”Haluaisin, että kirkko näyttäytyisi monimuotoisempana” – Kirkon juhlat kokosi 10 000 kävijää Tampereelle

Aurinko paistoi ja hiki virtasi Tampereella 17.–19.5., kun keskustassa vietettiin uudenlaista kaupunkifestivaalia, Kirkon juhlia, jotka yhdistivät ensimmäistä kertaa Kirkkopäivät, Lähetysjuhlat ja Kirkon musiikkijuhlat yhdeksi suurtapahtumaksi. Erilaiset musiikki-, hartaus-, puhe- ja kulttuuriohjelmat vetivät paikalle arviolta noin 10 000 kävijää. Juhlien kantavana ajatuksena oli vahvistaa toivoa tulevaisuuteen.

Kannanottojen kaipuuta

Keskustorin kivireunuksella istuva 56-vuotias Milla Seire kertoo nauttineensa tapahtumasta, mutta myös odottaneensa hieman enemmän.

– Odotin joiltakin keskusteluilta teologisempaa pohjaa. Mutta esimerkiksi keskustelu eläinten oikeuksista oli aivan mahtava, Seire sanoo.

Mitä kristinusko sinulle merkitsee?

– Tuossahan se lukee: toivoa, Seire sanoo ja osoittaa suurin valkoisin kirjaimin kirjoitettua TOIVO-sanaa torin reunamilla.

– Kristinusko on itseeni juurtunut jo lapsuudessa. Se tarkoittaa perinteitä, mutta on myös tapaa pitää esillä oikeudenmukaisuuden kysymyksiä.

Seire haluaisi nähdä kirkon ottavan enemmän kantaa erityisesti ilmastonmuutokseen.

– Miten me siitä selviämme, jos selviämme, ja mitä kirkkona voidaan asialle tehdä, hän kysyy.

Entä minkälaisia ajatuksia toivo herättää?

– Kuuntelin Kari Kanalan ja Maaret Kallion keskustelun psykologisesta turvallisuudesta. Siinä päädyttiin mielestäni siihen, että toivon vastakohta ei ole epätoivo vaan toivottomuus. Epätoivoa ehkä pitääkin tuntea, jotta voi mennä toivoa kohti. En tiedä, osaanko sanoa, mitä itse ajattelen tästä, mutta ilman toivoa ei kyllä ole mitään, Seire pohtii.

Tiia Eklund (vas.), Emilia, Milla Seire, Pentti Taipalus ja Mari Tela osallistuivat Kirkon juhlille.

Gospelin perässä juhlille

Kirkon juhlien hengellisen musiikin anti kiinnosti myös.

– Kuuntelin juuri gospel-esityksen, joka oli se syy, miksi alun perin tulin tänne. Oli hyvä! kertoo 30-vuotias Emilia.

Emilia luonnehtii itseään uskovaiseksi, mutta toteaa, että voisi käydä kirkossa useamminkin.

– Minulle kristinusko tarkoittaa sitä, että minut on pelastettu, vaikka tekisin virheitä. Toivon teeman näen puolestaan merkkinä siitä, että toivoa on, ja sitä saa ihan pienilläkin teoilla.

Suunnannäyttäjä vai tuuliviiri?

72-vuotias Pentti Taipalus kertoo, että hänen suhteensa kirkkoon ja kristinuskoon on ollut läheinen nuoruudesta asti.

– Jo rippikoulussa kannustettiin, että Jeesusta kannattaa elämässä seurata, ja tämä on myöhemmin vain vahvistunut. Olen ollut koko aikuisikäni mukana seurakunnan toiminnassa ja vapaaehtoistehtävissä. Se on ollut elämän voimavara, ja sain myös samanhenkisen puolison, Taipalus sanoo.

Kirkon sisäpiiriä repivät erimielisyydet Taipalus kokee tällä hetkellä ahdistavina.

– Itseni on vaikea hyväksyä asioita, joita enemmistö kirkolliskokouksessakin tässä ajassa esittää. Täällä Kirkon juhlilla käydyssä tulevaisuuskeskustelussa tuli esille, että ihmiset haluavat kirkon olevan kirkko ja julistavan sitä sanomaa, mikä sille on keskeistä. Usko Jeesukseen on sitä ydintä, hän pohtii.

