”Iran on kaaoksen aiheuttaja” – amerikkalainen ja suomalainen huippututkija kertovat, miksi Iran hyökkäsi Israeliin ja mitä on Lähi-idän konfliktin taustalla

Lauantaiyönä 13. huhtikuuta Iran laukaisi Israelia kohti yhteensä yli 30 risteilyohjusta, yli 120 ballistista ohjusta ja noin 170 räjähdelennokkia. Israelin ilmapuolustusjärjestelmä torjui lähes kaikki ohjukset. Iranin ampumat ohjukset lensivät Jordanian ilmatilassa, ja myös Jordania sekä sen rinnalla Ranska, Yhdysvallat ja Iso-Britannia torjuivat Iranin ohjuksia. Iskussa sai vakavan päävamman 7-vuotias beduiinityttö, jonka tila on edelleen kriittinen.

Iranin hyökkäystä on pidetty vastauksena siihen, että huhtikuun alussa Israel iski Iranin konsulaattiin Syyriassa tappaen seitsemän korkea-arvoista Iranin islamilaisen vallankumouskaartin sotilaskomentajaa. Aiempina vuosikymmeninä Iran on rahoittanut ja koordinoinut Israeliin suuntautunutta terrorismia. Tällaisia Iranin rahoittamia järjestöjä ovat esimerkiksi Gazassa valtaa pitävä Hamas sekä libanonilainen Hizbollah. Tuore ohjusisku oli historiallinen, sillä se oli historian ensimmäinen kerta, kun Iran ilman välikäsiä iski suoraan Israeliin.

Iran ei tunnusta Israelin valtiota, ja Israel taas on vuosien ajan pitänyt Irania itselleen keskeisenä turvallisuusuhkana.

Aiemmin Lähi-itää ja muslimimaailmaa jakanut shiia-sunni-vastakkainasettelu ei enää päde sellaisenaan, vaan alueen turvallisuuskysymyksen kärjistyvät Israel–Iran-vastakkainasetteluun.
– Juha Mäkelä

Sana kysyi kahdelta Lähi-idän asiantuntijalta, mikä on Iranin rooli tämänhetkisessä Lähi-idän geopolitiiikassa.

Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen tutkija, everstiluutantti Juha Mäkelä on omassa strategian alan väitöskirjassaan tutkinut Lähi-idän maiden turvallisuuskoneistoja eli niin sanottua sekurokratiaa. Hän on myös erikoistunut Lähi-idän asevoimien ja turvallisuuspolitiikan tutkimukseen sekä Lähi-idän voimatasapainon kysymyksiin.

Amerikkalaisen George Washington -yliopiston ääriliikkeitä koskevan tutkimusohjelman vanhempi tutkija Brad Deardorff puolestaan on entinen Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n erikoisagentti, joka 22 vuoden ajan työskenteli Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta koskevien asioiden johdossa Washingtonin osavaltiossa. FBI-uransa aikana Deardorff osallistui terrorisminvastaiseen operatiiviseen kenttätyöhön yli 20 maassa.

Mäkelä vastasi Sanan kysymyksiin puhelimitse ja sähköpostitse, Deardorff puolestaan aikaero- ja aikataulusyistä kommentoi laajassa sähköpostissavastauksessaan.

Iranin rahoittaman libanonilaisen Hizbollah-järjestön kannattajia. Kuva: Wikipedia.

Mikä on Iranin rooli Lähi-idän geopolitiikassa tällä hetkellä?

 Juha Mäkelä: Iranilla on tällä hetkellä hyvin merkittävä rooli Lähi-idän alueellisena suurvaltana. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueen strateginen voimatasapaino muodostuu tällä hetkellä akselilla Tel Aviv–Teheran–Riad. Aiemmin Lähi-itää ja muslimimaailmaa jakanut shiia-sunni-vastakkainasettelu ei enää päde sellaisenaan, vaan alueen turvallisuuskysymyksen kärjistyvät Israel–Iran-vastakkainasetteluun.

Iran on teokratia, joka perustuu kahden valtaa pitävän eliitin symbioosiin. Ylintä valtaa käyttää maan uskonnollinen eliitti, joka ei kuitenkaan pysyisi vallassa, ellei se jakaisi sitä turvallisuuseliitille. Siten uskonnollisen eliitin valtaa suojelee Iranin turvallisuuskoneiston valta eli niin sanottu sekurokratia. Kaikki Lähi-idän autoritääriset maat rakentuvat sekurokratian valtaan.

