KUVAT
Ihmisten tarinat | 11.02.2025 | 3/2025
Naisten kasvattama Linda-Maria Raninen puhuu elämänsä tärkeistä sanoista ja kertoo muun muassa, mikä Jeesuksessa on hänelle kaikkein keskeisintä.
Mercedes Bentso tunnettiin artistinimestään, joka viittaa päihteeseen. Nyt sen takana oleva artisti Linda-Maria Raninen kertoo, miksi kynä oli hänen paras ystävänsä lapsena. Artikkeli on osa Elämäni sanat -sarjaa.
Linda-Maria Raniselta ilmestyy keväällä 2025 romaani nimeltä Lana Del Reyn mekko. ”Minulle on ollut tärkeä kirjoittaa fiktiota, jossa minun ei tarvitse puhua omista traumoistani vaan saan olla taiteilija”.
Helsingissä lapsuutensa elänyt Raninen kertoo, että äiti oli hänen tärkein tukensa ja turvansa lapsuudessa.
– Äiti oli minulle tärkein tuki lapsuudessa ja edelleen paras ystävä.
Myös muut tärkeät ihmiset olivat hekin naisia.
– Erityisesti mummo oli tärkeä. Myös kaksi tätiä oli lähellä. Olen täysin naisten kasvattama, sillä isä ei ollut läsnä elämässäni.
Linda-Mariaa kiusattiin koulussa, mutta yksinhuoltajaäiti loi kodin seinien sisälle turvasataman, jossa Linda-Maria sai toteuttaa itseään.
– Varhaislapsuus oli minulle turvallista aikaa. Sain toteuttaa itseäni taiteellisesti. Oli tärkeää, että oli paljon luovuutta. Sain kotona hyväksyntää, jota kodin ulkopuolella en saanut.
Itseilmaisuun kannustanut äiti kirjoitti itsekin pöytälaatikkoon, ja kirjoittaminen oli Linda-Marialle tärkein ilmaisukeino jo lapsena.
– Olen tehnyt kappaleiden tekstejä siitä lähtien, kun opin kirjoittamaan neljävuotiaana.
– Saatoin kylässäkin kysyä, onko kynää ja paperia, ja sitten menin johonkin nurkkaan ja kirjoitin ja kirjoitin.
Jo lapsena Ranisella oli suuri tarve saada kirjoittaa saamansa ajatukset ylös. Vaikka kyniä oli runsaasti, ne olivat yleensä hukassa. Mummolasta hän muistaa yhden tietyn kynän.
– Mummolassa oli iso lyijykynä, jota ei koskaan teroitettu. Onnistuin kirjoittamaan sillä niin, että se teroittui siinä kirjoittaessani.
Tekstit eivät lapsuudessakaan olleet muodottomia ajatuksia, vaan ne jäsentyivät jo silloin kappaleiden sanoiksi.
Kaikki ylös kirjoitetut ideat ovat Ranisella yhä tallessa. Ne on talletettu laatikoihin, joiden kylkeen on kirjoitettu vuosiluku, jolloin paperit on säilötty.
– Yksi isältä peritty vaatekaappi romahti, koska siellä oli niin paljon papereita. Mieheni naureskelee, kun minulla on niin paljon papereita tallessa.
Kysymykseen, aikooko hän artistina käyttää lapsena kirjoittamiaan tekstejä, Raninen vastaa hieman pohtien.
– Ehkä minun jossakin vaiheessa pitää käydä ne läpi ja ottaa poimintoja. Olisihan se ihana kunnianosoitus pienelle itselleen.
Nykyään Raninen tekee muistiinpanonsa puhelimeen.
– Huomaan kyllä, että tietty autenttisuus katoaa, kun tekee muistiinpanot puhelimeen. Kun tekee musiikkia tavoitteellisesti, kyllä se naiivi riemu katoaa siitä kuitenkin. Ehkä se johtuu myös siitä, että olen nyt aikuinen, Raninen naurahtaa.
Oli ihana kirjoittaa kynällä. Siinä on jotakin maagista.
