Feministiteologisia näkökulmia | Ei vain naisten asialla

Kysyttäessä, mikä on tutkimusaiheeni, huomaan usein hämmentyväni ja sorvaan vastauksen, johon liittyy selitysosa. Kerrottuani tutkivani suomalaista feministiteologiaa, totean painokkaasti: ”Kyse ei ole vain naisasian ajamisesta, vaan pyrkimyksestä puolustaa kaikkia niitä, joita sorretaan tässä maailmassa.”

Juuri näin ajattelen feministiteologian missiosta, mutta samalla koen tarvetta vakuuttaa keskustelukumppanini siitä, etten ole ärhäkkä, omaa ja muiden naisten etua ajava miesten mollaaja.

Vaikea puheenaihe

Feministiksi itseään kutsuva altistuu Suomessa helposti epäluuloisten katseiden ja leimaavien sanojen kohteeksi. Muihin länsimaihin verrattuna on feministinen ajattelu ja toiminta ollut täällä vähäistä ja feminismi puheenaiheena vaikea.

Suomessa ei ole nähty vahvaa, naisia joukoittain yhteen kokoavaa feminististä liikettä, vaan ideaalina on ollut edistää tasa-arvoa rauhallisesti sukupuolten välisenä yhteistyönä, poliittisin päätöksin ja valtiollisin toimenpitein.

Feministiksi itseään kutsuva altistuu Suomessa helposti epäluuloisten katseiden ja leimaavien sanojen kohteeksi.

1960-luvun lopun Suomessa pieni joukko naisia ja miehiä kuitenkin innostui siitä, mitä Yhdysvalloissa ja monissa Länsi-Euroopan maissa tapahtui. Niissä vaikutti voimakas, yhteiskunnan ja kulttuurin miesvaltaisuutta kritisoiva feministinen liike. Sen muutosvaatimus kohdistui myös tapaan, jolla vallitseva, pääasiassa miesten tekemä tiede oli tottunut tutkimaan maailmaa.

Kohti tasa-arvoista kirkkoa

Feministiteologia syntyi laajemman feministisen liikkeen temmatessa mukaansa kristillisissä kirkoissa ja teologisissa oppilaitoksissa toimivia naisia. Ydinväitteeksi muodostui se, että myös kristinuskoa koskeva tutkimustieto on ollut yksipuolista. Kristillisen tradition tutkimuksessa oli suurelta osin jätetty huomiotta, mitä kaikkea naiset ovat kristinuskon piirissä tehneet ja ajatelleet.

Kristillisen tradition tutkimuksessa oli suurelta osin jätetty huomiotta, mitä kaikkea naiset ovat kristinuskon piirissä tehneet ja ajatelleet.

Tällöin myös varhaiskristillisyydestä ja Raamatun kirjoituksista alettiin nostaa esiin naisia, joilla on ollut merkittävä asema kristillisen sanoman eteenpäin viejinä – kuten Paavalin kollegana toiminut, nykytutkimuksen usein naisapostoliksi tulkitsema Junia (Room. 16:7). Feministiteologia korosti naisten toimineen alusta asti miesten rinnalla evankeliumin julistajina, jotka ovat opettaneet ja profetoineet seurakunnissa.

Samalla tutkimus ja toiminta tasa-arvoisemman kirkon luomiseksi kytkeytyivät feministiteologiassa tiiviisti toisiinsa, sillä huomiot herättivät kysymään: Eikö nykykirkon tulisi seurata tätä esimerkkiä ja lopettaa naisten vähättely ja vaientaminen?

Sorrettuja puolustamassa

Suomalaisille lukijoille feministiteologiaa esitteli ensimmäisen kerran kirkon naistyöstä 1960- ja 1970-luvuilla vastannut teologi Riitta Virkkunen. Vuonna -78 julkaistussa artikkelissaan Virkkunen tarkastelee feministiteologiaa yhtenä feministisen liikkeen ilmentymänä, mutta sijoittaa sen myös osaksi monimuotoista vapautuksen teologian suuntausta.

Feministiteologiaa, Latinalaisen Amerikan vapautuksen teologiaa sekä Yhdysvaltojen ja Afrikan mustaa teologiaa yhdistää kaikkia näkemys siitä, että Raamattua ja kristillistä uskoa on tulkittava sorrettujen ihmisten elämänkokemuksesta käsin. Valta-asemassa olleen valkoisen, koulutetun miehen muovaaman teologian nähtiin oikeuttaneen ihmisten eriarvoistamisen. Raamattuun vetoamalla voitiin puolustaa jopa orjuutta. Virkkunen näki tällaisen teologian vääristyneenä, sillä sitä ei läpäise usko Jumalaan, joka ”on luonut ihmiset vapaiksi ja samanarvoisiksi”.

Valta-asemassa olleen valkoisen, koulutetun miehen muovaaman teologian nähtiin oikeuttaneen ihmisten eriarvoistamisen.

Historiansa aikana feministiteologia on asettunut puolustamaan niitä, jotka on sysätty yhteiskunnan ja kirkon laitamille. Sen kamppailu epäoikeudenmukaisuutta ja ihmisten eriarvoistamista vastaan kumpuaa uskosta Jumalaan, jonka erityisessä suojeluksessa ovat muiden nujertamat ja väheksymät ihmiset: eivät ainoastaan Jesajan kirjan (10:2) mainitsemat heikot, köyhät, orvot ja lesket vaan myös ne, joiden ihmisoikeuksia Raamattuun vedoten poljetaan.

Kirjoittaja on feministiteologian tutkija Helsingin yliopistossa.

Kokeile kuukausi eurolla

Tutustu Sanan digitilaukseen 1 € / 1 kk. Se on helppoa ja turvallista, voit perua tilauksen milloin hyvänsä.

Ilkka Enkenberg

Päätoimittaja

Tilaa Sana