KGB:n valvonta varjosti Anneli Kärjen lapsuutta – taide auttoi pääsemään irti ulkopuolisuuden kokemuksesta

Anneli Kärki sai jo lapsena kiitosta piirtämis- ja laulutaidoistaan, mutta haaveet taiteiden opiskelusta kariutuivat, kun isä kehotti hankkimaan ”kunnon” ammatin. Niin Kärki paneutui sairaanhoitajan opintoihin ja työhön.

Taide kuitenkin kulki monipuolisesti mukana, soitto- ja lauluharrastuksina. Luovuudelle avautui yllättäen uusi väylä, kun työkaveri pyysi häntä mukaan tv-tuotantoon. Tuo hyppy johti myöhemmin uuteen ammattiin, audiovisuaalisten tuotantojen pariin.

Sitten tulivat vakavat sairastumiset, jotka pakottivat keski-ikäisen naisen syvällisiin pohdintoihin ja oman elämän käännekohtien käsittelyyn.

Kärki osallistui kuvataideterapeuttiseen työskentelyyn, jolle luonteva jatkumo oli kouluttautua alalle ja alkaa yrittäjäksi.

Turvaa ja turvattomuutta

Anneli Kärki syntyi Pohjois-Virossa pienessä kylässä perheen hännänhuippuna. Ennen häntä ehtivät maailmaan kolme pojanviikaria.

Kärjen äiti ja isä olivat inkerinsuomalaisia kristittyjä, jotka Stalinin vainoissa – Suomen evakkokierroksen jälkeen – karkotettiin Keski-Venäjälle. Sieltä he pääsivät muuttamaan Viroon.

– Kasvoin ilmapiirissä, jossa luottamus ja pelko olivat läsnä samaan aikaan. Pelko johtui siitä, että olimme paikkakunnan yksi harvoista tunnustavista kristityistä perheistä ja lisäksi suomalaisia, kuten siellä sanottiin. Valtiollinen turvallisuuspoliisi, KGB, piti meitä silmällä, menemisemme ja tulemisemme tiedettiin, puheita kuunneltiin.

Aistin kuoleman läheisyyden. Ympärilläni heilui epämääräisiä, pelottavia käsiä.

– Opin jo varhain sen, että elin kahdessa maailmassa: kotona kasvoi luottamus Jumalaan, mutta kodin ulkopuolella usko teki meistä kiusan kohteita.

Kaksivuotiaana Kärki sairastui niin vakavasti, että joutui sairaalaan. Oksenteleva ja ripuloiva tyttö heikkeni niin, että lääkäri kehotti hänen vanhempiaan varautumaan pahimpaan.

– Itsekin aistin kuoleman läheisyyden. Ympärilläni heilui epämääräisiä, pelottavia käsiä, jotka koskettivat minua epämiellyttävästi, Kärki muistelee.

– Päädyin sairaalasta vuorokauden ajaksi teini-ikäisen serkkuni kotiin, kun vanhempani eivät ihan heti päässeet hakemaan minua luokseen. Serkkuni kertoi, että huusin siellä suoraa huutoa.

Kärki sai vuosikymmeniksi seurakseen painajaiset, joissa toistui sama teema: kädet.  Vanhemmat kokivat tyttärensä selviämisen kuitenkin suurena rukousvastauksena.

Lapsuuden painajainen kääntyi kannatteleviksi käsiksi, joita Anneli Kärki piirteli erilaisina versioina toistuvasti yhteensä puolen vuoden ajan. Ikuiset käsivarret -teos syntyi vuonna 2019 keskellä vaikeaa elämäntilannetta.

Isoveljeni Jeesus

Nuorimmaista pidettiin lapsuudenkodissa toisinaan kuin kukkaa kämmenellä, olihan hän nelihenkisen katraan ainoa tyttö. Toisaalta isoveljien seura pakotti pitämään puoliaan.

– Kymmenen vanhana keksin, että myös Jeesus on isoveljeni! Höpöttelin hänelle juttujani yhtä lailla kuin sisaruksilleni. Paljon oli minulla asiaa, Kärki nauraa.

Teinivuosina hän luki Raamattua innostuneesti ja ihmetellen sitä, miten se oli täynnä oikeiden ihmisten ja kaupunkien nimiä sekä vuosilukuja. Hän vakuuttui kirjan historiallisesta totuudenmukaisuudesta.

Tyttäreni ovat opettaneet minulle eniten luovuutta, luottamusta, armoa ja toivoa.

Lahjakkuuksistaan hän sai palautetta ensi kerran neljän vanhana.

– Päiväkodin työntekijä ihmetteli, miten olin osannut piirtää kosmonautin avaruusasuineen niin tarkasti: silmät, nenän ja suun sekä raajat ja vartalon muodot.

