Psykoterapeutti Katianna Ruuskanen näkee työssään, kuinka masentuneen mielessä joulu tuntuu armottomalta

Masennus piirtyy esiin voimakkaasti vuoden pimeimpänä aikana. Depressio ja joulu on ongelmallinen yhdistelmä.
Pappina, perheneuvojana ja psykoterapeuttina Katianna Ruuskanen on nähnyt läheltä juhlan tuottaman paineen. Hän on ohjeistanut esimerkiksi juuri eronneita ja välit läheisiinsä poikki panneita ihmisiä.
– On outoa, miten joulu voi tuntua armottomalta, vaikka sen pitäisi olla kaikkein armollisinta aikaa.
Joulun peruskertomus antaa luvan kokea myös vaikeita tunteita.
– Jouluna emootioiden syvyyssuunta on suurimmillaan.
Ahdistuneet ihmiset avautuvat terapeutille joulun kamaluudesta.
– Olen sanonut, että se on vain yksi päivä – älä anna sille sen enempää painoarvoa. Kysymys ei ole siitä, kykenetkö osallistumaan jouluaterialle. Joulu on paljon muutakin.

Vältä vertailua

Masentuneelle joulun iloinen juhla-aika ei anna välttämättä mieltä keventävää helpotusta, vaan tilanne voi jopa pahentua.
Jouluun sisältyy valtavia ennakko-odotuksia, oletus onnellisuudesta, jonka tulisi juuri nyt näkyä ulospäin.
– Kun masentuneella ei ole kapasiteettia odotusten täyttämiseen, yhtälö ja jännite on mahdoton. Masennus näyttäytyykin monesti konflikteina.
Onnellisen perhejoulun kuvastoa tulvii kaikista medioista. Samaan aikaan kun ihmiset haluavat tehdä toisilleen hyvää, iloita yhdessä ja antaa lahjoja, kasvaa kontrasti juhlakansan jäsenten välillä.
Jotkut saavat silmin nähden nauttia perheonnestaan, kun taas toisten yksinäisyys, osattomuus ja ahdistus näyttäytyy selvemmin kuin koskaan.
– Masentunut mieli kiinnittyy usein siihen, mitä minulla ei ole, johonkin, mitä minulta puuttuu. Ihminen tulee vain onnettomaksi, jos alkaa vertailla, miten hieno juhla muilla on.

Älä anna neuvoja

Kaikista toipilaista masennus ei näy päällepäin, mutta kun mieli on maassa, ahdistunut ja vakava, se ei ole leikin asia.
Viisaan ja kokeneen psykoterapeutti Ruuskasen ensimmäinen neuvo on, ettei masentuneelle saa sanoa: ”ryhdistäydy, nouse ylös ja lähde lenkille!”
Toipilas tekisi kyllä reippaasti kaiken tämän, jos kykenisi, mutta sängyn pohjalta nouseminen ei ole aina omasta tahdosta kiinni.
Hyvien neuvojen antamisesta ja kannustuspuheiden pitämisestä kannattaa pidättäytyä, kun läheisellä ei ole voimia, vaan masennus on vallannut mielen ja vienyt toimintakyvyn.
– Parempi olisi välittää viesti siitä, miten hienoa on, että olet olemassa. Ihmisellä on perustarve tuntea elämänsä merkitykselliseksi. Masentuneen on hyvä kuulla olevansa muille tärkeä.

Kysy toiveista

Kun kutsut masentuneen mukaan juhlaan, hänelle on hyvä antaa tilaa tulla tai olla tulematta: ”Olen iloinen, jos tulet, mutta kestän senkin, jos et tule.”

– Se, että hän saa olla halutessaan itsekseen, ilman suorituspaineita ja vaatimuksia, voi tuntua suunnattoman helpottavalta.
Masentuneen kanssa täytyy olla hienotunteinen. Anna hänen osallistua juhlaan muiden kanssa voimiensa mukaan, Katianna Ruuskanen neuvoo.
– Kysy, mitä hän haluaa. Jos hän pyytää sinua kävelylle, lähde kävelylle.
Masentuneelta ei voi odottaa liikoja. Joulunvieton voi pilkkoa pieniin osiin. Hyvin tärkeältä voi tuntua yksikin yhteinen juhla-ateria tai vaikka hautausmaakävely, jos voimat ja joulumieli eivät riitä päiväkausien juhlintaan.
– Yritetään viettää sellainen joulu, joka on jokaiselle sopivan kokoinen, ja pidetään pöytämme sen kokoisena, että kaikki mahtuvat sen piiriin.

