Pääkirjoitus: Muutosta ei pidä pelätä

Paimenet ovat leiriytyneet yöksi. Kaksi heistä nukkuu, yksi istuu nuotion äärellä lämmittelemässä. He ovat pukeutuneet lampaantaljoihin, ja nuotion valopiirissä makaa lauma villaisia eläimiä, joiden hahmot muodostavat kiven kaltaisia kohoumia tulen loimuavassa valossa. Aivan valopiirin äärirajoilla näkyy toisenlainen kohouma, laumaa paimenten apuna vahtiva koira.

Vahdissa oleva paimen nojailee keihääseen, jonka kärki on valmistettu kovasta piikivestä. Siitä saa lohkomalla teräviä työkaluja ja aseita, mutta toisaalta se murtuu helposti. Koira ja keihäs pitävät loitolla sudet, jotka muutoin saattaisivat laumaa ahdistella.

Keksinnöistä ja ulkoisesta kuohunnasta huolimatta ihminen on pitkälti sama. 7 000 vuotta sitten lampaitaan paimentaneet pohtivat monia samoja kysymyksiä kuin me nyt. Olenko turvassa? Rakastettu? Mitä tänään syötäisiin?

Kuva on kivikaudelta 7 000 vuoden takaa. Kuva voisi olla aivan samanlainen 3 000 vuotta myöhemmin pronssikaudella ja vielä 5 500 vuotta myöhemmin rautakaudella. Vain keihäänkärjen materiaali muuttuisi.

Lampaita paimennetaan yhä, mutta köyhimmälläkin paimenella on nykyään tyystin erilaiset vaatteet. Jollakin paimenista saattaa yhä olla mukanaan piitä, mutta se on todennäköisesti hänen taskussaan olevassa, käteen mahtuvassa tietokoneessa eli älypuhelimessa.

Kenties missään vaiheessa ihmiskunnan historiassa muutos ei ole ollut yhtä nopeaa kuin se tällä hetkellä on. Osittain muutosta vauhdittaa teknologian kehitys. Sen lähtölaukaus oli höyrykoneen mahdollistama teollistuminen, jonka seurannaisvaikutuksia monet nykyisin käsillämme olevat asiat ovat. 300 vuodessa on siirrytty esiteollisesta ajasta laajojen kielimallien eli tekoälyn aikaan.

Juuri nyt saattaa tuntua, että maailma menee kiihtyvällä tahdilla murroskaudesta toiseen, ja kohta kaikki on pelkkää murroskautta. Muutos vain kiihtyy ja kiihtyy. Milloin saa taas hengittää?

Myllerrys haastaa meidät sopeutumaan. Se vaatii monista vanhoista ajatusmalleista luopumista ja uuden oppimista. Muutos kuormittaa.

Keksinnöistä ja ulkoisesta kuohunnasta huolimatta ihminen on pitkälti sama. 7 000 vuotta sitten lampaitaan paimentaneet pohtivat monia samoja kysymyksiä kuin me nyt. Olenko turvassa? Rakastettu? Mitä tänään syötäisiin?

On hyvä muistaa, että teknologian kehitys ja sen mukanaan tuomat muutokset ovat viimekädessä tavalla tai toisella suunniteltu palvelemaan meitä.

Voi olla, että ihminen itsekin muuttuu aikojen kuluessa. Minä ainakin olen erilainen kuin 20 tai 10 vuotta sitten. Lajimme muutos on toki äärimmäisen hidasta, ja luulen kyllä, että yllä olevat kysymykset tulevat aina olemaan oleellisia.

On hyvä muistaa, että teknologian kehitys ja sen mukanaan tuomat muutokset ovat viimekädessä tavalla tai toisella suunniteltu palvelemaan meitä. Moni ennen vaivalloinen tehtävä toimii nykyään nappia painamalla. Asioita voi hoitaa verkossa, ja tekoäly tehostaa työntekoa monella alalla.

On vielä yksi kysymys, kaikkein perimmäisin, joka pysyy: Mistä tässä kaikessa on kyse. Se, että Jeesus noin 2 000 vuotta sitten käveli joukossamme elävänä vastauksena tuohon kysymykseen, ei muutu.