”Ihmisellä on luontainen tarve saada hyväksyntää, ja someyhtiöt hyödyntävät tätä teollisessa mittakaavassa” – tietokirjailija Perttu Pölönen suomii ankarasti someyhtiöitä

Instagram-kuvassa Perttu Pölönen keinuu puunoksaan sidottujen köysien varassa. Kesäkuussa 2021 julkaistun kuvasarjan muissa otoksissa näkyy muun muassa hämyisän idyllinen puutalon ikkuna maalaistyylisine verhoineen sekä penkille aseteltu pullo Bollinger-samppanjaa. Laseja vieressä tietenkin kahdelle. Tykkäyksiä tuo kokonaisuudessaan yhdeksän kuvan kesäinen sarja on saanut 565.

Toisessa, Pölösen seuraavana vuonna julkaisemassa kuvasarjassa, näkyy slalomia, hiekkarantoja sekä yksi kuva Mona Lisan edestä Louvressa. Tykkäyksiä 367.

Instagram-kuvissaan Pölönen matkustaa ulkomailla, tekee kaupallista yhteistyötä automerkin kanssa ja hymyilee paljon. Julkaistuja päivityksiä on alle 200, mutta silti seuraajia on yli 5 000. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että esimerkiksi Helsingin hiippakunnan piispalla Teemu Laajasalolla on seuraajia 2 755.

Määrät ovat suhteellisia. Pölösen ikätoverilla, lasten suosimalla tubettaja Paqpalla (oik. Beata Rodas) on Instragramissa 59 800 seuraajaa. Hänen YouTube-kanavaansa seuraa 369 000 lasta ja nuorta.

Sosiaalisen median kanssa on sama. Se ei hyödytä meitä käyttäjiä vaan someyhtiöitä.

Monille aikuisillekin some siivilöi uutistarjonnan, sillä esimerkiksi TV1:n perinteisiä kello puoli yhdeksän uutisia seuraa enää vain murto-osa väestöstä.

Perttu Pölönen, 28, on laaja-alaisesti huomiota herättänyt yleisnero, säveltäjä, keksijä, kolumnisti ja tietokirjailija. Kuluneen vuoden ajan Pölönen on erityisen tiiviisti paneutunut sosiaalisen median ongelmiin, sillä joulun alla häneltä ilmestyy myös aihetta koskeva tietokirja.

Somesta Pölösen kanssa puhutaankin tässä jutussa paljon. Siitä puhuessaan hän tulee kertoneeksi, mihin hän uskoo, mitä hän pitää arvokkaana ja tavoiteltavana. Someen liittyvät ongelmat alkoivat vaivata Pölöstä jo vuosia sitten, kun hän osallistui Yhdysvaltain avaruushallinto Nasan tutkimuskeskuksessa Kalifornian Piilaaksossa järjestettävälle kesäkurssille, jonne kutsuttiin vain 80 nuorta innovaattoria.

– Kun alun perin lähdin opiskelemaan Piilaaksoon, olin innoissani siitä, mitä kaikkea hyvää ihmiskunta voi tehdä teknologian avulla. Nykyään koen ristiriitaiseksi sen, ettemme käytäkään kaikkia välinteitä parhaalla mahdollisella tavalla. Ihmisten sijaan teknologia hyödyttääkin eniten suuryrityksiä, Pölönen kritisoi.

– Sosiaalisen median kanssa on sama. Se ei hyödytä meitä käyttäjiä vaan someyhtiöitä.

– Jos arvot eivät ole kirkkaat, ihminen on helpommin muokattavissa. Jos arvot taas selkeät, on helpompi itse tehdä valintoja. Silloin tietää, mikä on itselle sopivaa ja mikä ei, sanoo Perttu Pölönen.

”Ihminen tarttuu helposti pikavoiton mahdollisuuteen”

Ongelmana on ihmisluonto. Perttu Pölönen viittaa amerikkalaiseen psykologiin B. F. Skinneriin (1904–1990), joka loi niin sanotun välineellisen ehdollistumisen teorian. Skinner teki kokeensa eläimillä mutta havainnot näyttävät täsmäävän myös ihmisen käyttäytymisen kanssa.

