Huovinen | Jaakko

Eleniuksen Jaakosta tuli vähitellen yksi elämäni tärkeistä ystävistä. Olin häntä viisi vuotta nuorempi. Jaska oli ollut jo pitkään assistenttina teologisessa tiedekunnassa, kun tulin töihin samaan taloon. Alkuun olimme vähän etäällä toisistamme. Jaakko oli körtti, minä evankelinen. Jaakko oli pohjalainen, minä helsinkiläinen. Jaakko oli voimakas, minä arka ja ujo. Jaakko pelasi pesäpalloa mestaruussarjassa, minä istuin katsomossa. Kun vuodet kuluivat, lähennyimme toisiamme, vaikka maantieteellinen etäisyys kasvoi. Jaakko lähti tiedekunnasta körttien nokkamieheksi Lapualle ja sitten päätoimittajaksi sanomalehti Pohjalaiseen, siitä Kotimaa-lehteen. Kun tulin piispan…