Näkökulma: Moni mies uskoo Jumalaan eikä ole ”woke” – pitääkö olla huolissaan?

Viime talven ja kevään aikana on herättänyt keskustelua se, että kaikissa maanosissa alle kolmekymppiset miehet ovat ikäluokkansa naisia selvästi konservatiivisempia. Joissain maissa nuoret miehet ovat sankoin joukoin liittyneet äärioikeistoon. Esimerkiksi Puolassa liki puolet 18–21-vuotiaista miehistä kannattaa äärioikeistolaista Konfederaation vapaus ja itsenäisyys -puoluetta.

Financial Times, joka talvella uutisoi Z-sukupolven arvojen ja uskomusten eroista sukupuolten välillä, esittää, että sysäyksen miesten arvokehitykselle antoi vuonna 2017 alkanut Me too -liike. Artikkeli ei tarkemmin perustele arviotaan, mutta se toteaa, että sukupuolten välinen ristiriita on muodostumassa itse itseään ruokkivaksi ilmiöksi, koska nuoruudessa omaksuttua poliittista vakaumusta on myöhemmällä iällä usein vaikea tarkistaa. Lisäksi algoritmit tuovat samanmieliset yhteen, eivätkä kuplat enää kommunikoi keskenään.

Tämä tarkoittaisi, että nuoret miehet väärentävät kristinuskon ydinsanoman. Yhdysvalloissa monet trumpilaiset ovat valjastaneet kristinuskon oman nationalisminsa tukijalaksi.

Tuore nuorisobarometri (pdf) vahvisti, että myös Suomessa arvot ja uskomukset ovat eriytyneet sukupuolen mukaan. Nuoret alle 30-vuotiaat naiset ovat arvoliberaaleja ja usein vasemmalle kallellaan, kun saman ikäluokan miehet puolestaan ovat omaksuneet arvokonservatiivisia, usein poliittisesti oikeistolaisia näkemyksiä. Joidenkin miesten konservatiivisuus ilmenee myös kiinnostuksena kristinuskoa kohtaan.

Kun lehdistö keväällä toi esiin nuorten miesten hengellisen heräämisen, joissain sosiaalisen median keskusteluissa muutamat hyvässä asemassa olevat kirkolliset vaikuttajat arvioivat, että nuoret miehet ovat kenties saaneet kierolla tavalla yhdistettyä oikeistolaisen nationalismin ja kristinuskon. Tämä tarkoittaisi, että nuoret miehet väärentävät kristinuskon ydinsanoman. Yhdysvalloissa monet trumpilaiset ovat valjastaneet kristinuskon oman nationalisminsa tukijalaksi.

Mistä kaikesta tässä pitäisi olla huolestunut?

Myös ”woke”-asenteet jakavat sukupuolia

Sukupuolten väliset erot ovat olleet viime aikoina esillä usein. Turun yliopiston erikoistutkijan Oskari Lahtisen kansainvälistä huomiota herättänyt tutkimus osoitti hiljattain, että naiset ovat selvästi miehiä tiedostavampia niin sanotuissa ”woke”-kysymyksissä.

Sanaa ”woke” on tällä hetkellä vaikea käyttää neutraalisti, ja siksi sen tausta kannattaa tässä kerrata. Ilmaisun ”woke” keksijänä on pidetty 1930-luvun lopulla afrikkalaisamerikkalaista blueslaulajaa Huddie William Ledbetteriä, joka käytti taiteilijanimeä Lead Belly. Eräässä rasistisesta oikeustapauksesta kertovassa laulussaan Lead Belly kehotti mustia ”pysymään hereillä” (stay woke), jotta he tiedostaisivat itseensä kohdistuvan syrjinnän. Sanana ”woke” on irronnut alkuperäisestä asiayhteydestään ja on keskustelun kuumennettua muuttunut joillekin pilkkasanaksi, jolloin on riski, että myös Lead Bellyn sanomaa halveksitaan.

Lahtisen tutkimus oli tieteellisesti vertaisarvioitu. Hän testasi tutkimuksessaan, miten vastaajat reagoivat eräisiin woke-liikkeeseen yhdistettyihin väittämiin kuten: ”Transnaiset, jotka kilpailevat naisten kanssa urheilussa, eivät edistä naisten oikeuksia.” Kolme viidestä naisesta vastasi Lahtisen esittämiin väittämiin ”wokesti”, mutta miehistä vain joka seitsemäs.

”Miesten torjuva vastauskäyttäytyminen on hyvin selkeää. Mittarin perusteella miehet eivät ole ’woke’”, Lahtinen kuvaili Helsingin Sanomissa.

Hämmentävää Lahtisen tutkimuksessa oli havainto, että mitä korkeammat woke-pisteet vastaaja sai, sitä todennäköisemmin hän myös koki masennusta ja ahdistusta. Lahtinen ei esitä, että woke-asenteet olisivat syinä ahdistukseen. Pikemminkin kyse on jonkinlaisesta korrelaatiosta näiden ilmiöiden välillä.

