”Uskonto on sotkettu Venäjän valheisiin”, sanoo eversti evp Martti J. Kari

Työelämäprofessori Martti J. Kari tunnustautuu venäläisen kulttuurin ystäväksi.

– Monet tavalliset venäläiset ovat miellyttäviä ja mukavia, ja heidän kanssaan tulee hyvin toimeen, hän kehuu.

Venäjän kielestä valmistunut filosofian maisteri ja kyberturvallisuudesta väitellyt filosofian tohtori tuntee tiedustelu-upseerina ja naapurissa paljon työskenneltyään maan historian ja politiikan sekä hallinto- ja sotakoneiston. Siksi hän ei suhtaudu sinisilmäisesti sikäläisen systeemin moninaiseen mädännäisyyteen.

Venäjää hän kuvaa ”korruptoituneeksi kleptokratiaksi”, varkaiden valtakunnaksi. Siellä kukin suotuisaan asemaan itsensä keplotellut henkilö kahmii kansan varoja tai hyödykkeitä niin paljon kuin pystyy ja kehtaa.

”YYA-aikana toisteltiin, että Neuvostoliitto on parhain ystävämme, mutta viimeistään isovihan ja pikkuvihan ajoista lähtien kansa on tiennyt kyllä, mistä uhka Suomeen tulee.”
– Martti J. Kari

– Suomalaiset ovat olleet virallisesti tietämättömiä siitä, mitä Venäjällä todella tapahtuu. Vasta Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen täällä alettiin puhua totta, tykittää Puolustusvoimista eläköitynyt tiedustelueversti.

Kari itse on ollut kartalla asioista aiemminkin, mistä todistaa hänen luennoltaan vuonna 2018 tallennettu, jo yli 1,8 miljoonaa kertaa katsottu Youtube-video Venäläinen strateginen kulttuuri – Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii?

Video löydettiin selittämään Ukrainan sodan taustoja. Jyväskylän yliopiston työelämäprofessorin ilmaisu on iskevää ja kärjistävää. Tutkijan suusta sitä voisi pitää vähän populistisenakin, ellei letkeistä lauseista huomaisi heti takana olevaa tuhtia tietoa.

Pääesikunnan apulaistiedustelupäällikkönä hän ei olisi voinut esiintyä näin avoimesti, mutta nyt Kari saa puhua suunsa puhtaaksi.

– Me olemme olleet perinteisesti kristitty, ahkera ja demokraattinen kansa, ja uskonto on yhä monille meistä yksi tärkeä osa kansallista tarinaamme, Kari toteaa.

Realistit ja opportunistit

Kansallisesta herättelystähän Karin puheissa kuulostaa olevan kysymys. Hän napauttaa, että me totuimme elämään kaksoistotuudessa.

– YYA-aikana toisteltiin, että Neuvostoliitto on parhain ystävämme, mutta viimeistään isovihan ja pikkuvihan ajoista lähtien kansa on tiennyt kyllä, mistä uhka Suomeen tulee.

YYA-sopimus oli raakaa realismia.

– Sotien jälkeen vuosisataisesta vihollisesta alettiin olosuhteiden pakosta maalailla ystävää.

”Tosiasiassa nuo tyhminä pidetyt tahot ovat sumuverho hienovaraisemmalle ja ovelammalle informaatiosodalle, jossa esimerkiksi poliitikkoja on valjastettu palvelukseen rahalla, ja oligarkkien jääkiekkojoukkue on toiminut Helsingin urheiluelämän ytimessä.”
– Martti J. Kari

Kari erottelee poliitikoista ja kansallisista vaikuttajistamme realistit ja opportunistit, joille venäläisten kanssa veljeilyn motiivina oli poliittinen tai taloudellinen hyöty tai noste uralle.

– Suomessa ei ole perattu kunnolla, ketkä palvoivat Neuvostoliittoa ja ajoivat vielä viime aikoina Venäjän etua oman hyötynsä takia.

Itä-Euroopan maissa rajoitettiin kommunistivallasta vapautumisen jälkeen Neuvostoliiton pussiin pelanneiden pääsyä poliittiseen johtoon tai tärkeisiin virkamiestehtäviin.

