Somemyrskyn keskelle joutunut tutkija Ville Mäkipelto: ”Ei ole viikkoa, etten pohtisi Raamatun tekstejä”

Kun eksegeetti Ville Mäkipelto kertoi kiirastorstaina uudesta kirjastaan Ylen uutisissa, alkoi armoton somemyrsky. Pitkäperjantai oli somessa kamala päivä, tietokirjailija huokaa.

– En ole joutunut koskaan niin kauhean keskustelun kohteeksi. Haastatteluni oli neutraali, mutta moni koki sen – kirjaamme lukematta – hyökkäykseksi uskoa kohtaan. Meitä kirjoittajia syytettiin ateisteiksi, vaikkemme ole.

Vastareaktio liittyi siihen kristikansan lähihistorialliseen kokemukseen, että suurten kirkollisten juhlien alla valtamedioissa on tehty hätkähdyttäviä juttuja. Niissä tutkijoita on valjastettu osoittamaan, ettei kristillisillä käsityksillä ole tieteellistä pohjaa.
Mistä kirjassa on oikein kyse?

Onko lukijoita jymäytetty?

Helsingin yliopiston raamatuntutkijat Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari antoivat kirjalleen sähäkän nimen: Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava 2023). Kirjan nimi herättää heti kysymyksiä: onko viattomia raamatunlukijoita jymäytetty ja onko jotain olennaista jätetty kertomatta? Näin radikaalia johtopäätöstä ei tarvitse vetää.

Teologian tohtori ja psykologian väitöskirjatutkija Mäkipelto kertoo, että esimerkiksi Vatikaani on digitoinut kaikki haltuunsa saamat käsikirjoitukset.

– Tietoa Raamatusta ei salailla, päinvastoin. On kuitenkin eri asia, onko sitä tuotu tarpeeksi tavallisten lukijoiden ulottuville.
Teologit, tutkijat ja selitysteosten avulla sanaa tutkailevat maallikkolukijat tuntevat toki Raamatun tekstien synty- ja kehityshistorian, mutta siitä on kerrottu melko vähän yleistajuisesti.

– Me esittelemme ihan tavallisille ihmisille populaaristi raamatuntutkimuksen löytöjä.

Raamatunkäännöksissä ja alkuteksteissä on eroavaisuuksia. Sensuroitu-kirja vertailee kiinnostavasti ja eläväisin esimerkein eri tekstitraditioiden sisällä ja välillä tapahtuneita muutoksia.

Käsikirjoitusten kopioijat ja kääntäjät ovat tehneet inhimillisiä virheitä ja toisinaan tietoisiakin muutoksia – näin Goljatinkin koko on kasvanut.
Vain harvoin kirjurit ovat harjoittaneet varsinaista sensurointia. Tulkinnoissa on tapahtunut pikemminkin painotuseroja ajan myötä. Näistä muutoksista kertomisessa teos tarjoaa paljon uutta myös ahkerille raamatunlukijoille.

Nahkakantinen konsulttikirja

Millä pohjalla 35-vuotias Ville Mäkipelto sitten seisoo?

Pietarsaarelaisen helluntailaisperheen poika johdatettiin pienestä pitäen kristinuskon kertomusten maailmaan. Kaivinkoneen kuljettajana työskennellyt isä ja kosmetologi-äiti huolehtivat, että kolmelle veljekselle luettiin iltarukous ja Lasten Raamattua.

Pyhäkoulu, seurakunnan kerhot ja leirit viimeistelivät kasvatuksen.

– Suurin osa ihmisistä, joiden kanssa vietin aikaa, olivat seurakunnasta.

Kodin ilmapiiri oli avoin ja lasten vapautta arvostava. Vanhemmat osoittivat suunnan kristillisen tien kulkemiseen, mutta jokainen sai valita oman tiensä.

Tajusin heidän olevan väärässä ja sanoin sen suoraan.

– Meidän suvussamme kukaan ei ole opiskellut paljon, mutta isä ja äiti rohkaisivat minua lukemaan niin paljon kuin haluan.
Ja poikahan halusi. Vanhempien riidellessä hän vetäytyi huoneeseensa lukemaan tietokirjoja ja ennen nukkumaanmenoa ”konsultoi Jumalaa nahkakantisen kirjan kautta”.