Puolustusvoimien tutimuslaitoksen tutkija Juha Mäkelä ja George Washington -yliopiston ääriliikkeitä koskevan tutkimusohjelman vanhempi tutkija Brad Deardorff. Kuva: Puolustusvoimat ja George Washington -yliopisto.

Iranissa sotilasvoimat on hajautettu. Ulkoisesta turvallisuudesta vastaa Iranin asevoimat eli Artesh, jolla on normaalit maa-, meri- ja ilmavoimat. Sitä vaikutusvaltaisempi on Iranin islamilainen vallankumouskaarti, jolla on myös poliittista valtaa ja jonka ainoa tehtävä on pitää regiimi eli hallintokoneisto vallassa.

Vallankumouskaartin alaisena toimiva Quds-yksikkö on Iranin rajojen ulkopuolisessa hybridisodankäynnissä käyttämä elin, jonka toiminta ulottuu kaikkialle Lähi-itään. Juuri hybridisodankäynnin ja epäsymmetrisen strategian avulla Iran on vahvistanut asemaansa alueellisena suurvaltana.

Brad Deardorff: Iran pitää itseään shiialaisuuden hengellisenä linnakkeena ja edelläkävijänä pyrkimyksessä perustaa uudelleen islamilainen yhteiskunta, joka on vapaa länsimaiden ja erityisesti Yhdysvaltojen ja Israelin, mutta myös lännen kanssa liittoutuneiden arabimaiden, kuten Saudi-Arabia, vaikutuksista.

Iran pyrkii edistämään vallankumouksellista islamistista ideologiaansa maailmanlaajuisesti. Iran suhtautuu erityisen myötämielisesti eri maiden shiialaisiin sotilaallisiin oppositioryhmiin, mutta se toimii pragmaattisesti myös suhteessa muihin ryhmiin, jotka voivat palvella Iranin poliittisia tavoitteita.

Iranin perustuslaki vakuuttaa, että maan lait ja Koraanin islamilainen tulkinta ovat erehtymättömiä, koska ne ovat ”jumalallista inspiraatiota”.
– Brad Deardorff

Iranin valta heijastuu naapurivaltioiden valtionhallintoa alempien toimijoiden kautta, ja se pystyy horjuttamaan näiden valtioiden hallitusten vakautta ja heikentämään niiden taloutta.

Iran on kuitenkin osoittanut vain vähäistä halua tehdä yhteistyötä niiden kanssa, jotka eivät allekirjoita sen uskonnollista auktoriteettia tai sen etua länsimaisen vaikutusvallan poistamiseksi alueelta. Pohjimmiltaan Iran ottaa roolikseen kaaoksen luomisen Lähi-idässä.

Iranin ampumia lennokkeja Jerusalemin Temppelivuorella sijaitsevan Kalliomoskeijan yllä 13. huhtikuuta. Kuva: Wikipedia.

Millaisia strategisia tavoitteita Iranilla on?

 Juha Mäkelä: Iran vastustaa Yhdysvaltain läsnäoloa ja vaikutusta alueella ja pyrkii vähentämään sitä. Yhdysvallat ja Israel ovat Iranin pääviholliset. Ulkoisten viholliskuvien korostaminen pitää yllä Iranin sisäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, koheesiota, joka Iranin ylimmän johdon näkökulmasta antaa oikeutuksen aggressiiviselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.

Iranin tavoitteena on vallankumouksen vieminen eteenpäin ja vaikutusvallan ylläpitäminen Lähi-idässä. Iran onnistunut myötävaikuttamaan niin, että esimerkiksi Irakissa on Iran-mielinen keskushallinto. Lisäksi Iranin osallistuminen Syyrian sisällissotaan tulkitaan niin, että Iran edelleen pyrkii myös pitämään yllä shiia-akselia. Iran ei halua ylittää avoimen sodankäynnin tasoa, joten se käyttää muita keinoja, joiden tarkoituksena on saada viholliset perääntymään poliittisista päätöksistään.

 Brad Deardorff: Kuten jokaisen diktatuurin kohdalla, Iranin hallinnon ensisijainen tavoite on pysyä pystyssä. Sisäpolitiikassa se tarkoittaa toisinajattelun tukahduttamista ja ulkopuolisten voimien syyttämistä sekaantumisesta maan asioihin. Iran katsoo olevansa eksistentiaalisessa konfliktissa länsimaisten vaikutusten kanssa, ja siksi Iranin tavoitteena on torjua nämä vaikutukset ja kasvattaa omaa valtaansa. Maiden, jotka eivät jaa sen näkemystä, on vaikea neuvotella Iranin kanssa.