Puhelimen etu on puolestaan sen käytännöllisyys, sillä se on aina mukana ja mahtuu käsilaukkuun. Hän kuitenkin pohtii siirtymistä takaisin kynään ja paperiin ja mainitsee, että esimerkiksi Eminem kirjoittaa kappaleensa kynällä.
– Oli ihana kirjoittaa kynällä. Siinä on jotakin maagista, Raninen tunnelmoi.
Kun hän oppi neljävuotiaana kirjoittamaan, ensimmäinen teksti oli Helvetin porteilla. Paperi on yhä tallessa.
– Se on oikeasti aika synkkä ja hurja. Nyt kirjoitan myös iloisempia kappaleita.
Linda-Maria ajatteli jo lapsena nimenomaan sanoittavansa kappaleita.
– Minulle ei ollut melodiaa päässä. Ajattelin, että sanoitan tässä kappaleita ja joku muu säveltää ne.
Siirtymä räppiin oli siten lopulta luonteva, vaikka siinä iässä hän ei tiennyt musiikkilajista mitään. Kynä oli myös lapsena tapa selviytyä kiusaamisesta.
– Kynä oli silloin kirjaimellisesti ainoa ystäväni jonkin aikaa. Kynän kautta pystyin pakenemaan fantasiamaailmaan. Joskus ne olivat kostofantasioita ja joskus positiivisia fantasioita esimerkiksi siitä, että minusta tulee kuuluisa. Kynän kautta pystyin maalaamaan minkälaisen fantasiamaailman hyvänsä.
– Ensisijaisen tärkeää musiikissa on sanat ja se, että artisti on itse kirjoittanut ne, Linda-Maria Raninen sanoo.
Pyhimys viittaa tässä yhteydessä suomalaiseen rap-artistiin, jonka oikea nimi on Mikko Kuoppala.
– Kun kynä oli johdattanut minut siihen pisteeseen, että olin löytänyt rapin, musiikkityylin, jossa ei tarvitse säveltää.
Tätini kertoi minulle nuorten toimintakeskus Hapessa järjestettävästä Bass Camp -nimisestä rap-koulusta. Samoihin aikoihin pyöri porukassa, jota hän kuvaa vääränlaiseksi. Hän etsi hyväksyntää.
– Työpajaan hakiessani kerroin rehellisesti, että olen 17-vuotias eikä elämälläni ole mitään suuntaa.
– Pyhimys oli siellä ohjaajana ja tykästyi teksteihini. Hän tarjoutui ohjaamaan minua uralla eteenpäin.
Pyhimyksestä tuli Ranisen tuottaja, joka neuvoi monessa asiassa ja järjesti ensimmäisen musiikkivideon kuvaukset.
Raninen kuuntelee edelleen ajoittain Suomi-rapia, mutta ehdoton ykkösartisti, jota hän itse tiiviisti seuraa, on Lana Del Rey.
– Ensisijaisen tärkeää musiikissa on sanat ja se, että artisti on itse kirjoittanut ne.
Raninen tutustui tulevaan aviomieheensä, kun työsti ensimmäistä levyään. Janne Raninen oli perustanut vankien lasten hyväksi toimivan yhdistyksen, Voikukkalapset ry:n, jonka tehtävänä on muun muassa ehkäistä ylisukupolvista rikollisuutta. Tuolloin Janne pyysi artistinimellä Mercedes Bentso esiintynyttä taiteilijaa esiintymään vankien lasten hyväntekeväisyystilaisuuteen. Tämä yhteydenotto käynnisti yhteydenpidon, joka muuttui ystävyydeksi.
– Siitä meni noin vuosi, kun aloimme seurustella. Seurustelimme viisi vuotta niin, että Janne oli vankilassa. Se oli raskasta aikaa, koska piti odotella, eikä tiennyt, milloin hän vapautuu.
Avioliiton myös Ranisen elämään tuli turvallisuutta.
– On joku ihminen, jolta ei tarvitse hakea hyväksyntää. Myös se on tärkeää, että on yhteisiä tavoitteita ja yhteiset arvot siinä mielessä, että molemmat uskomme, että aina voi kääntää oman suunnan parempaan.