– Minun on pitänyt opetella myöhemmin myös vaikeista tunteista puhumista. Seurakunta, ystävät ja vaimo ovat opettaneet minua, ettei ikäviä asioita pidä padota sisälle.

Koti oli turvallinen ja lapsilla on paljon hyviäkin muistoja, vaikkei eroon lopulta päätyneiden vanhempien suhde ollut sopuisa.

– Vaikeiden vuosien varrella seurakunta tarjosi myrskyjen keskellä kivan sosiaalisen viitekehyksen. Se oli toinen kotini.

Silloin kun Ville Mäkipelto saa kiitosta ja ylistystä some-esiintymisistään, hänelle tulee usein epämukava olo suitsutuksesta. – Pohjalainen luonne ei anna periksi sille, että joku on lääpällään, vaan kiusaantuu, hän sanoo.

”Ville hallitsee huijauksen”

Ville Mäkipelto omaksui tiukan käsityksen ”raamatullisuudesta”, joka myöhemmin näyttäytyi kiertoilmaisuna uskonyhteisön johtajien tulkinnoille. Hän innostui myös seurakunnassa opetetusta uskovien ”ylöstempauksesta”.

– Vakuutuin, että me elämme lopun aikoja ja jossain vaiheessa alkaa tapahtua…

Teini harrasti taikatemppuja ja voitti alan juniorisarjassa 15-vuotiaana SM-hopeaa. Paikallislehden jutun otsikossa luki ”Ville hallitsee huijauksen”. Seurakunnan vanhimmisto otti pojan puhutteluun ja syytti tämän harjoittavan noituutta.

– Tajusin heidän olevan väärässä ja sanoin sen suoraan. Kutsun tätä tyyliä Mäkipellon miesten itsepäisyydeksi.

Pastori totesi, että ”voisimme erottaa sinut seurakunnasta, mutta varmaan kaikki Mäkipellot lähtisivät samalla, joten pitäkääpä matalampaa profiilia”.

Vapaaksi suorituspaineista

Armeija-aikaan Ville Mäkipelto liittyi luterilaiseen kirkkoon, koska kohtasi siellä armon syvemmin.

– Koin, että saan olla kirkossa oma itseni ja tulla messuun sellaisena kuin olen, ilman suorituspaineita. Kirkkoa kritisoidaan siitä, että seinät ovat leveällä ja katto korkealla, mutta minulle se on hyvä asia.

Vuonna 2009 löytynyt Jenna-vaimo on Vapaakirkosta. He menivät naimisiin luterilaisessa kirkossa, johon Jennakin liittyi. Jos lapsia siunaantuu, nämä kastetaan samaan uskoon.

– Ei ole helppoa löytää ihmistä, joka on ollut tosi syvällä vapaissa suunnissa, ollut kriittinen, irtautunut, ja jolla on silti yhä tosi lämmin suhde kristinuskoon.

Jos Jumala haluaa antaa lapsilleen hyvää, lohdutusta ja lepoa, voisi ajatella hänen olevan selkeämmin läsnä niissä vaikeissa tilanteissa, joissa ihmiset pyytävät apua.

Teologian opiskelijana Mäkipelto innostui eksegetiikasta. Raamatuntutkimus syvensi suhdetta moniäänisiin ja rosoisiin teksteihin.

– Pyhien tekstien inhimillisen historian perinpohjainen tutkiminen oli älyllisesti ihanan haastavaa, mutta – pakko myöntää – myös balsamia teini-iän haavoihin.

Väitöskirja Vanhan testamentin Joosuan kirjasta horjutti hieman tutkijan raamattunäkemystä muttei kristillistä katsomusta. Kirjassa Jumala käskee tappamaan kaikki naiset ja lapsetkin Jerikosta.

– En pystynyt ylläpitämään sellaista jumalakuvaa, jossa Jumala käskee tuollaista. Joko kirjoittajat erehtyivät tai sitten he hakivat tekstillä oikeutusta omille toimilleen ja ajatuksilleen.

