Pääkirjoitus | Kohokohtia paratiisissa

”Se on yksi vuoden kohokohdista!”

Lapseni tiedusteli minulta, menemmekö tänä(kin) kesänä mökille. Se on vaimoni suvun mökki, joka sijaitsee järven rannalla, muutaman tunnin ajomatkan päässä kotipaikkakunnaltamme. Vastasin, että kyllä, suunnitelmissa on mennä sinne.

Seuraavaksi hän tiedusteli, kauanko aikaa vietämme mökillä. Koska suunnitelmat eivät vielä ole kovin täsmällisiä, en voinut antaa tarkkaa vastausta. Hän kuitenkin kertoi, että mökkireissut ovat hänelle kesän ja vuoden kohokohtia ja että hän haluaisi viettää siellä monta päivää.

Mökillä on ukin sauna, jonka piipusta savu kohoaa koivujen lomasta siniselle taivaalle. Sauna lämpiää päivittäin, ja sieltä juostaan puhtaaseen järveen. Mökillä kukaan ei odota läksyjen tekemistä tai juuri mitään muutakaan. Olo on huoletonta.

Suomalaiset käyttävät suurimman osan vuosilomastaan kesällä, tästä jopa määrätään.

Suomalaiset ovat varsinaista mökkikansaa, sillä maassamme on yli puoli miljoonaa kesämökkiä, mikä on väkimäärään nähden huomattavan suuri määrä. Suomalaisten rakkaus mökkejä kohtaan kertoo kaipuusta luonnon ja yksinkertaisten asioiden äärelle.

Tietenkin kesästä voi nauttia myös ilman mökkiä. Luonto elää joka solullaan, valo lisääntyy, ja vedet ovat lämpimiä. Kanootit, sup-laudat ja veneet otetaan esiin, liikutaan vesillä, metsissä, ihaillaan kansallismaisemia.

Kesää usein odotetaan koko vuosi, ja se on monien unelmissa lämmin ja aurinkoinen. Suomalaiset käyttävät suurimman osan vuosilomastaan kesällä, tästä jopa määrätään. Lomakausi on Suomessa määritelty käsittämään 2.5.–30.9. välinen aika, jolloin ihmisen tulee suurin oma kertyneistä lomapäivistään viettämän.

Myös tärkeät juhlat järjestetään usein kesällä: ylioppilaat saavat lakkinsa aivan kesän korvalla, monet pääsevät ripille, ja useat vihitään avioliittoon.

Lyhyen tähtäimen taloudellisten etujen ei saa antaa vaarantaa Suomen kenties suurinta kansallisomaisuutta, luontoa, vaan päättäjien on oltava valmiita puolustamaan sitä.

Kesä onkin meille suomalaisille eräänlainen vuosittain toistuva paratiisi, joka murtaa pimeyden voimat talven jälkeen, luonto kukoistaa, ja lautasille saapuvat maukkaat vihannekset ja marjat. Kotimaiset mansikat! Loppukesästä mennään metsään poimimaan mustikoita.

Meidän tulee pitää tästä paratiisista kiinni. Kuinka tärkeää onkaan, että jokaisella on mahdollisuus vetää keuhkoihinsa puhdasta ilmaa vanhassa metsässä, poimia mustikoita mättäiltä tai hypätä hiostavana päivänä puhtaaseen veteen uimaan. Ne ovat asioita, joille ei voi asettaa hintaa. Lyhyen tähtäimen taloudellisten etujen ei saa antaa vaarantaa Suomen kenties suurinta kansallisomaisuutta, luontoa, vaan päättäjien on oltava valmiita puolustamaan sitä.

Toivon totisesti, että lasteni jälkeläiset ja heidän jälkeläisensä, jos Luoja sellaisia suo, saavat aikanaan nauttia Suomen kesäparatiisista ja huokaista, että olipa ihana metsäretki tai mökkireissu! Vuoden kohokohta!