haavoilla, ihmissuhteiden kipeillä menetyksillä ja omalla itsekkäällä minälläni. Onko minulla siis edes teoreettista mahdollisuutta kuulla toista?

Eräs tuttavani sanoi kerran osuvasti: ”meillä on parisuhteessa kaikki muuten hyvin, paitsi kommunikaatio.” Kommunikaatio, siis ihmissuhteessa kahden erilaisen ihmisen keskinäinen viestintä.

Voisiko sitä paremmin kuvata kuin ajattelemalla kahta radiota, jotka tönöttävät vastakkain ja molemmat pauhaavat lujaa omilla kanavillaan: toinen soi Sävelradiota, toinen Suomipoppia. Pauhaavat radiot heiluvat äänensä voimasta ja toinen yrittää soida toista kovempaa. Yhteissointi

on puhdasta sekasortoa. Naapureihin saakka kuuluu sekava poppi, joka alkaa soida yhä useammin. Radioilla on niin kiire säätää omaa volyymiaan kovemmalle, ettei kuulopuoli ole yhtään ehtinyt säätyä kuulemaan toisen musiikkia.

”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä;

niin te löydätte levon sielullenne” (Matt. 11:29).

Jeesus oli erilainen. Vanha testamentti kuvaa häntä sanoilla: ”Ei hän huuda eikä korota ääntään,

ei anna sen kuulua kaduilla” (Jes. 42: 2). Hän oli radio, jossa oli aivan uudenlainen kaiutin, mutta myös erikoisen suuri mikrofoni kyljessä. Mutta hänestäkin pauhasi välillä niin kestämätön musiikki, että Pietari kerran uskaltautui pyytämään häntä olemaan vähän hiljempaa. Ehkä Pietarin viesti kuului jotenkin näin: ”Etkö Jeesus yhtään käsitä, että jos soit tuollaisia riitasointuja tälle hengelliselle johtajistolle, niin he kaikki hylkäävät sinut?” Ehkä Pietari syvimmiltään tarkoitti, että Jeesuksen sopimattoman käytöksen vuoksi hän joutuisi ”mustalle listalle”?

Luulen, että Jeesus katsoi Pietaria siinä hetkessä silmiin aika pitkään. Oliko katseessa ehkä rakkautta ja villiä kapinaakin? ”Katsos Pietari, jos sinä aiot olla Isän työhaalareissa, silloin ei kysytä ihmisten palautetta vaan työnantajan tyytyväisyyttä! Jokainen istutus, joka ei ole Isämme istuttama, niin mitähän niille pitäisi tehdä? Rakas Pietari, jos annamme pelkomme takia valheen voittaa, olemme tuomitut elämään vuoristorataa vinossa kulkevien ihmisten edessä. Juuri näitä ihmisiä kutsun sinut pelastamaan. Sen teet seuraamalla esimerkkiäni. Muista: Minä olen täynnä armoa ja totuutta. En toisaalle katsomista ja loukkaantumisen pelkoa.”

Mikä siis on totta? Jotenkin se liittyy taivaalliseen musiikkiin, jota mennään kuuntelemaan luontoon ja hiljaisuuteen.

”Oppikaa minusta…” Ehkä Jeesus toivoo meidän lepäävän ja kuuntelevan? Jos alkaisin kuunnella Isää enemmän, pystyisinkö kuuntelemaan paremmin myös toisia ihmisiä?