Välineellisen ehdollistetun teorian mukaan ihmisten ja eläinten käyttäytymistä voidaan ohjata vahvistamalla jo olemassa olevia toimintamalleja annostelemalla sopivassa suhteessa palkintoja ja rangaistuksia.

– Las Vegasin kasinoteollisuus on tästä hyvä esimerkki. Pelikoneiden ääniefektit, visuaalisuus ja sommittelu on laskelmoitu tarkasti niin, että ne kannustavat asiakkaita koventamaan panoksia ja häviämään lisää rahaa, Pölönen sanoo.

Samoin markkinointi vetoaa omiin epävarmuuksiimme, jotta niiden voittamiseksi ostaisimme jotain.

Välillä uhkapelaajaa palkitaan, jotta usko nopean voiton mahdollisuuteen säilyisi, vaikka pidemmän päälle peluri vain menettää rahaa.

– Ihminen tarttuu helposti pikavoiton mahdollisuuteen, kun tarinasta nähdään vain valoisa puoli. Samalla lailla voidaan kertoa tarinaa Piilaaksosta menestyvien yritysten paikkana, vaikka todellisuudessa se näyttäytyy minulle vain valtavan kokoisena start up -yritysten hautausmaana, Pölönen sanoo.

Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta tässä suhteessa nimenomaan toivo tekee ihmisestä heikon. Jos uhkapelaaja lakkaisi toivomasta nopeaa rikastumista, hän suhtautuisi voitonmahdollisuuksiinsa paljon realistisemmin ja kenties tekisi oikeat johtopäätöksetkin.

– Ainahan meidän heikkouksiamme on käytetty meitä vastaan. Ruoasta saadaan hyvää lisäämällä siihen rasvaa, suolaa ja sokeria. Se on niin hyvää, että syömme mieluummin roskaruokaa, mikä auttaa pikaruokaravintoloita, mutta ei meitä. Samoin markkinointi vetoaa omiin epävarmuuksiimme, jotta niiden voittamiseksi ostaisimme jotain.

Tarve saada hyväksyntää ohjaa somekäyttäytymistä

Perttu Pölösen mukaan myös someyhtiöt rikastuvat hyödyntämällä käyttäjien inhimillisiä heikkouksia.

– Someyhtiöiden bisnesmallissa käyttäjille näytetään mainoksia ja heistä kerätään tietoa, jota myydään eteenpäin. Sen vuoksi someyhtiöt tekevät kaikkensa, että käyttäjistä tulisi someriippuvaisia, koska mitä enemmän käyttäjille ehditään syöttää mainoksia, sitä enemmän yhtiöt itse vaurastuvat, vaikka käyttäjät pidemmän päälle alkavat voida pahoin, Pölönen sanoo.

Yksi sosiaalisen median nerokkaimmista ja samalla viheliäisimmistä keksinnöistä oli Facebookin vuonna 2009 käyttöön ottama tykkäysnappi.

Kun teknologia leviää, aika kritiikittömästi sitä vain mukaudutaan siihen, että tällainen maailman kuuluukin olla.

– Ihmisellä on luontainen tarve saada hyväksyntää, ja someyhtiöt hyödyntävät tätä teollisessa mittakaavassa, Pölönen sanoo.

Koska jokainen ihminen pohjimmiltaan elää armon ja rakkauden varassa, someyhtiöiden algoritmien avulla annostelema näkyvyys ja tykkäysten määrä voivat Pölösen mielestä myös ohjata elämässä tehtyjä valintoja, kun elämää aletaan elää sen mukaan, miltä se näyttäisi somepäivityksessä. Tällöin sosiaalinen media alkaa ohjata, miten elämää kuuluu elää.

– Lopulta sosiaalinen media muuttaa ihmisten käsitystä, mitä kannattaa tavoitella ja mikä on suosittua. Siten sosiaalinen media muuttaa ihmisten arvoja. Kun teknologia leviää, aika kritiikittömästi sitä vain mukaudutaan siihen, että tällainen maailman kuuluukin olla.

Perttu Pölönen pitää ongelmallisena sitä, että nuorten sukupolven tärkein tiedonhankintaväline on TikTok-sovellus, jota pidetään kiinalaisena vakoiluohjelmana.