Jumalan perimmäinen olemus on Mäkipellon mielestä hyvyys ja rakkaus. Kärsimyksen ja pahan ongelmaa tämä usko ei poista.

– Jos Jumala haluaa antaa lapsilleen hyvää, lohdutusta ja lepoa, voisi ajatella hänen olevan selkeämmin läsnä niissä vaikeissa tilanteissa, joissa ihmiset pyytävät apua.

– Heittäydyin tubettajana taloudellisesti epävarman työn varaan. Otan siitä nyt irti kaiken mahdollisen ja nautin niin kauan kuin voin tehdä tätä työkseni, Mäkipelto sanoo.

Salaliittoteoria vetoaa aina

Raamatun tutkimisen ohessa Ville Mäkipellosta on tullut Suomen suosituin tietotubettaja, jolla on Youtubessa yli 170 000 seuraajaa ja jonka videoilla on 1–2 miljoonaa katsojaa kuukaudessa. Suosion taustalla on epäilemättä miehen rauhallinen ja luottamusta herättävä mutta myös hauska ja älyllisesti haastava puhetyyli.

Läpimurtovideo käsitteli viittä outoa salaliittoteoriaa. Lapsuudessa tutuksi tulleista lopun ajan spekulaatioista lähtien Mäkipelto on kiinnostunut oudoista uskomuksista.

– Me ajattelemme virheellisesti, että ihminen on rationaalinen ajattelija, joka miettii järkevästi asioiden perusteita. Tämä on toiveunta. Hyvin irrationaaliset asiat vaikuttavat meihin voimakkaasti.

Korona-aikaan myös Suomen siionissa syntyi ja levisi salaliittoteorioita. Taustalla on yleensä epäluottamus virallisiin tahoihin ja valtaapitäviin, joiden uskotaan olevan hairahtuneita ja pahantahtoisia.

– Pedonmerkkejä löydetään sieltä ja täältä.

Samanmielisten kuplia löytyy kaikkialta somesta.

– Kun erilaiset kuplat kohtaavat, syntyy aikamoista huutelua. Ennen nettiaikaa liberaali kaupunkilainen saattoi elää kohtaamatta koskaan Pohjanmaan maalaiskuplan konservatiivia, mutta nyt he törmäävät.

Mäkipellon ihanteena on, että hänen somekanavillaan ihmiset voisivat olla avoimesti eri mieltä ja keskustella kriittisesti ilman, että heidät lahdataan.

Ihmistä kiinnostaa ihminen

Pääkanavansa Youtuben lisäksi Ville Mäkipelto on aktiivinen Instagramissa, Twitterissä, Spotifyssa, Facebookissa ja Tiktokissa. Hän pyrkii viihdyttävään ja tarinalliseen ilmaisuun, jossa laittaa myös persoonaansa peliin.

– Somessa ollaan yleensä esillä persoonina ja se on vahvin viestintäkeino. Ihmisiä kiinnostaa lähtökohtaisesti ihminen. Pelkät organisaatiokanavat eivät menesty.

Mäkipelto pelkäsi alkujaan tehdä virheitä ja mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

– Tutkijat pysyvät usein kapeassa roolissa. Takaraivossa on pelko, ettei professori tykkää, jos puhun aiheesta, josta joku muu tietää enemmän.
Virheet ja epäonnistumiset kuuluvat elämään.

Minun pitää olla valmis siihen, että mielipiteeni muuttuu keskustelun aikana.

– Ei maailma niihin kaadu. Olen valmis muuttamaan mieleni ja korjaamaan mielipiteeni, jos huomaan olleeni väärässä. Tiedekin menee koko ajan eteenpäin.

Kristillisille viestinviejille tietotubettaja neuvoo, ettei somessa kannata julistaa ylhäältä alaspäin, vaan heittäytyä vuorovaikutukseen. Ihmisten aito kuunteleminen on tärkeää.