Arkisissa tilanteissa puolestaan esimerkiksi rukous on asia, mikä kantaa.
– Pentti Taipalus

– Eräässä puheenvuorossa sanoitettiin, että kirkon tulisi olla vakaa suunnannäyttäjä, eikä mikään tuuliviiri sen mukaan, mitä maailmassa tapahtuu, Taipalus sanoo.

Toivo hänellä kytkeytyy Jeesuksen pelastustyöhön.

– Se on toivoa siitä, että saa syntinsä anteeksi ja sitä kautta pääsee Jeesuksen omaksi ja Jumalan lapseksi. Sitten kun tämä aika päättyy, pääsee Taivaan kotiin. Arkisissa tilanteissa puolestaan esimerkiksi rukous on asia, mikä kantaa.

Juhlien teemana oli Toivon voimalla.

Läpikulkumatkalla

Kaupungin keskustassa järjestetty suurtapahtuma kaikui musiikkiesityksineen kauas lähiympäristöön ja keräsi paikalle myös monia, jotka eivät olleet etukäteen suunnitelleet vierailevansa Kirkon juhlilla. Yksi heistä oli 29-vuotias Tiia Eklund, joka läpikulkumatkalla pysähtyi seuraamaan keskustorin päälavan konserttia.

Eklund kertoo olevansa kirkon jäsen, mutta ei koe olevansa erityisen uskonnollinen ihminen.

– Suhde kirkkoon on tällä hetkellä aika etäinen, en ole hirveästi messuissa käynyt.

Tapahtuma  vaikuttaa aika menevältä, olin positiivisesti yllättynyt.
– Tiia Eklund

Kirkon juhlien tunnelmaa Eklund kehuu.

– Tapahtuma vaikuttaa aika menevältä, olin positiivisesti yllättynyt. Voisin haluta lisää tällaisia tapahtumia kirkolta. Vaikuttaa todella kivalta! hän sanoo.

Tulevaisuuden toivoon keskittyvän teeman Eklund kokee ajankohtaisena.

– Maailmalla tapahtuu kaikenlaista, ja toivoa kyllä tarvitaan tässä tilanteessa, hän pohtii.

Kirkon juhlien päälava sijaitsi Tampereen keskustorilla.

Ei erottaa, vaan yhdistää

47-vuotiaalle Mari Telalle kristinusko on ollut lapsuudesta asti läheinen asia ja kotiseurakunta tärkeä.

– Nykyään kirkon luottamushenkilönä murehdin kristinuskon ja kirkon tulevaisuutta. Sitä, miten jatkossa voidaan kohdata nuoremmat sukupolvet, hän kertoo.

Erityisenä haasteena Tela näkee kirkon sisäisen riitaisuuden, mikä näyttäytyy myös ulospäin.

Jos elettäisiin Jeesuksen esimerkin mukaisesti, niin me olemme kaikki saman arvoisia ja yhtä lailla Jumalan kuvia. Meidän ei tulisi lähteä liikaa jakamaan ihmisiä lokeroihin.
– Mari Tela

– Minusta tuntuu, että vaikka kirkkoon on saatu monimuotoisempia ääniä, niin silti ulkopuolelle näyttäydytään liian konservatiivisina – vaikka se on huono sana kuvaamaan tätä. Haluaisin, että kirkko näyttäytyisi monimuotoisempana ja keskustelu olisi kunnioittavampaa, Tela pohtii.

Kirkon tehtäväksi hän näkee enemmän yhdistää kuin erottaa ihmisiä, sekä erityisesti heikompien tukemisen.

– Jos elettäisiin Jeesuksen esimerkin mukaisesti, niin me olemme kaikki saman arvoisia ja yhtä lailla Jumalan kuvia. Meidän ei tulisi lähteä liikaa jakamaan ihmisiä lokeroihin, Tela miettii.

– Tuntuu, että yhteiskunnassa heikommat jäävät yhä vähemmälle huomiolle. Mielestäni kirkon pitäisi vahvemmin tarttua tähän haasteeseen, hän sanoo.