Elämä rikkoo, kuolema korjaa

”Valmiit saavat lähteä” kirjoitin kukkavihkon saatteeksi, kun ystäväni kuoli viisitoista vuotta sitten. Se oli ensimmäinen kokemus ikätoverin kuolemasta, ja sellainen on jokaiselle pysäyttävä kokemus. Yhtäkkiä eteen avautuu mahdollisuus, mitä aiemmin ei nähnyt – se voisin olla minä. Ja jonain päivänä onkin! En tiedä, mistä juuri nuo saatesanat kumpusivat, mutta toivoin että ne olisivat totta. Että ihmisen elämä olisi kaunis kehitystarina, jonka lopussa olisimme täydellisiä omia itsejämme ja valmiita jättämään elämän. Rauhaisan kuoleman kohdatessa vuoteemme äärellä olisi kädestä pitämässä laaja perhe-…