Moni kristittykin pelkää, että kriittisille kysymyksille altistuminen nakertaa oman viestin pohjaa. He eivät ole valmiita keskustelemaan asioista avoimesti. Myös asiantuntijoiden ja tutkijoiden viestintä menee helposti yläpuolelle asettautumiseksi: Minä kerron teille, miten asiat ovat.

– Tämä on luotaantyöntävä tapa.

– Pystyn analysoimaan taidetta puhki ja kuuntelemaan loputtomasti, miten jokin biisi on rakennettu, mutta saatan silti kokea tunnetasolla jotain selittämätöntä ja arvokasta, Ville Mäkipelto sanoo.

Kunnioittava isä esikuvana

Ville Mäkipelto tuo kanavillaan mielellään esiin erilaiset näkökulmat.

– Jos haluan heittäytyä aitoon dialogiin, keskustelu ei voi olla yksipuolista. Minun pitää olla valmis siihen, että mielipiteeni muuttuu keskustelun aikana.

Vaikka toisella puolella pöytää olisi hurjia väitteitä esittävä salaliittoteoreetikko, teologi-tubettaja yrittää ymmärtää suopeasti, mistä toisen ajattelu nousee.

Ihmiset kokevat usein ajattelevansa loogisesti ja toimivansa rakkaudellisesti, vaikka se tuottaisi kärsimystä muille.

– Kun tämän lähtökohdan tiedostaa, voi päästä keskusteluyhteyteen. Jokaisen ihmisen kanssa on kiva löytää edes pienin yhteinen nimittäjä, josta me olemme samaa mieltä.

Syvemmälle kohtaamisen tasolle päästään yleensä kahden kesken keskustellessa.

– Silloin voimme luopua aseista, olla joustavia ja tutkia, mitä voisimme saada yhdessä aikaiseksi.

Mäkipellon tavaramerkki on kunnioittava suhtautuminen toisiin. Hänen isänsä on siinä esikuva.

– Isä on kohdellut kaikkia ihmisiä kunnioittavasti, lempeästi ja tasaveroisesti, ei väliä sillä, onko tämä kadunmies ojassa vai koulutettu menestyjä. Se on tärkein oppi, minkä olen häneltä saanut.

Isä on tahattomasti auttanut Ville Mäkipeltoa tajuamaan myös elämän rajallisuutta.

– Videoillani olen kertonut isän luvalla, että hänellä on alkoholiongelma, ja hän on käynyt kuoleman rajalla monta kertaa.

Tieto tuo pyhiä kokemuksia

Ville Mäkipelto määrittelee olevansa kristitty, jolle epäilevä Tuomas olisi ”ehkä läheisin Raamatun hahmo”.

– Yksittäinen ihminen on pieni tekijä historiassa. Hän ei ratkaise elämän suuria kysymyksiä. Haluan liittyä kristinuskoon ja tieteelliseen tutkimusperintöön. Niissä kahdessa minun on hyvä olla.

Uskonto vertautuu taiteeseen.

– Pystyn analysoimaan taidetta puhki ja kuuntelemaan loputtomasti, miten jokin biisi on rakennettu, mutta saatan silti kokea tunnetasolla jotain selittämätöntä ja arvokasta.

Villen kännykässä on raamattusovellus, jonka alkukieliset tekstit ja kommentaarit ovat ahkerassa käytössä.

Myös messussa ja Raamattua lukiessa saataville kokemuksille voi antaa järjellisiä selityksiä, mutta analysointi ei vie kokemusta pois.

– Ei ole viikkoa, etten pohtisi Raamatun tekstejä. Suhtaudun mielestäni teksteihin nöyremmin, joustavammin ja monipuolisemmin kuin nuorena.

Villen kännykässä on raamattusovellus, jonka alkukieliset tekstit ja kommentaarit ovat ahkerassa käytössä. Raamatun tutkailun tavoite on ensisijaisesti tiedollinen, mutta siinä sivussa tulee hengellistäkin antia.

– Jos luen vaikka Vanhan testamentin runollista tekstiä tai psalmia, inspiroidun usein tasolla, joka ei ole tiedollinen tai analyyttinen. Sitä voi kutsua pyhän kokemukseksi.