Teknologia tarvitsee kipeästi keskustelua arvoista

Miten tähän tilanteeseen on sitten tultu? Pölönen näkee eri sosiaalisten medioiden sovelluskehittelyn osittain jopa traagisena tapahtumasarjana.

– Eiväthän ohjelmistokehittäjät alun perin tähdänneet siihen, että luodaanpa sovellus, joka lisää yksilöiden huonovointisuutta ja yhteiskunnan polarisaatiota. Nykytilanne vain osoittaa, miten kipeästi sosiaalisen median kehittämisessä tarvittaisiin keskustelua arvoista, hän sanoo.

Havainnollistaakseen kehitystä Pölönen selittää, miten luodaan maailman paras hampurilainen. Esimerkki liittyy tietotekniikkaan, ohjelmistoihin ja ennen kaikkea algoritmeihin.

Jos ihmiset ostavat paljon lääkkeitä, sekin nostaa bruttokansantuotetta, joka ei silti kerro, onko itse lääkkeiden suurkulutus hyvä asia.

– Paras hampurilainen voidaan löytää niin sanotulla A–B-testaamisella. Siinä valmistetaan kaksi hampurilaista ja katsotaan, kumpi niistä on suositumpi. Voittaja saa heti vastaansa uuden haastajan, ja taas katsotaan, kumman taakse syntyy pidempi jono, Pölönen sanoo.

Täsmälleen samalla tavalla myös monet ohjelmistokehittäjät pyrkivät haarukoimaan mahdollisimman houkuttelevan ulkoasun. Jokainen väri ja fontti on testattu tarkasti, jotta käyttäjä tuntisi vetoa kyseistä sovellusta kohtaan.

– Ongelmana on se, että A–B-taktiikalla saatu lopputulos mittaa vain tehokkuutta, mutta ei ota kantaa arvoihin. Se on muutoin samalla tavalla arvoista tietämätön mittari kuin vaikkapa bruttokansantuote. Jos ihmiset ostavat paljon lääkkeitä, sekin nostaa bruttokansantuotetta, joka ei silti kerro, onko itse lääkkeiden suurkulutus hyvä asia.

Perttu Pölösestä tuli teknologiaa kohtaan kriittinen, kun hän huomasi, että ihmisten sijaan se hyödyttääkin eniten suuryrityksiä.

Algoritmi suosii aggressiivista ilmaisua

Primitiivisten perustunteiden stimuloiminen provokatiivisilla päivityksillä on someyhtiöiden bisneslogiikan ytimessä, koska se tekee käyttäjistä someriippuvaisia.  Niinpä juuri rahan vuoksi somen algoritmit suosivat päivityksiä, jotka todennäköisesti lietsovat entisestään someraivoa. Tästä seuraa pahan kierre, jossa harmiton hyvän mielen päivitys häviää pelin aina.

– On huomattu, että eniten reaktioita herättävät aina sellaiset päivitykset, jotka laukaisevat muissa käyttäjissä voimakkaita tunteita. Lisäksi käyttäjät todennäköisimmin kirjautuvat sosiaaliseen mediaan juuri silloin, kun he ovat ärtyneitä, huomionhakuisia tai esimerkiksi epätoivoisia, Pölönen sanoo.

Koska tavoitteena on koukuttaa maksimaalinen määrä käyttäjiä, somesta on tehty sellainen, että juuri eniten reaktiota keränneet päivitykset saavat mahdollisimman suuren näkyvyyden.

Pölönen arvostelee someyhtiöitä siitä, että niillä on paljon valtaa mutta vain vähän vastuuta. Se on myös osasyynä siihen, miksi valeuutiset ovat levinneet niin laajalle.

– Youtube suositteli äärioikeistolaisen Infowars-kanavan salaliittoteoriavideoita yli 15 miljardia kertaa. Tämä oli mahdollista vain siksi, että YouTube itse ei ottanut vastuuta videon sisällöstä, vaikka InfoWars levitti valheita. Algoritmi ei yksinkertaisesti ota kantaa, onko sisältö totta vai ei. Algoritmi välittää vain siitä, herättääkö video huomion vai ei, Pölönen kuvailee.

Kärjistäen tilannetta voisi verrata siihen, jos kylmän sodan aikana Neuvostoliitto olisi omistanut New York Timesin.