Iranin perustuslaki vakuuttaa, että maan lait ja Koraanin islamilainen tulkinta ovat erehtymättömiä, koska ne ovat ”jumalallista inspiraatiota”. Iranin strategiset tavoitteet on määritelty sen perustuslaissa, jonka päivittämistä maan nykyinen ylin johtaja Ali Khamenei itse valvoi vuonna 1989. Nämä strategiset tavoitteet ulottuvat Iranin sisä- ja ulkopolitiikkaan. Niiden mukaan Iranin tavoitteena on ensiksikin luoda ihanteellinen ja mallikelpoinen yhteiskunta, joka perustuu islamilaisiin normeihin. Toiseksi Iranin tavoitteena on laajentaa Jumalan lain suvereniteettia koko maailmaan. Kolmantena tavoitteena on eliminoida imperialismi ja estää ulkomainen vaikutusvalta. Neljänneksi Iranin päämääränä on hävittää kaikki ne vallankäytön muodot, jotka eivät ole Iranin oman näkemyksen mukaisia.

Palestiinalaisten vapautusjärjestön PLO:n johtaja Jasser Arafat tapasi ajatollah Ruhollah Khomeinin heti Iranin vallankumouksen jälkeen 1979.

Iranilla sekä persialaisella kulttuurilla, josta Iran juontaa juurensa, on pitkä ulkomaisten väliintulojen historia, joka ulottuu Aleksanteri Suureen asti. Pelko ulkovaltojen väliintulosta vaikuttaa Iranin kykyyn luottaa naapurimaihin. Viimeiset 150 vuotta osoittavat, että huoli on perusteltu, sillä niin Venäjä, Iso-Britannia kuin Yhdysvallat ovat vaikuttaneet Iraniin ja käyttäneet sitä hyväkseen. CIA:n rooli shaahi Mohammad Reza Pahlavin tukemisessa ja asettamisessa valtaan 1950-luvulla on ilmeinen esimerkki.

Iranin nykyinen regiimi eli hallintokoneisto pysyy vallassa islamistisen, vuonna 1979 järjestetyn kansannousun seurauksena syntyneen hallinnon ansiosta, kun shaahi syrjäytettiin. Historiallinen Persia oli tietysti maineikas valtakunta, ja se on nykyisenkin hallinnon visio. Se pyrkii palaamaan tähän menneisyyteen, ”tekemään Iranista jälleen suuren”. Iranin hallitus kietoo yhteen poliittiset ja uskonnolliset viranomaiset, mikä antaa vahvan auktoriteettipohjan – ja tekee hallituksen johtajista vanhurskaita ja erehtymättömiä, vaikeasti vastustettavia.

Koska Iran nousi valtaan väkivaltaisen vallankaappauksen myötä, se on erittäin herkkä sisäiselle toisinajattelulle, ja siksi se on myös huolissaan oppositiosta sekä mahdollisuudesta, että ulkovallat pyrkivät lietsomaan epävakautta. Tämä herkkyys johtaa Iranin kansalaisten ihmisoikeuksien ankaraan tukahduttamiseen ja lukemattomiin ihmisoikeusloukkauksiin. Se on hinta, joka on välttämätön papiston vallan ja kontrollin säilyttämiseksi.

Israelin puolustusvoimien esikuntapäällikkö Herzi Halevi ilmavoimien komentokeskuksessa Tel Avivissa 13. huhtikuuta. Kuva: Wikipedia.

Millä tavoin Iran pitää yllä vaikutusvaltaansa?

 Juha Mäkelä: Iran toimii sijaistoimijoiden kautta. Iranin strategiasta on englanninkielisessä tutkimuksessa käytetty ilmaisua ring of fire. Tällä tarkoitetaan sitä, että Iran tukee kaikkia niin shiialaisia kuin sunnalaisia äärijärjestöjä, jotka vastustavat Israelia. Tällöin Iran pyrkii tuomaan näiden järjestöjen muodostaman tulirenkaan niin lähelle Israelia kuin mahdollista. Iran on laajentanut toimintaansa myös Etelä-Amerikkaan, josta käsin se pyrkii luomaan uhkaa Yhdysvalloille.

