Antti Pesonen: Olen syliä vailla

Romahdus tuli, kun sille raivautui tilaa.

Antti Pesosta oli kiusattu rankasti sekä peruskoulussa että lukiossa. Sama osa hänelle lankesi vielä varusmiespalveluksessakin.

– Sen jälkeen lähdin Kansanlähetysopiston nuorisotiimiin, jossa olin mukavien, ehdoitta hyväksyvien kristittyjen ympäröimä. Kun vihdoin olin päässyt ”väljemmille vesille”, sisimpääni kertynyt tuska alkoi purkautua.

Parikymppinen vetäytyi sosiaalisista tilanteista, jäi vuoteeseensa, eikä juuri kyennyt sieltä nousemaan. Mielessä häivähteli itsemurha-ajatuksia.

– Minun oli palattava asumaan lapsuudenkotiini, mitä pidin aikuiselle ihmisille häpeällisenä takapakkina. Vanhempani veivät minut vastaanotolle, jossa minut onneksi otti vastaan kristitty, lämminhenkinen psykoterapeutti.

Antilla diagnosoitiin keskivaikea masennus, myöhemmin myös kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Mielialalääkkeiden käyttö ja psykoterapia käynnistyivät.

– Kykenin aloittamaan nuorisotyön opinnot Diakissa, kun paikka sieltä avautui. Sain suorittaa kursseja itselle sopivassa tahdissa, mikä oli äärimmäisen tärkeä juttu.

Paluu kipeimpiin muistoihin

Nykyisin Antti on Ann-Marien aviomies, heidän kahden lapsensa isä sekä Vuosaaren evankelis-luterilaisen seurakunnan pastori Helsingissä.

Pappisvihkimyksen hän sai vuonna 2013.

Toipumisensa yhtenä merkittävimpänä ja vaikuttavimpana tekijänä Antti pitää Ihminen tavattavissa -terapiakoulutusta, jonka hän aloitti lokakuussa 2019.

– Punnitsin sitä ja erilaisia sielunhoidon koulutuksia puolentoista vuoden ajan, kunnes tein valintani. Olen yllättynyt siitä, miten paljon tukea olen ryhmältä saanut omaan prosessiini.

– Terapiakoulutuksessa, josta yhden välivuoden pidettyäni valmistun 2024, on käytetty paljon toiminnallisia menetelmiä. Niiden avulla olen palannut lapsuuteni ja nuoruuteni tilanteisiin, jotka ovat aiheuttaneet traumoja.

Vanhojen, vaikeiden muistojen läpikäynti on ollut äärimmäisen hyödyllistä, mutta myös kivuliasta ja voimia vievää.

– Kasvuryhmämme jäsenet ovat minulle peilejä, joita olen elämääni kovasti kaivannut eli ihmisiä, jotka rehellisesti ja hyvää tarkoittaen sanovat, miltä tapahtumat heidän silmissään näyttävät.

Terapeuttista otetta seurakuntatyöhön

Yksi tärkeä löytö on ymmärrys sukupolvien taakasta.

– Olisin lapsena tarvinnut paljon enemmän syliä, mutta miten olisin voinut sitä saada, jos vanhempanikin aikoinaan jäivät siitä paitsi? Oma isäni jäi puoliorvoksi 7-vuotiaana, kun hänen isänsä putosi traagisesti työmaan porraskuiluun. Tapahtuma jätti isäni äidin selviämään yksin viiden lapsen kanssa.

Myös salaisuudet ja niiden dramaattiset paljastumiset ovat lisänneet henkistä painolastia.

– Myös salaisuudet ja niiden dramaattiset paljastumiset ovat lisänneet henkistä painolastia. Tällä tarkoitan sukupolvien ketjussa esimerkiksi salattua sisarpuolta ja uskottomuutta.

Omaa avioliittoaan Antti huoltaa pariterapiassa.

– Olen etsinyt ja velkonut vaimoltani hyväksyntää väärällä tavalla. Kun vielä toipumiseni myötä olen muuttunut ihmisenä, läheisilläni on riittänyt sopeutumista.

Pastori kertoo voivansa nyt hyvin. Elämässä on iloa ja valoa, kutsumuksenkin paloa.

– Opintoihin liittyen kasvuryhmämme jäsenet ohjaavat huhtikuussa kaikille avoimia itsetuntemusryhmiä eri puolilla Suomea, minä Vuosaaressa. Kaikkiaan toivon, että seurakunnat pystyisivät tarjoamaan kristillistä terapiaa edes ensiavunomaisesti. Sille on valtava tarve.

Osaltaan tarvetta täyttävät Kansan Raamattuseuran kristillisen toipumisen ryhmät (Krito-työ), joita Antti on tähän mennessä ohjannut jo viisi.