Pölöstä huolestuttaa Kiinan merkityksen lisääntyminen sosiaalisessa mediassa. Erityisesti nuorison suosima TikTok-sovelluksen kehittänyt yhtiö ByteDance on osittain Kiinan valtion omistuksessa. Tämä huolestuttaa, sillä esimerkiksi Yhdysvaltain telehallintovirasto uskoo, että nuorten suosima kiinalainen sosiaalisen median palvelu TikTok on todellisuudessa vakoiluohjelma.

– Jo nyt on merkkejä siitä, että TikTokin käyttäjistä ne, jotka selvästi puhuvat myötäsukaisesti Kiinasta, saavat muita enemmän näkyvyyttä, Pölönen sanoo.

TikTokia on myös arvosteltu siitä, että sen algoritmit syöttävät nuorisolle muun muassa sisältöä, joka voi kiihdyttää syömishäiriöitä ja lisää muutenkin mielenterveyshäiriöiden riskiä.

– Omille kansalaisilleen Kiina tarjoaa Douyin-nimisen sovelluksen, joka on TikTokin kiinankielinen versio. Se on TikTokia paljon säännellympi, ja sen käyttöaikaakin on vuorokaudessa rajoitettu. Lisäksi sen sisältö on sivistävämpi opetuksellisine sisältöineen, kun taas länsimaisille käyttäjille suunnattu TikTok on villi länsi, Pölönen sanoo.

Hän pitää ongelmallisena sitä, että kaikkialla länsimaissa nuorten ikäpolvelle TikTok on monesti ainoa tiedonhankinnan väline.

– Jos Kiina jonain päivänä hyökkäisi Taiwaniin, maailmassa kaksi tai kolme miljardia ihmistä saisi tietää asiasta ensimmäisen kerran kiinalaisesta uutislähteestä. Kärjistäen tilannetta voisi verrata siihen, jos kylmän sodan aikana Neuvostoliitto olisi omistanut New York Timesin.

– Ihmisellä on luontainen tarve saada hyväksyntää, ja someyhtiöt hyödyntävät tätä teollisessa mittakaavassa, sanoo Perttu Pölönen.

Miten kristityn tulisi suhtautua someen?

Arvoista puhuminen on Perttu Pölöselle luontevaa siksi, että nuoruusvuotensa hän vietti tiiviisti Kansan Raamattuseuran toiminnassa. Saman liikkeen piiristä on noussut ennenkin suomalaisia julkkiksia, kuten muusikko Marzi Nyman.

Myös Pölösellä on muusikon tausta ja hän on tehnyt musiikkia Vivamon Raamattukylän näytelmiin. Lisäksi Pölösen maailmanlaajaa kiinnostusta herättänyt keksintö Sävelkello on nimenomaan musiikin teorian opettamiseen ja oppimiseen kehitetty apuväline.

Kristillinen vakaumus on pitänyt Pölösen kartalla siitä, mikä on elämässä tärkeää.

Ainahan kristinuskon piirissä on ollut moralisteja, jotka ovat pitäneet yllä listoja kielletyistä asioista.

– Jos arvot eivät ole kirkkaat, ihminen on helpommin muokattavissa. Jos arvot taas selkeät, on helpompi itse tehdä valintoja. Silloin tietää, mikä on itselle sopivaa ja mikä ei. Silloin on myös helpompi pysyä tietoisena siitä, mihin aikansa käyttää. Haluanko olla somessa viisitoista minuuttia vai tunnin? Onko minulla someselailun jälkeen hyvä olla, ja sainko sieltä sen, mitä lähdin hakemaan?

Yksilö voi tehdä tämänkaltaisia valintoja, mutta Pölösen mielestä sosiaalisen median valta on kasvanut jo nyt pelottavan suureksi.

– Ainahan kristinuskon piirissä on ollut moralisteja, jotka ovat pitäneet yllä listoja kielletyistä asioista. Milloin syntiä ovat Elviksen lantiot, milloin sarjakuvat. Itse ajattelen tällä hetkellä, että sosiaalisen median kanssa on syytä olla varovainen, koska sen volyymi ja vaikutusvalta on niin suuri.