Kuvaavaa on, että tällä hetkellä, kun Iranin tukemia Jemenin huthikapinallisia vastaan on Punaisellamerellä käynnissä sekä EU:n että Yhdysvaltain johtamat operaatiot, Persianlahden valtiot eivät Bahrainia lukuun ottamatta ota osaa niihin, koska tiedetään, että muuten nämä maat joutuisivat esimerkiksi Iranin toimeenpanemien kyberhyökkäysten kohteiksi.

Jos Iran saisi ydinaseen, se pakottaisi Saudi-Arabian, Yhdistyneet Arabiemiraatit, Egyptin ja esimerkiksi Turkin kehittämään oman vastauksen. Huthikapinallisten käyttämä ohjusarsenaali osoittaa, että Iranilla on jo nyt käytössään ydinkärkien vaatimat kantoraketit.
– Juha Mäkelä

Toinen pidäke on, että jos arabimaat osallistuivat kauppamerenkulkua turvaaviin operaatioihin, näissä maissa aiheutuisi sisäistä levottomuutta, koska tällöin yleisessä mielipiteessä tulkittaisiin, että valtiojohto on asettunut Israelin puolelle.

Iranin pelote perustuu ydinaseohjelmaan, jolla se luo alueellisen suurvalta-asemansa. Tällä hetkellä Iran on kyennyt rikastuttamaan uraania 60-prosenttiseksi. Teknisesti tästä on enää lyhyt matka 90-prosenttiseen väkevöitymisasteeseen, joka on edellytys ydinaseelle. Jos Iran saisi ydinaseen, se pakottaisi Saudi-Arabian, Yhdistyneet Arabiemiraatit, Egyptin ja esimerkiksi Turkin kehittämään oman vastauksen. Huthikapinallisten käyttämä ohjusarsenaali osoittaa, että Iranilla on jo nyt käytössään ydinkärkien vaatimat kantoraketit.

Brad Deardorff: Lähi-idän ja Persianlahden alueen autoritaariset hallitukset ovat historiassaan alistaneet shiia- tai sunnivähemmistöjään, ja tämä toimintamalli jatkuu edelleen. Joissakin arabi- ja Persianlahden maissa shiiojen osuus väestöstä on jopa 40 prosenttia. Monet näistä merkittävistä vähemmistöistä ovat kiinnostuneita Iranin suojeluksesta, ja he samaistuvat sekä Iranin uskontoon että heitä sortavien valtarakenteiden vastustamiseen. Iranin vaikutusvalta perustuu näiden ryhmien tukemiseen.

Iranin perustuslaki tekee sorrettujen muslimien tukemisesta myös uskonnollisen velvollisuuden. Iranilla ja sen tukemilla ryhmillä on yhteinen intressi parantaa omaa asemaansa ja horjuttaa sortajan vakautta.

Iranin suhde sijaistoimijoihin eli proxyihin vaihtelee. Sijaistoimijoilla on omat tavoitteensa ja prioriteettinsa. Nämä joko ovat tai eivät ole yhteensopivia Iranin omien tavoitteiden kanssa. Verkoston muut osat pitävät Irania sopivana kumppanina vain silloin, kun niiden edut ovat yhteneväiset.

Hamas, joka syntyi Muslimiveljeskunnasta, tavoittelee sunnijohtoista islamistihallitusta, ja kuten 7. lokakuuta 2023 Israeliin kohdistunut hyökkäys osoittaa, Hamas kykenee toimimaan itsenäisesti ilman Iranin tietoa tai suostumusta.
– Brad Deardorff

Iranin etujen kanssa läheisimmin samoilla linjoilla olevat ryhmät, kuten libanonilainen Hizbollah tai irakilainen Badr-organisaatio, jakavat Iranin edustaman 12-shiialaisen identiteetin. Nämä ryhmät ovat toisilleen uskollisia liittolaisia, ja Iran on tukenut niiden kasvua alusta alkaen. Iranin tuella nämä ryhmät ovat saavuttaneet poliittisen legitimiteetin ja poliittisen aseman kotimaissaan.

Verkoston muut osat pitävät Irania sopivana kumppanina vain silloin, kun niiden edut ovat yhteneväiset. Esimerkiksi Hamasilla ja huthikapinallisilla on perustavanlaatuisia uskonnollisia erimielisyyksiä, joiden vuoksi ne eivät voi saada täyttä Iranin suojelusta, mutta sekä Iran että Hamas torjuvat jyrkästi Israelin.