– En tarkoita, että meidän pitäisi etsiä syyllisiä, vaan syitä, jotka mahdollistavat vieraiden valtioiden vaikuttamisen Suomessa.

Trolli on odotettua ovelampi

1960- ja 70-lukujen laitavasemmistolainen liikehdintä ja rauhanliike toimivat Karin mielestä usein kuin Leninin lanseeraamat ”hyödylliset idiootit”. Tietämättäänkin Neuvostoliiton kätyreinä.

Tänään Venäjä käyttää vaikutustyössään puhtaita valheita välittäviä ”vaihtoehtomedioita”, sosiaalisen median trolleja ja dosentteja, jotka voivat väittää vaikkapa juutalaisen Zelenskyn johtaman ”natsihallinnon” olevan syypää sotaan.

Ne lietsovat salaliittoteorioita, rokotekielteisyyttä, rasistista maahanmuuttajavastaisuutta ja repivää poliittista populismia. Tavoitteena on luoda lännessä yhteiskunnallisia ristiriitoja äärimielipiteiden masinoimisen ja ihmisryhmien polarisoimisen avulla.

Moni räikeintä propagandaa seuraava suomalainen kokee oivaltavansa, että tässä sitä informaatiosotaa nyt käydään.

– Tosiasiassa nuo tyhminä pidetyt tahot ovat sumuverho hienovaraisemmalle ja ovelammalle informaatiosodalle, jossa esimerkiksi poliitikkoja on valjastettu palvelukseen rahalla, ja oligarkkien jääkiekkojoukkue on toiminut Helsingin urheiluelämän ytimessä.

– Kristinuskon opetukset ovat toimineet äärimmäisen hyvänä eettisenä ohjenuorana. Jos noudatat niitä, et voi tehdä asioita ihan väärin, vaan ne voivat mennä jopa oikein, Kari sanoo.

Johtajalla on epäjumalan valta

Uskonnolla on ollut historiallisesti iso rooli venäläisen autoritäärisen vallankäytön oikeuttamisessa. Se on antanut kulloisenkin valistumattoman itsevaltiaan toimille taivaallisen valtuutuksen.

– Jo keskiajalla katsottiin, että hallitsija saa valtansa suoraan Jumalalta. Erehtymätöntä esivaltaa ei siis tule haastaa missään tapauksessa.

Tsaarien aikana vahvistui idea venäläisyydestä, johon kuuluvat oikeauskoisuus eli ortodoksisuus, autoritaarinen johtaja ja kansa, jonka osana on alistua. Aitoa valtaa tai demokratiaa kansalle ei ole ikinä uskottu.

Uskovaisia vainonneessa Neuvostoliitossa Marx ja Lenin asetettiin jumalan paikalle, jolta uudet johtajat saivat rajoittamattoman valtansa.

”Kirkon johtajat olivat jo Neuvostoliitossa tiedustelupalvelu KGB:n taskussa.”
– Martti J. Kari

Kristinuskoa kitkettiin ahkerasti etenkin Stalinin aikana, mutta diktaattori joutui perääntymään vähän vainolinjaltaan, kun ortodoksikirkkoa tarvittiin mukaan sotaponnistuksiin.

– Kirkon johtajat olivat jo Neuvostoliitossa tiedustelupalvelu KGB:n taskussa.

Uskonnon väärinkäyttö poliittisen vallan välikappaleena jatkuu. Ortodoksijohtajien rooli läpeensä korruptoituneessa yhteiskunnassa ei tee kristinuskolle oikeutta.

– Patriarkka Kirill tukee kaikessa Putinin prosesseja. Hän lupaa, että kun te kaadutte sodassa, pääsette taivaaseen.

Uusi neuvostoihminen floppasi

Neuvostoliitossa haaveiltiin – taivaan sijasta – kommunismiin pääsystä. Yhteiskunnalliseen paratiisiin päästäisiin, kun järjestelmä loisi uuden neuvostoihmisen, homo sovieticuksen.

– Kansalla oli aina kriittinen ja sarkastinen suhde asiaan.

