Pääkirjoitus: Odottajat ja siivoojat

Me ihmiset olemme varsinaisia odottajia. Aivokapasiteettimme aiheuttaa meille sen, että pystymme pohtimaan tulevaisuutta: tätä iltaa, ensi viikkoa ja ensi vuottakin.

Vaikka tämä ominaisuus voi tuntua hyödylliseltä, siitä on paljon haittaa. Ennen kaikkea siitä on se haitta, että meille on vaikeaa elää nykyhetkessä. Tämän ongelman ympärille on muodostunut kokonainen hyvinvointiteollisuus, joka käsittelee sitä, miten ollaan ”läsnä” tai ”hetkessä”. Se onkin tärkeä taito, joka monille meistä vaatii opettelua. Muuten energia vai kulua sellaisten asioiden murehtimiseen, jotka eivät välttämättä milloinkaan toteudu.

Onneksi on sellaisiakin asioita, joiden odottaminen on mukavaa. Joulu on monelle meistä eräs kivoista odotettavista. Erityistä odottamisen aikaa on adventtiaika, jolloin sytytellään kynttilöitä, koristellaan, leivotaan ja ostetaan lahjoja.

Jotkut pitävät adventtia jopa jouluajan parhaana jaksona.

Jotkut pitävät adventtia jopa jouluajan parhaana jaksona, koska tulevan hyvän odottaminen on kutkuttavaa, sillä itse odotettava on vielä edessä. Joulun odottamisessa on vielä se erityispiirre, että lahjoja hankkiessa tulee ajateltua läheisiään.

Tietenkään joulu ei ole jokaiselle odottamisen arvoinen. On paljon yksinäisiä ihmisiä, tai vaikkapa heitä, jotka joutuvat viettämään joulun jossakin epämieluisassa paikassa odottaen pääsevänsä sieltä pois. Kaikki eivät myöskään hanki lahjoja. Toisille kyse voi olla rahasta, toisille vaikkapa kuluttamisen vastustamisesta.

Me ihmiset olemme myös siivoojia, ja adventin aika on kevään lisäksi se kohta vuodesta, kun monet laittavat mopit oikein perusteellisesti viuhumaan. Siivoaminen on odottamisen vastakohta, koska se suuntautuu menneeseen. Ajan kuluessa pöydille kertyneet pinot, lattioille kertyneet pölyt ja pinnoille pinttyneet liat saavat kyytiä.

Tehdessä keskittyy käsillä olevaan hetkeen.

Adventtiviikot voivat olla konkreettisen siivoamisen lisäksi myös sisäistä siivousta. Moni meistä käy konkreettisen tekemisen ohella päässään läpi vuoden tai vuosien kuluessa tapahtuneita asioita. Urakan päätyttyä voi tuntua siltä, että huushollin lisäksi pääkin on paremmassa järjestyksessä.

Tekeminen on avainsana. Niin odottamisen kuin siivoamisenkin suhteen olennaista on se, että tekee jotakin, koska tehdessä keskittyy käsillä olevaan hetkeen. On varmasti hyvä suunnitella tulevaa ja tehdä tili menneisyyden kanssa, mutta kaikki, mitä meillä oikeasti on, on nyt.

Tekemistäkin on monenlaista, hävittävää ja rakentavaa. Eikä tarvitse valmistaa taloa tai edes hoitaa puutarhaa tehdäkseen jotakin. Myös esimerkiksi lukeminen ja rukous ovat tekemistä.

Milloinkaan ei ole myöhäistä tarttua hetkeen.