Ei muita huonompi

Joulun aikaan muistamme toivottavasti myös niitä lähimmäisiä, joita emme ole vuoden aikana ehtineet nähdä, Katianna Ruuskanen haastaa.
– Yksinäinen, alkoholisoitunut ystävä tai juuri eronnut läheinen – voimme vähintään kysyä, haluaisiko hän tehdä tänä jouluna jotain kanssamme.
Voi kulua useita vuosia, jolloin jonkun ihmisen kanssa yhdessä oleminen on liian vaikeaa. Ei ole helppoa viettää aikaa esimerkiksi vakavasti päihderiippuvaisen kanssa.
– Kristityn elämässä pitäisi kuitenkin olla aina toisten auttamisen ajatus.
Ketään ei pidä jättää oman onnensa nojaan.
– On muistettava, ettei yksinäinen tai masentunut ole muita huonompi, vaan samalla tasolla. Jonakin päivänä hän pystyy taas ottamaan toiset ihmiset vastaan, vaikkei ehkä vielä tänään, Ruuskanen sanoo.
Saatamme ajatella, että niin kauan, kun masentuneella ei ole voimia, häntä ei voi häiritä. Täytyy odottaa, että masentunut nousee taas tolpilleen. Tällä logiikalla saatamme jättää hänet joulunakin yksin.
– Jos minä putoaisin, miten haluaisin muiden olevan minun kanssani jouluna?

Maailma ei tunnu helpolta eikä oikeudenmukaiselta paikalta masentuneelle etenkään jouluna, jolloin ”kaikki muut” juhlivat täysin rinnoin. – Silloin saattaa unohtua, ettei masennus ole mikään ihmiselle langetettu rangaistus. Se ei ole sairastuneen syytä, sanoo Katianna Ruuskanen.

Apu sydämestä

Miten perheellinen tai kiireinen ihminen voi revetä tekemään pieniä tai suuria hyviä tekoja?
Katianna Ruuskaselle tulee mieleen hänen oma isänsä, joka on ”hengeltään diakoninen”. Isä opetti, että ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja ansaitsevat kaiken tarvittavan tuen.
Auttaminen ei ole ylimääräinen velvollisuus, vaan lähtökohta kaikelle yhteiselämälle.
– Ei kannata auttaa ihmisiä niin kuin nämä olisivat ranskalaisia viivoja tekemättömien töiden listassa, vaan tekemisen on hyvä nousta omasta halusta.
Kannattaa miettiä, mikä on se tapa toimia, joka tuntuu molempien osapuolten mielestä mukavalta.

Kaikki on kutsuttu

Joulun sanoma on lohduttava. Jumala tuli ihmisten luokse, eikä kenenkään tarvitse olla täysin yksin.
– Se sanoma on suunnattu sinulle, joka et ole itsesi tai muiden ihmisten kirjoissa onnistunut. Jumala muistuttaa, että olet tärkeä ja arvokas, Ruuskanen sanoo ja siteeraa profeetta Jesajaa: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”
Mikään ei voi erottaa masentuneintakaan ihmistä Jumalan rakkaudesta.
– Masennus päättyy vielä kerran, jos ei nyt, niin myöhemmin.
Joulun evankeliumi lupaa saman kuin koko kirkkovuosi: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
– Masennukseen sisältyy usein elämän merkityksellisyyden katoaminen, mutta evankeliumi on täynnä merkityksellisyyttä: jokainen meistä on kutsuttu Jumalan luo.

Armon lämmössä

Jouluevankeliumissa on vastasyntynyt lapsi ja vaatimaton köyhä perhe, joka saa kohdata suurimman rakkauden.
– Tämä on kuva siitä, miten Jumala lähestyy meitä armon lämmön kautta. Aina kun joku ottaa tämän vauvan vastaan, hän ottaa vastaan Jumalan.
Ihminen saa liittyä ja luottaa joulun sanomaan, vaikkei oma elämä hymyilisi. Jumalan lahjat, valo ja ilo on tarkoitettu jokaiselle.
– Jumalalla pätevät ihan toisenlaiset arvostukset kuin ihmisillä, jotka ajattelevat toistensa arvoa saavutusten ja ulkoisen menestymisen mukaan.
Masentunut ei Ruuskasen mukaan kaipaa kuulla teologisia oppeja tai ajatteluaan korjaavia opetuksia, vaan kokemusta nähdyksi tulemisesta: Olet ainutlaatuinen Jumalan silmissä. Et ole yksin. Elämälläsi on tarkoitus. Sinun ei tarvitse ansaita olemassaolon oikeuttasi.
– Tämä on erityisen tärkeää silloin kun ihminen ei näe elämässään kirkkautta, selkeyttä tai eteenpäin menemisen mahdollisuutta.
Pappina Ruuskasella on ollut joulun aikaan kirkossa merkityksellisiä kohtaamisia seurakuntalaisten kanssa, niin täysissä helsinkiläistemppeleissä kuin ulkomerellä Jurmon saaressa, jossa asuu kuusi ihmisistä, ja jonka kylmässä kirkossa hengitys höyryää.
– Yksi masennuksen parannuskeino on tarttua joulun pyhyyteen ja hyvyyteen.
Yhteisölliset joulutraditiot kannattelevat. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan, omista kivuistaan huolimatta.
– Tiedän ihmisiä, jotka ovat olleet todella huonossa hapessa, mutta he ovat menneet Hurstin leipäjonoon jakamaan ruokaa, ja siitä on tullutkin ihan hyvä joulu.
Jos masentunut vain jaksaa mennä joulumessuun, siellä ei tarvitse tehdä muuta kuin ottaa vastaan se seimen lapsi.