Saarna | Vapahtaja syntyy

Tänään on vasta joulun aatto, ja pyhän varsinaisena aiheena on pelastuksen kaipaus. Mutta sitten Vapahtaja syntyy, aina uudestaan. Tänä vuonna on sellainen harvinainen sattumus, että neljäs adventtisunnuntai ja jouluaatto osuvat samalle päivälle. Aamun jumalanpalveluksissa liturgisena värinä pidetään violettia, mutta iltaa kohti väri vaihtuu valkoiseksi, ja alttarilla palaa neljä kynttilää. Onnellista joulua!

Jouluvankeliumi: Luuk. 2:1–14

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.

Sydänten joulu

Jotkut meistä Luoja on luonut jouluihmisiksi. Minä kuulun siihen joukkoon. Ilahdun, kun joululaulut ottavat syksyllä varaslähdön. Saatan hyräillä niitä kesäisinkin, kun mieli kaipaa piristystä.

Tiedän, että kaikki eivät moisesta piittaa. Joitakin jokapäiväiseksi venyvä jouluriemu voi ärsyttää. Toisilla on syynsä vierastaa koko juhlaa.

Silti tuntuu, että kirkkopyhistä juuri joulu on sydänten juhla. Suomi ei seisahdu helluntaiksi eivätkä lapset laske aamuja mikkelinpäivään. Vaikka pääsiäinen kuinka olisi kirkkovuoden kohokohta, joulu puolustaa paikkaansa kansanjuhlista rakastetuimpana.

Entä joulun kristillinen sanoma? Vieläkö se vetoaa? Kaikki kunnia tontuille ja talvipäivänseisaukselle, mutta minun jouluni sydämessä säilyy vanha kaurismäkeläinen kertomus nuorenparin veroilmoituksentekomatkasta, joka huipentuu esikoislapsen syntymään tilapäismajoituksessa. Hetki on päältä arkinen ja sisältä pyhä, ja iloon liittyvät taivaan enkelit ja paikallinen työväki.

Syntymän ihmettä sietää juhlia. Se muistuttaa, ettei ovi tuonpuoleiseen ole pelkkä poistumistie, vaan sama elämän virta tuo maailmaan jatkuvasti uusia ihmeellisiä asukkaita. Pyhänä jouluyönä siinä joukossa on vastasyntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Jumalan valtakunta on tullut lähelle.

Toiminnanjohtaja, TT Petri Merenlahti

Kuva: Gerard van Honthorst (1592–1656): Kristus-lapsen palvonta, 1620.