Myös musikaalisuus pantiin merkille. Kärjelle ilmoitettiin päiväkodissa, että hän saisi esittää lastenlaulun suorassa radiolähetyksessä.

– Studioon ei tarvinnut mennä, sillä radiolähetin tuotiin päiväkotiin.

Pianon isä osti tyttärelleen, kun tämä täytti seitsemän vuotta. Siitä tuli tärkeä ja käytetty soitin, joka valmensi tytön säestäjäksi.

– Seurakunnan täti kutsui minut pianonsoittajaksi – ja niin esiintymiskokemukseni alkoi karttua.

Esi-isien maahan

Kun Kärki oli 18-vuotias, hänen perhekuntansa muutti Tampereelle, jossa heidät otti lämpimästi vastaan kristittyjen yhteisö.

– Tampereen baptistiseurakunnan johtaja toivotti sydämestään: Tervetuloa kotiin!

Jälkimmäinen sana kosketti, sillä Kärki oli kokenut muukalaisuutta ja vierautta koko siihenastisen elämänsä ajan.

Eivät nuo tunteet heti Suomessakaan poistuneet. Nuori nainen sai toistamiseen miettiä, miten lyhyesti vastaisi siihen, mistä on kotoisin. Ei mistään, tuntui sisin automaattisesti vastaavan.

Päätin, etten enää odota elämäni myrskyjen laantumista, vaan opettelen tanssimaan sateessa.

Passihässäkkä lisäsi tunnetason kuormaa.

– Kun Neuvostoliitto kaatui vuonna 1991, jouduin anomaan Suomen poliisilta muukalaispassin. En ollut Suomessa syntynyt, enkä halunnut Venäjänkään kansalaiseksi. Viron kansalaisuutta minulle ei myönnetty, sillä suonissani ei virrannut sikäläistä verta.

Kouluttautuminen ammattiin osoittautui oivaksi tavaksi integroitua uuteen kotimaahan. Kärki pätevöityi Tampereella sairaanhoitajaksi ja sai valmistuttuaan pian töitä. Töissä, harrastuksissa ja seurakunnassa riitti ajanvietettä.

– Nautin itsenäisestä elämästäni ja otin siitä kaiken irti. Kaipasin myös elämänkumppania, mutta sopivaa ei tuntunut löytyvän.

Isoveljet tuumailivat, jääkö sisko vanhaksi piiaksi. Anneli Kärkeä vihjaukset suututtivat. Ne olivat turhia puuttumisia hänen valintoihinsa.

– Siksi lähdin pitkin hampain pitseriaan treffeille, jotka yksi veljistäni minulle järjesti. Mutta kun juttelumme Pertin kanssa etenivät, sydämeni yllättäen huusi: tässähän se on!

Meni kuitenkin vielä vuosi ennen kuin Kärki lämpeni lopullisesti. Pari avioitui vuonna 1999. Tyttäret syntyivät 2001 ja 2003.

Punaiset kengät symboloivat Anneli Kärjelle iloa ja luottamusta.

Leikki on pyhää

Äitiys on ollut Kärjelle elämän iloisin, mutta myös haasteellisin käänne.

– Olen kiitollinen kahdesta tyttärestämme, jotka ovat opettaneet minulle eniten luovuutta, luottamusta, armoa ja toivoa.

Kun lapset olivat pieniä, kotiäiti piti roolissaan kiinni siitä, että talossa oli siistiä. Viimeistään lelut pantiin järjestykseen siinä vaiheessa, kun perheenisä oli tulossa illalla töistä kotiin. Tapaan tuli kuitenkin muutos hengellisessä johtajuusseminaarissa.

– Tilaisuudessa soi ylistyshenkinen gospel-kappale Pyhä Herra on, kun aloin sieluni silmin nähdä ”filminauhaa”. Siinä oli kaksi hahmoa, joista isommalla oli kruunu päässä. Pienempi kiskoi sitä kerta toisensa perään kruununkantajan nenälle ja siinä onnistuttuaan kummatkin nauroivat makoisasti, ihan kippurassa. Tapaus kertaantui aina vaan, kun kuningas nosti kruunun paikoilleen.

Kärki jäi muhittelemaan ”filmin” sanomaa itselleen. Hänelle oli selvää, että kruunupää oli Kristus.

– Huomioni kiinnittyi näiden kahden suhteeseen. Kummallakin oli täysi luottamus toisiinsa. Yhteinen hetki oli rauhaa, lepoa, iloa ja leikkiä täynnä.

Näin hänelle vahvistui, että leikki on pyhä asia. Pian se konkretisoitui omassa arjessa.

Kotimme oli kuin Huvikumpu kahden Peppi Pitkätossun leikeissä.