Isä ei ollut läsnä Ranisen lapsuudessa, mitä Raninen pitää yhtenä olennaisena syynä hyväksynnänkaipuuseensa. Joskus he tapasivat lyhyesti joko sovitusti tai sattumalta, mutta tapaamisten välissä saattoi olla vuosia.
– Hän saattoi soittaa yllättäen, että olisi tässä lähellä ja voisi tulla käymään.
Lopulta kaivoin isän puhelinnumeron ja soitin hänelle.
Raninen oli vuosien ajan halunnut ottaa isäänsä yhteyttä mutta ei ollut tarttunut toimeen. Myös aviomies kehotti Ranista useasti ottamaan yhteyttä isäänsä, sillä näki, että asia painaa.
– Lopulta kaivoin isän puhelinnumeron ja soitin hänelle.
Isä olikin puhelun saadessaan vastaanottavaisessa tilassa, ja Raninen sai kuulla, että isä ei ollut vältellyt häntä hänen itsensä vuoksi vaan omien ongelmiensa takia. Puhelusta alkoi puolen vuoden jakso, jonka aikana isä ja tytär pitivät yhteyttä.
– Hän pyysi minulta anteeksi ja halusi pyytää anteeksi myös äidiltäni, koska ei ollut osallistunut kasvatukseeni. Lisäksi hän toivotti äidilleni hyvää äitienpäivää ja minulle hyvää syntymäpäivää, mitä ei ollut tapahtunut 27 vuoteen.
Noin puoli vuotta yhteydenoton jälkeen Ranisen isä kuoli.
– Yksi elämäni suurimmista lahjoista on, että sain isän takaisin vaikka vain lyhyeksi ajaksi. Sain kuulla ne asiat, jotka olen aina halunnut kuulla.
Asia oli painanut myös isää.
– Hänelle olisi ollut hirveä kuolla tietäen, etteivät välimme ole kunnossa.
– Esimerkiksi mieheni taustaa tai omaa taustaani vasten ajatellen on tärkeää, että Jeesukselle kelpaa aina, Linda-Maria Raninen sanoo.
Ranisen lapsuudenkodissa puhuttiin Jeesuksesta avoimesti, ja usko oli läsnä elämässä.
– Jeesus on aina ollut minulle kaverihahmo. Esimerkiksi tarinat siitä, miten Jeesusta kiusattiin, olivat minulle vertaistukea.
Teininä Raninen haki itseään ja tutustui moniin maailmankatsomuksiin.
– Hurahdin uskontoon, jossa Jeesuksen asema ei ole sama kuin se kristinuskossa. Aika nopeasti tulin sieltä myös pois. Näin Jeesuksen unessa ja ymmärsin, että se uskonto ei ole minua varten.
Pitkään Raninen pelkäsi puhua kristillisestä vakaumuksestaan julkisesti, koska ei halunnut esimerkiksi joutua aihetta koskeviin väittelyihin. Tilanteen muuttui, kun häntä pyydettiin Radio Dein blogistiksi, mitä seurasi pyyntö Kirkko ja Kaupunki -lehden kolumnistiksi.
Pelko osoittautui vääräksi.
– Tajusin, ettei uskon esiintuominen tarkoita väittelyn aloittamista. Muodostui minulle tosi tärkeäksi puhua uskosta, ja huomasin, että mitä enemmän puhun siitä, sitä enemmän suhteeni Jeesukseen vahvistui.
Raniselle ei ole niinkään olennaista, missä seurakunnassa hän käy tai millaisia uskontulkintoja niillä on. Tärkeää on Jeesus. Raninen nostaa esiin muun muassa sen, millaisten ihmisten kanssa Jeesus vietti aikaansa ja viimeiset hetkensä maan päällä.
– Esimerkiksi mieheni taustaa tai omaa taustaani vasten ajatellen on tärkeää, että Jeesukselle kelpaa aina.
