Sanan säilä | Nöyrin Ukko-Paavo ikinä

Erilaiset nuoret jyräsivät ennenkin. ”Löyhkä-Paavoksi” pilkattu poika valloitti tanssiaisissa Riitta-neitosen, joka ei välittänyt väkijoukon varoituksista. Olisi ehkä kannattanut.

Savolainen hengellinen hurjapää kerskasi heikkoudestaan, eikä suotta. Päästyään maallikkosaarnaamisen makuun pien- ja pirttiviljelijä Paavo Ruotsalainen (1777–1852) jätti toistuvasti perheensä savupirttiin.

Perheparka elää pettuleivällä, kun kulmikas uskonsankari kiertää Suomea etsien itseään ja armollista Jumalaa. Naapuri tappaa Juhana-pojan kirveellä, Riitta kiukuttelee ja viranomaiset epäilevät kansankiihotuksesta, mutta ”kolmen hiippakunnan piispa” jatkaa julistustyötään.

Kuolinvuoteen houreissa mieleen muistuvat monet kiusaukset ja kamppailut, mutta tunnelma on harras kliimaksin jälkeen: ”Voitin, toki voitin…”

Syvältä suomalaista hengellisyyttä hapattaneen herätysjohtajan tarina koskettaa Joonas Kokkosen Viimeisissä kiusauksissa. Keväällä se koettiin Tampereen Oopperassa ja seuraavaksi Savonlinnan Oopperajuhlilla.

Vaatimattomin elkein esiintyvä maailman tähtibasso Mika Kares – ehkä nöyrin Ukko-Paavo ikinä – ja hienot taiteilijatoverit eivät etsi lopussa isoja aplodeja. Ne osoitetaan taivaaseen.

Jo vuoden 1975 ensi-illassa yleisö viritti lopussa virren, ja Tampereellakin katsomosta kasvoi vähän kerrassaan veisuu: Herraa hyvää kiittäkää.