Hamas, joka syntyi Muslimiveljeskunnasta, tavoittelee sunnijohtoista islamistihallitusta, ja kuten 7. lokakuuta 2023 Israeliin kohdistunut hyökkäys osoittaa, Hamas kykenee toimimaan itsenäisesti ilman Iranin tietoa tai suostumusta. Iran juhli Hamasin hyökkäystä Israelia vastaan, mutta otti siihen myös etäisyyttä ja kiisti suoran tuen Hamasille Israelia vastaan. Näyttää siltä, että sijaistoimijaverkostossa lojaalisuus on kaksisuuntainen tie.

Iranin ylin johtaja palkitsee Quds-joukkojen komentajan Qassem Suleimanin (1959–2020). Kuva: Wikipedia.

Irania pidetään myös yhtenä keskeisenä Hamasin rahoittajana. Kuinka tärkeä toimija Iran on tässä suhteessa?

Juha Mäkelä: Iranilla on hyvin tärkeä rooli Hamasin rahoittajana, aseistajana ja kouluttajana. Jos puhutaan Hamasin 7. lokakuuta 2023 suorittamasta hyökkäyksestä, niin pääosa tutkijoista on sitä mieltä, että Hamas toimi itsenäisesti. Hyökkäyksen ajankohta tuli yllätyksenä myös Iranille sekä Hamasin poliittiselle johdolle Qatarissa.

Brad Deardorff: Iran on Hamasin merkittävä tukija, ja se on toimittanut sille varoja, aseita ja koulutusta. Hamasin emojärjestö on kuitenkin Muslimiveljeskunta, ja sitä ohjaa sunnijihadistinen ideologia. Muiden akselikumppanien tavoin Hamas saa paljon tukea Iranilta ja Hizbollahilta.

Hamas hallitsee (tai hallitsi) omaa aluettaan. Se on (tai oli) vähemmän riippuvainen Iranin taloudellisesta tuesta kuin jotkin muut verkoston jäsenet, koska sillä on vaihtoehtoisia rahoitusvirtoja: Gazan hallintoelimenä Hamasin johtama hallitus sai varoja verotuksesta, laillisista hyväntekeväisyyslahjoituksista, palestiinalaisille annetusta humanitaarisesta tuesta, jota Hamas laittomasti ohjasi aseelliselle siivelleen, sekä salaisesta yritysverkostosta, joka hallinnoi yli 500 miljoonan dollarin sijoituksia Turkista Saudi-Arabiaan ja Persianlahden valtioihin, kuten Qatariin, jonka kerrottiin antaneen Hamasille aikoinaan jopa 30 miljoonaa dollaria kuukaudessa.

Islamilainen vallankumouskaarti esittelee ohjuksiaan. Kuva: Wikipedia.

Iran on hiljattain toimittanut satoja ballistisia ohjuksia Venäjälle. Mitä Iranin ja Venäjän liittolaisuus merkitsee lännen kannalta?

Juha Mäkelä: Iranin tuki Venäjälle on merkittävässä asemassa, jotta se voi jatkaa hyökkäyssotaansa Ukrainaa vastaan. Ohjusten lisäksi Iran on tukenut Venäjää toimittamalla Shaded-136-taistelulennokkeja.

Brad Deardorff: Iranin toimittavat ballistiset ohjukset merkitsevät käännettä Venäjän ja Iranin voimasuhteissa. Venäjä on tällä hetkellä riippuvainen Iranista, vaikka historiallisesti se on kohdellut Irania pienempänään. Nyt tilanne on päinvastainen. Venäjä on haavoittuvassa asemassa suhteessa Iraniin ja Kiinaan. Hyödyntävätkö nämä valtiot tilaisuuden? Miten Iran hyötyy tuesta Venäjälle? Auttaako Venäjä Irania sen ydinohjelmassa?

Risteilyohjuksia ja ballistisia ohjuksia ei ammuta huvin vuoksi – eivät ne mitään ilotulitteita ole!
– Juha Mäkelä

Iranin tuki Venäjälle ei todennäköisesti ole heikentänyt sen asemaa suhteessa Yhdysvaltoihin. Mitä tulee länsimaihin, toivon, että Iranin tuki Venäjälle paljastaa sen, että Iranin edut ovat luonnostaan lännen etujen vastaisia. Iran haluaa perustuslakinsa mukaisesti kaataa olemassa olevan järjestyksen ja eliminoida länsimaisen vaikutuksen ja samalla puolustaa omaa islam-käsitystään ainoana laillisena auktoriteettina. Iran pitää lännen vaikutusvaltaa eksistentiaalisena uhkana. Kun se voi edistää epäsopua, se tekee niin. Iran on kaaoksen aiheuttaja.

