Takana oli jo 11 keskenmenoa: ”Lopulta syliini kuitenkin laskettiin elävä vauva”, kertoo Pauliina Orrensuo

Eikös nuoripari tiedä, miten lapsia tehdään?

Mitä syntiä olette tehneet, kun Jumala ei salli teille vauvaa?

Ei pidä lannistua – uutta putkeen vaan!

Pauliina Orrensuo muistaa useasti pahoittaneen mielensä kommenteista, joita hänen tyhjä sylinsä kirvoitti.

Ensimmäinen avioliittoni päättyi eroon. Yksi syy oli se, ettemme saaneet lapsia.

– Diakonina työskennellessäni tulistuin eräälle seurakunnan miesryhmälle niin, että kivahdin, miten meillä lapsia tehdään: minut pumpataan täyteen hormoneja niin, että sattuu, ja sitten toivotaan, että munasolu hedelmöittyy petrimaljassa, hän kertoo.

– Kyllä tuli hiljaista.

Lapsettomuushoitoja Pauliina alkoi saada kuudennen keskenmenon jälkeen, mutta ne eivät tuottaneet tulosta.

– Ensimmäinen avioliittoni päättyi eroon. Yksi syy oli se, ettemme saaneet lapsia.

Suhde kuin koti

Nykyisen aviomiehensä, Mikan, Pauliina löysi verkon deittisovelluksen ansiosta.

– Kun tapasimme ensimmäistä kertaa kasvokkain, tuntui kuin olisin tullut kotiin. Aika pian ryhdyimme puhumaan myös lapsista ja keskenmenoista.

– Onneksi ne olivat tuttuja hänelle aiemmista elämän käänteistä.

Kun keskenmenot toistuivat, Pauliinan viha ja ihmetys kasvoivat. Miksi juuri hän olisi se, joka ei voi saada lasta, kun tuttavapiirissä kaikilla muilla on sylissään pienokainen tai jopa useampi?

Kiukku kasvoi myös Jumalaa kohtaan.

Sairaalassa ennen viikkoa 22 keskenmenneet sikiöt yhteistuhkattiin. Minusta se oli surullista. Onneksi käytännöt ovat vuosien aikana kehittyneet niin, että yhä useammin vanhemmat voivat haudata varhaisillakin viikoilla keskenmenneen sikiön.

– Välillä raivosin Hänelle ääneen. Tiesin kyllä, että maailmankaikkeuden Jumala sen kestää.

Lohdutusta ei tullut terveydenhuollostakaan. Siellä menehtyneistä sikiöistä puhuttiin raskausmateriaalina, joka pitää poistaa elimistöstä.

– Sairaalassa ennen viikkoa 22 keskenmenneet sikiöt yhteistuhkattiin. Minusta se oli surullista. Onneksi käytännöt ovat vuosien aikana kehittyneet niin, että yhä useammin vanhemmat voivat haudata varhaisillakin viikoilla keskenmenneen sikiön.

Pauliina kertoo surun olleen suuri. Hän olisi kaivannut hoitohenkilökunnalta perheelleen ihan muita kommentteja kuin ”uutta putkeen vaan”.

– Keskenmenojen ja Kertun vaikean synnytyksen jälkeen myönnän äitinä olevani ylihuolehtivainen, vaikka tiedän, että Jumala on kallio, jolla kristityt ovat turvassa, toteaa Pauliina Orrensuo.

Syntymän ihme

Yhdennentoista keskenmenonsa jälkeen Pauliina kohtasi lääkärin, joka keksi ehdottaa uudenlaista toimenpidettä: kohdun sisäpinnan ”naarmuttamista”, jotta munasolulla oli helpompi kiinnittyä.

Samaan aikaan hän jatkoi verenohennuslääkkeen käyttöä, sillä keskenmenojen yhdeksi syyksi oli epäilty istukassa tapahtuneita, mikroskooppisia veritulppia.

Hän sanoi, että onpa kiva viimein tavata!

– Uskon, että näiden toimien ansiosta – ja tietysti rukouksen – 12. raskauteni eteni loppuun asti. Oli ihmeellistä nähdä vauvan kasvavan ja kehittyvän valmiiksi.

Pauliina sai käydä raskauden aikana niin usein tutkimuksissa kuin halusi ja koki tarvitsevansa.

– Vaikka synnytyksestä tuli dramaattinen, lopulta syliini kuitenkin laskettiin elävä vauva, jonka pienet sormet kiertyivät oman sormeni ympärille. Oli vaikea uskoa sitä todeksi, Pauliina huokaa.

Tietoa ja kokemusta jakamassa

Kun Leo syntyi, Kerttu otti veljensä lämpimin sanoin vastaan.

– Hän sanoi, että onpa kiva viimein tavata! Pauliina muistelee.

Äidille tuli vahva tuntu, että lapsille oli tullut Taivaan Isän suoma yhteys toisiinsa jo silloin, kun poika vielä oli kohdussa.

– Ja jo kaksivuotiaana Leo rukoili ääneen ”äidille lisää Jeesusta”, mitä kovasti ihmettelin ja ihastelin.

Itseäni kantoi toivo, joka ei lopulta missään vaiheessa sammunut.

Keväällä 2023 Pauliina piti Oulun seurakunnissa tyhjän sylin vertaisryhmää yhdessä Tuiran seurakunnan pastorin Jonna Piiraisen kanssa.

– Sille oli ja on tarvetta, sillä lapsettomuus on valtavan iso kriisi, joka ei aina ratkea niin kuin itse haluaisi.

– Itseäni kantoi toivo, joka ei lopulta missään vaiheessa sammunut.

Varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevä Pauliina toimii Lapsettomien yhdistys Simpukassa sekä puhuu kokemusasiantuntijana terveydenhuollon ammattilaisille.

– Moni heistä on ollut yllättynyt, mutta kiitollinen, saatuaan ymmärrystä siitä suuresta surusta, jota keskenmenoja kokenut voi tuntea.