Propagandan sekä ateistisen ja materialistisen kasvatuksen seurauksena syntyi ”vastuutaan pakoileva tyyppi, joka on piittaamaton työnsä tuloksista ja yhteisestä omaisuudesta”.

Kansa eristäytyi muun maailman kulttuurista ja kehityksestä. Hallinnon määräyksiä totellaan yhä silmää palvoen ja vallanpitäjien toimet hyväksytään passiivisesti.

”Seurakunnissa on vilpittömiä uskovia ja pappeja, mutta mitä ylemmäs kirkollisessa hierarkiassa edetään, sitä pahemmin korruptio puree.”
– Martti J. Kari

– Piti syntyä uusi ihminen, joka rakentaa upeasti yhteiskuntaa, mutta tulikin laiska ja juoppo työn vieroksuja.

Miten yritys kitkeä kristinusko vaikutti asiaan?

– Kun uskontoa alettiin tuhota 1920-luvulla määrätietoisesti, moraalilta vietiin pohjaa. Tilalle tulivat valehtelu, varastaminen ja korruptio, jotka täyttivät 10 käskyn paikkaa venäläisten päässä.

Suhtautuminen väkivaltaan muuttui raaemmaksi. Mikä on todistettu taas.

Ulkokultainen usko ei auta

Aina Venäjällä on toki ollut paljon myös aitoja uskovia, ja siksi kristinusko on säilynyt siellä. Huonojen vallankäyttäjien vastavoimaksi ortodoksikirkosta tai kristityistä ei ole kuitenkaan ollut.

– Seurakunnissa on vilpittömiä uskovia ja pappeja, mutta mitä ylemmäs kirkollisessa hierarkiassa edetään, sitä pahemmin korruptio puree.

Martti J. Kari vertaa tilannetta Puolaan, jossa katolinen usko on kuulunut identiteettiin ja pitänyt kansaa kasassa.

– Kun puolalainen paavi (Johannes Paavali II) tuli, hän sanoi kansalle: ”Älkää pelätkö vallanpitäjiä! He eivät voi teille väkivallalla mitään.” Ylin kirkon vallankäyttäjä uskalsi tukea Solidaarisuusliikettä.

Neuvostoliitossa kristinusko siirtyi eteenpäin erityisesti vanhojen ihmisten kautta. Uskonnottomina kasvaneiden nuorten aikuisten ja keski-ikäisten, jotka pyrkivät kommunistivallan romahdettua johtotehtäviin, oli edullista liittoutua kirkon kanssa.

– Epäilen kertomusta, jonka mukaan Putin olisi kastettu salaa lapsena, mutta ainakin hänelle oli hyödyllistä kertoa tätä tarinaa. Venäjällä usko on usein päälle liimattua. Omaa uskoa tärkeämpää on ulkokultaisuus, komea risti kaulassa.

Kun ateistinen Neuvostoliitto vainosi uskontoja, moraalilta vietiin pohjaa, Kari uskoo. – Tilalle tulivat valehtelu, varastaminen ja korruptio, jotka täyttivät 10 käskyn paikkaa venäläisten päässä.

Henkisen maanpuolustuksen uhka

Mitä ex-upseeri ajattelee 37 vuotta palvelemiensa Puolustusvoimien kirkollisesta työstä?

– Kristinuskon opetukset ovat toimineet äärimmäisen hyvänä eettisenä ohjenuorana. Jos noudatat niitä, et voi tehdä asioita ihan väärin, vaan ne voivat mennä jopa oikein.

Kari toteaa, että kirkko opettaa lähimmäisistä huolta pitämistä, hyvän elämän ja käytöksen perusasioita.

– Me emme välttämättä edes tajua, miten monet hyvistä perusarvoistamme ja ajatuksistamme pohjautuvat kirkon oppeihin. Ne arvot ovat niin syvällinen osa suomalaisten identiteettiä – ja myös osa henkistä maanpuolustustamme.

Kun sellainen positiivinen usko heikkenee, vaikutukset kansan elämään ja etiikkaan ovat yllättävän suuret.