Satelliittikuva näyttää Hamasin terroristisen hyökkäyksen myötä syttyneitä tulipaloja Israelissa 7. lokakuuta 2023. Kuva: Wikipedia.

Julkisuudessa on keskusteltu siitä, oliko Iranin ohjusisku Israeliin 13.4. symbolinen esitys vai todellinen pyrkimys aiheuttaa tuhoa. Kummasta oli kyse?

Juha Mäkelä: Iranin ohjushyökkäys Israelia ei ollut mitään ”näytöstä” vain näytöksen vuoksi. Risteilyohjuksia ja ballistisia ohjuksia ei ammuta huvin vuoksi – eivät ne mitään ilotulitteita ole! Ensinnäkin niiden yksikköhinta on hyvin korkea jopa Iranin mittapuilla, arviolta 100 000–400 000 Yhdysvaltain dollaria. Toiseksi ne ohjataan maaliinsa GPS- ja satelliittinavigoinnin avulla, joten tarkoitus on osua ja tuhota kiinteitä aluemaaleja, kuten lentokenttiä, tutka-asemia, tukikohtia ja satamia.

Iranin pelotteen yksi pilari rakentuu sen kansalliselle ohjussuorituskyvylle, joten ohjuksia käytettäessä pyritään aina maksimoimaan niiden tuhovaikutus. Iran antoi ennakkovaroituksen aikeistaan todennäköisesti alleviivatakseen sitä, että hyökkäys on vain Israelia vastaan eikä esimerkiksi Yhdysvaltain tukikohtia vastaan Irakissa ja Syyriassa. Ennakkovaroitus sai aikaan eri tuloksen kuin Iran halusi, ja sen ansiosta ehdittiin kokoamaan ad hoc -koalitio, joka auttoi Israelia torjumaan ohjushyökkäyksen. Tiedossa on, että ainakin Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiraatit, Jordania, Iso-Britannia, Ranska ja Yhdysvallat osallistuivat torjuntaan merkittävällä panoksella.

Brad Deardorff: Iranin johtajien päätökset voivat olla hämmentäviä länsimaisesta näkökulmasta, mutta heidän päätöksensä ovat yleensä strategisia ja pragmaattisia, ja vastaiskut jopa nopeasti kehittyvissä tilanteissa on laskettu suhteellisen voimankäytön periaatteen mukaan. Iranin oli vastattava Israelin Syyriassa sijaitsevaan konsulaattiinsa tekemän iskun aiheuttamaan kunniahaasteeseen, mutta se halusi välttää jatkuvaa haaste–vastaus-kehää, joka saattaisi johtaa suoraan sotilaalliseen yhteenottoon Israelin ja länsivaltojen kanssa.

Iranin kostonhalua lievensivät todennäköisesti useat tekijät: Israelin valmius ja teknologinen edistys merkitsivät vankkaa puolustusta, ja Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian joukkojen vahvuus alueella lisäsi Israelin olemassa olevaa puolustuskykyä, ja länsimaiden läsnäolo saattoi voimistaa kostotoimien vakavuutta. Iran todennäköisesti arvioi, että sekä sen sisäinen vakaus että sen ydinohjelma olivat vaarassa – tai Iranin johtajia varoitettiin selväsanaisesti.

Näissä olosuhteissa symbolinen hyökkäys oli Iranille hyvä valinta. Sen kenraalien menetystä todennäköisesti punnittiin suhteessa välittömästi käytettävissä olevien joukkojen hyökkäyksessä kohtaamaa uhkaa vasten. Iran on saattanut päättää odottaa, kunnes Israelin valmius väistämättä heikkenee ja länsimaiden sotilaallinen läsnäolo vähenee. Iran voi ryhtyä vastatoimiin myöhemmin.

Iranin oli pakko vastata Israelin iskuun, mutta kostotoimissa oli kyse viestinnästä. Konkreettisesti Iran menetti muutaman hyvän kenraalin. Se oli taktinen tappio, mutta kenraalit voidaan korvata. Samaa ei voida sanoa Iranin sisäisestä vakaudesta tai sen ydinohjelmasta. Iranin hallinnon ensisijainen huolenaihe on aina selviytyminen.

Artikkelia on päivitetty 19.4. kello 9.49.