– Puolisoni oli ollut tyttöjen kanssa koko pitkän päivän. Kun minä tulin illan suussa kotiin, siellä ei tosiaankaan ollut siistiä! He olivat keksineet ja päättäneet järjestää minulle näyttelyn. Siksi kaikenlaisia papereita ja maalaustarvikkeita oli siellä täällä, hujan hajan.

– Taiteilijakolmikko oli ahkeroinut teoksia kymmenittäin ja kiinnittänyt niitä maalarinteipeillä lähes kaikkien huoneiden seinille.

Eikä niitä saanut siivota pois. Pitkään aikaan.

Perheenjäsenet heittäytyivät myös kuvitteellisiin rooleihin.

– Kotimme oli kuin Huvikumpu kahden Peppi Pitkätossun leikeissä. Kotiäiti muuntautui rouva Rissaseksi, isä vuorotteli Jymy-Juntusena ja konstaapeli Klinginä.

Täysipainoisesti tv-työhön

2010-luvulla asiat etenivät niin, että Kärki työskenteli seitsemän vuoden ajan kristillisellä TV7-kanavalla. Maistiaisia tv-työstä hän oli saanut jo sairaanhoitajavuosinaan, kun kollega oli pyytänyt vapaa-ajalla yhteen produktioon.

Aluksi Kärki tuotti lastenohjelmia. Laaja työnkuva sisälsi myös runsaasti luovuutta edellyttävää käsikirjoittamista sekä lavastusten ja kuvauspaikkojen suunnittelua ja järjestelyä. Myöhemmin Kärki siirtyi tuottamaan aikuisille suunnattuja ohjelmia.

– Loin muun muassa Herra Hissasen, jonka seikkailuihin sain ideoita omasta perhe-elämästämme ja sattumuksista tyttärien kanssa.

Herra Hissasen lisäksi moni Annelin tuottama lastenohjelma pyörii uusintoina TV7:n tarjonnassa yhä tänään, kevätkaudella 2025. Rupeama poiki myös sen, että Kärki suoritti audiovisuaalisen viestinnän erikoisammattitutkinnon tuottamisen ja projektinhallinnan osaamisalalta.

Muutosten vuosi

Vuodesta 2019 tuli raju käännekohta, kun kasvohermojen oireilut johtivat vaativiin leikkauksiin. Halvaus yhdessä kouristelun kanssa muutti ulkonäön pysyvästi.

Samaan aikaan työelämä huusi uutta suuntaa. Läheisen kuolema ja haastavat vaiheet perheen sisällä vaativat paljon huomiota. Sitten iski rintasyöpä.

– Näinä vuosina sain jälleen tuntea rukouksen voiman, meitä kannattelivat ikuiset käsivarret.

– Päätin, etten enää odota elämäni myrskyjen laantumista, vaan opettelen tanssimaan sateessa.

Anneli Kärjen kasvoissa on harvinainen kasvohermon kouristelu, joka ei ole tahdonalaisesti hallittavissa. Kouristelu vaikuttaa toispuoleisesti vasemman silmän ja suupielen liikkeisiin. Operaation seurauksena ollut kasvohalvaus on jättänyt pysyvän jäljen syviin kasvolihaksiin, mutta se ei näy päälle päin.

Vuonna 2022 starttasikin oma yritys, Taidestudio Kärki, jonka palvelutarjontana on yksilöille ja ryhmille suunnattu ratkaisukeskeinen kuvataideterapia. Luova työskentely täyttää Anneli Kärjen arkea enemmän kuin koskaan. Menneiden vuosien tapahtumat ovat siihen valmistaneet. Sen taideterapeutiksi pätevöitynyt Kärki ymmärtää nyt.

– Jännittävää on ollut todistaa sitäkin, miten omat tekstit ovat taipuneet hengellisiksi tangoiksi.

Tangoprinsessa Jaana Pölläsen viime vuonna julkaistulla Vapaa elämään -levyllä niitä on useampia Lasse Heikkilän säveltäminä.

Kärki valittiin keväällä 2023 puheenjohtajaksi Hilja Haahden yli sata vuotta sitten perustamaan Kristilliseen Taideseuraan, jonka missio on vahvistaa kristittyjen taiteilijoiden ja taiteen ystävien identiteettiä ja yhteyttä sekä edistää taiteellista työtä, taiteen tunnettuutta ja kansainvälisiä yhteyksiä.

Alkuvuodesta 2025 Kärki on rakentanut taidestudiossaan Toivon näköaloja kriisissä -verkkokurssia. Materiaali auttaa käsittelemään tunteita lempeästi kuvallisten menetelmien avulla.

Väreilläkin on hoitava vaikutus. Siitä todistavat taideterapeutin punaiset kengät, jotka olivat rohkea ja poikkeuksellinen ostos pääasiassa tummiin tai valkoisen sävyihin vihkiytyneelle.

– Kun panen ne jalkaani, tunnen olevani ilon ja luottamuksen poluilla.