”Se vaikuttaa varmasti Suomen henkiseen infrastruktuuriin ja murtaa kansalaismoraalia, jos kirkon hienoja oppeja, vaikka Vuorisaarnaa ja kymmentä käskyä, ei enää ihmisten mielestä kannata noudattaa.”
– Martti J. Kari

– Maailmalla paljon reissatessani olen huomannut, miten tärkeää on, että ihmisillä on jonkinlainen kestävä moraali.

Tämä saattaisi olla hyvä muistaa, niidenkin, jotka mieluusti ja muodikkaasti nyt horjuttavat Suomen sitkeästi ja kauan kestänyttä henkistä selkärankaa: kirkkoa, joka on kristinuskon arvoja välittänyt.

Myös Puolustusvoimien kirkollinen työ on kyseenalaistettu, mutta Suomen hengellinen infrastruktuuri on tältäkin osin yhä kestänyt hyökkäyksen, joskin hieman heikentynyt.

– Se vaikuttaa varmasti Suomen henkiseen infrastruktuuriin ja murtaa kansalaismoraalia, jos kirkon hienoja oppeja, vaikka Vuorisaarnaa ja kymmentä käskyä, ei enää ihmisten mielestä kannata noudattaa.

– Me emme välttämättä edes tajua, miten monet hyvistä perusarvoistamme ja ajatuksistamme pohjautuvat kirkon oppeihin, Martti J. Kari sanoo.

Ylpeä suomalaisista arvoista

Martti J. Kari, jonka vaimo toimii Jyväskylässä luterilaisen seurakunnan pappina, kuuluu kirkkoon.

– Totta kai! Minulla on vakaa luterilainen usko, joka ei ole julistavaa vaan sisälläni hiljaa elävää.

Kari ei pyri kansanedustajaksi, vaikka moni puolue on pyytänyt ehdolle, mutta kirkkovaltuustoon hän asettui syksyllä ensi kertaa ehdokkaaksi.

”Terveellä tavalla isänmaallisia ihmisiäkin leimataan nyt äärinationalisteiksi, mutta minusta suomalainen saa olla edelleen ylpeä suomalaisuudestaan olematta ääriajattelija tai rasisti.”
– Martti J. Kari

– Se on yksi tapa pyrkiä vaikuttamaan kirkkoon ja vahvistamaan sitä. Vieläkään ei pitäisi olla häpeä sanoa, että koti, uskonto ja isänmaa ovat tärkeitä asioita.

Itsenäisyyspäivän alla mies pitää vääränä sitä, että aggressiivinen äärioikeisto on kaapannut Suomen lipun ja leijonan kaltaisia symboleita käyttöönsä.

– Terveellä tavalla isänmaallisia ihmisiäkin leimataan nyt äärinationalisteiksi, mutta minusta suomalainen saa olla edelleen ylpeä suomalaisuudestaan olematta ääriajattelija tai rasisti.

Kansa kestää vaikka sattuisi

Itsenäisyyden menettämistä emeritus tiedustelueversti ei pelkää. Emme ole onneksi enää samassa puolustuksellisessa jamassa kuin niinä 1700-luvun isovihan ja pikkuvihan kammottavina kausina, jolloin venäläiset miehittäjät terrorisoivat, murhasivat, ryöstivät, kiduttivat ja raiskasivat suomalaisia mielin määrin.

– Meillä on viisas valtionjohto, vahvat Puolustusvoimat ja kansalla puolustustahto. Venäjä voi tietysti terrorisoida maatamme monin tavoin, esimerkiksi lähettämällä rajan yli isoja pakolaisaaltoja.

Myös energia- ja kyberympäristöä, kauppamerenkulkua tai pankki- ja maksujärjestelmää voidaan vahingoittaa.

– Kansallista tarinaammekin yritetään ehkä lamauttaa. Kansana meidän on vain hyväksyttävä, että meihin voi vähän sattua, kun liitymme Natoon. Tämäkin talvi kyllä kestetään, vaikka välillä voi tulla kylmä.

Kestämisen kannalta ei sovi unohtaa kansaa hengellisesti ennenkin tukeneita tekijöitä.

– Me olemme olleet perinteisesti kristitty, ahkera ja demokraattinen kansa, ja uskonto on yhä monille meistä yksi tärkeä osa kansallista tarinaamme.