Pääkirjoitus | Mitkä ovat arvomme?

Länsimaiden yhteiskuntien perustukset on valettu kristinuskon kallioon. Meidän hyvinvointivaltiomme perustuu suoraan kristillisiin arvoihin, vaikka sitä ei ajassamme aina muisteta tai haluta muistaa.

On kristillinen hyve pitää huolta niistä, jotka syystä tai toisesta ovat heikossa asemassa. Hyvinvointivaltioissa heikommista huolehtiminen on valtion tehtävä, jotta tuo huolenpito olisi tasapuolista eikä ketään jätettäisi oman onnensa nojaan. Heikoista huolehtiminen kumpuaa suurimmasta kristillisestä hyveestä, rakkaudesta.

Jos Jeesuksen toiminnasta etsitään esimerkkiä, löydetään nopeasti useita kohtia, joissa hän viettää aikaa ja seurustelee muiden ylenkatsomien kanssa: sairaiden, köyhien, halveksittujen samarialaisten, veronkerääjän. Esimerkkejä riittää. Jeesus osoitti avarakatseisuutta, eikä syrjinyt ketään, joka hänen luokseen hakeutui.

Sen sijaan, että olisi matkannut vaikkapa kalliilla hevosella, hän matkasi jalan tai aasilla.

Jeesuksen ajan yhteiskunnassa naiset ja lapset olivat selvästi alisteisessa asemassa, eikä heitä arvostettu samalla tavoin kuin täysi-ikäisiä miehiä. Siitä huolimatta juuri heidät Jeesus toivotti luokseen.

Jeesus myös osoitti kohtuullisuutta, vaikka hän olisi suosionsa avulla voinut kerätä taskuihinsa kosolti mammonaa. Sen sijaan, että olisi matkannut vaikkapa kalliilla hevosella, hän matkasi jalan tai aasilla.

Luukkaan evankeliumin luvussa 12, jakeessa 15 Jeesus sanoo: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.” Tämän jälkeen hän esittää vertauksen, jossa rikas mies saa niin suuren sadon, että aikoo purkaa vanhan aittansa ja rakentaa uuden, entistä suuremman, johon varastoida kaiken omaisuutensa. Jumala kuitenkin sanoo miehelle: ”Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?”

Vertaus päättyy Jeesuksen sanoihin: ”Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.”

Jeesus ei kannattanut mitään ismiä.

Jeesus puhuu kohdassa Jumalasuhteesta, mikä tulee ilmi jakeen lopusta. Jos keskittyy mammonan haalimiseen, muut asiat voivat jäädä vähemmän tärkeiksi.

Lisäksi hän puhuu kohtuullisuudesta.

Viime aikoina olemme seuranneet uutisia, jotka kertovat rakkauden ja kohtuullisuuden puutteesta. Liian kapeista suojavyöhykkeistä hakkuualueiden reunoilla, suuremmasta ja pienemmästä välinpitämättömyydestä luomakuntaa kohtaan. Kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin kohdistuvista leikkauksista, vanhusten, tämän yhteiskunnan rakentaneiden, aseman jatkuvasta vaikeutumisesta.

Jeesus ei kannattanut mitään ismiä. Mutta yhteiskunnallisiin asioihin hän otti kantaa ja oli aina heikomman ja syrjityn puolella. Hän oli aina kohtuuden puolella ja kehotti karttamaan ahneutta.

Jokaisen yhteiskunnan pohjalla on jotkin arvot. Mikäli haluamme, että kristilliset arvot tulevaisuudessakin näkyvät yhteiskunnassamme, on tehtävä niiden mukaista politiikkaa.