Raninen tunnettiin aiemmin artistinimellä Mercedes Bentso. 2020-luvun alku oli artistille varsin tapahtumarikasta aikaa, sillä vuonna 2020 hän sai yhteyden isäänsä, seuraavana vuonna alkoi puhua uskostaan julkisesti ja vuonna 2022 meni naimisiin juuri vankilasta vapautuneen Janne Ranisen kanssa.
Samoihin aikoihin hän myös havahtui siihen, että Mercedes Bentsosta oli muodostunut hahmo, joka eli omaa elämäänsä.
– Aloin korostaa asioita, joita media nosti esiin esimerkiksi rankkaan taustaani liittyen. Luin Mercedes Bentsosta mediasta ja aloin olemaan kuin hän.
Ranisen kirjoittamissa teksteissä oli kuitenkin erilainen kulma kuin se, jota Mercedes Bentso edusti. Epävakaa aika ja vääränlaisissa porukoissa liikkuminen oli loppujen lopuksi vain pieni osa hänen elämäänsä.
– Oli jotenkin hassua, että piti puhua asioista, jotka eivät olleet enää osa elämääni. Bentso viittaa lääkeaineeseen, jota voi käyttää myös päihteenä, mutta olin ollut raitis jo yli kymmenen vuoden ajan.
Samoihin aikoihin Raninen tapasi nykyisen tuottajansa Väinö Walleniuksen. He esiintyivät samassa näytelmässä, ja Wallenius soitti harjoituksissa Pyhimyksen kappaletta Jättiläinen.
– Kerroin, että tunnen Pyhimyksen, mihin hän vastasi, että on säveltänyt kappaleen.
Raninen kysyi, haluaisiko Wallenius säveltää hänellekin.
– Väinö sanoi, että haluaisi säveltää, mutta Mercedekselle, ei Mercedes Bentsolle.
Nimenvaihdosta seuranneen Luumupuu–levyn Raninen pääsi tekemään oman taiteellisen visionsa mukaan. Siihen ei tarvinnut puoliväkisin upottaa Mercedes Bentson elämään kuuluneita asioita.
– Mutta Mercedestä ei olisi ilman Mercedes Bentsoa, näkökulma ei olisi sama ilman menneisyyttä.
Raninen kertoo, että haluaa musiikillaan myös vaikuttaa maailmaan. Hänen mielestään kynä on miekkaa mahtavampi.
– Ensimmäisellä levylläni oli parisuhdeväkivallasta kertova kappale. Eräs kauneimmista saamistani palautteista oli se, kun eräs nainen laittoi minulle viestiä, että kappale oli saanut hänet harkitsemaan väkivaltaisesta parisuhteesta lähtemistä. Jonkin ajan kuluttua nainen laittoi viestin, että oli juuri ajamassa turvakotiin lapset kyydissään ja kuuntelee sitä kappaletta.
– Ajattelen, että tehtäväni täällä on täytetty, jos on yksikin tuollainen palaute.
Kunnioitan paljon sanojen arvoa.
Raninen ei kuitenkaan jatkuvasti mieti, miten hänen kappaleensa vaikuttavat ympäröivään maailmaan. Hän uskoo, että vaikutus tulee joka tapauksessa.
– Kunnioitan paljon sanojen arvoa.
Omia jatkosuunnitelmiaan Raninen kommentoi sanomalla, että haluaa tehdä musiikkia, joka tuntuu hänestä oikealta. Suosion ulkoiset mittarit eivät ole olennaisia.
– Minulle on sama, vaikka minua kuuntelisi kolme ihmistä, jos saan tehdä sellaista musiikkia kuin haluan. Tottakai toivoisin, että mahdollisimman moni löytäisi musiikkini, mutta kaiken sen jälkeen, mitä olen käynyt läpi, olen oivaltanut, että olen onnellinen siinä mitä teen, ja ihmiset, jotka kuuntelevat minua, saavat musiikistani jotain.
Tutustu Sanan digitilaukseen 1 € / 1 kk. Se on helppoa ja turvallista, voit perua tilauksen milloin hyvänsä.
LISÄÄ AIHEPIIRISTÄ