On hälyttävää, mikäli länsimaalaiset miehet väheksyvät tasa-arvoa. Esimerkiksi länttä vastaan sotivalle Venäjälle on ilouutinen kuulla, että meillä sukupuolet ovat syvästi riitaisia keskenään.

Lahtisen havainto, että miehet harvemmin ovat ainakaan yhtä ”woke” kuin naiset, sopii yhteen sen kanssa, että sukupuolet eivät enää kohtaa arvomaailmoiltaan.

Nuorisobarometrin perusteella vaikuttaa siltä, että koska nuorille naisille tasa-arvo oli arvoista tärkein, nuoret miehet näyttäytyvät tasa-arvon vastustajina. Tämä olisi todella surullinen kehitys.

Freedom Housen tuorein raportti maailmantilasta antaa synkän kuvan demokratiakehityksestä. Maailmassa on laskutavasta riippuen vähän yli 190 valtiota. Niistä 52 on ihan viime aikoina heikentänyt kansalaisoikeuksia. Suurin osa ihmiskunnan jäsenistä elää olosuhteissa, joissa kansalaisoikeudet toteutuvat erittäin puutteellisesti. Näissä maissa myös naisten asema on poikkeuksetta miesten asemaa huomattavasti huonompi.

Länsimaisissa demokratioissa naisten asema on verraten hyvä, mutta itse ilmiönä sukupuolten tasa-arvo on todella uusi. Demokratian mallimaassa Ranskassa naiset saivat äänioikeuden vasta vuonna 1944. On hälyttävää, mikäli länsimaalaiset miehet väheksyvät tasa-arvoa. Esimerkiksi länttä vastaan sotivalle Venäjälle on ilouutinen kuulla, että meillä sukupuolet ovat syvästi riitaisia keskenään.

Asevelvollisuus asettaa perimmäisten kysymysten äärelle

Olisi outoa (ja todella pelottavaa), mikäli kaiken hyvän kehityksen jälkeen yhtäkkisesti kokonaiset miesten ikäluokat ryhtyisivät naisvihaajiksi.

Esitän pari arvausta, mitä miesten päässä liikkuu. Joskus tasa-arvokeskustelun logiikkaa on työlästä seurata. Kun toisaalta on vaadittu sukupuolinormitonta ja ei-sukupuolittavaa kieltä, näitä tavoitteita on vuosien ajan ajettu käyttämällä varsin sukupuolittavaa kieltä. Puhutaan esimerkiksi ”miesselittämisestä” ja ”toksisesta maskuliinisuudesta”. Kysymystä ”toksisesta feminiinisyydestä” pidettäisiin todennäköisesti loukkaavana.

Kun 2010-luvulla keskusteltiin miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta, sosiaalisessa mediassa joku alkoi käyttää asiasanatunnistetta #NotAllMen, ”eivät kaikki miehet”. Tästä tehtiin nopeasti parodia. Jos joku mies yrittää sanoa, etteivät kaikki miehet ole väkivaltaisia, sarkastisesti käytetyllä #NotAllMen-hashtagilla voidaan osoittaa kyseistä miestä kohtaan halveksuntaa. Moni mies voi kokea tällaisen yleistämisen yhtä loukkaavaksi kuin muslimi, jolle irvailtaisiin islamistisen terrorismin yhteydessä käytetystä asiasanatunnisteesta #NotAllMuslims.

Keskustelijoilla voi olla myös toisistaan poikkeavia käsityksiä, mikä tarkalleen on tasa-arvoa. Oskari Lahtisen tutkimuksen perusteella moni mies saattaa pitää epäreiluna ja epätasa-arvoistavana esimerkiksi sitä, että sukupuolen korjaamisen jälkeen mutta edelleen miehisellä lihaskunnolla urheileva transnainen voittaa kilpailijattaret nyrkkeilyssä.

Suomen äkillinen suunnanmuutos suhteessa Nato-jäsenyyteen kertoo kansallisesta turvattomuudentunteesta.

Kun sosiaalisen median sisäisen logiikan seurauksena yhteiskuntakeskustelu on jatkuvassa epäterveessä ylivireystilassa, monella nuorella aikuisella voi olla vaikeuksia löytää omaa paikkaa maailmassa. Ehkä jotkut miehet ovat kyllästyneet heille tarjottuun rooliin olla automaattisesti etuoikeutettuja sortajia. Voisiko myös olla, että usein nimenomaan woke-ilmiöön liitetty ”cancellointi” on luonut pelon kulttuuria, jossa jokainen joutuu pelkäämään virheitä, koska niistä rangaistaan julkisella häpäisyllä sosiaalisessa mediassa.

Maailmassa on muutenkin hyvin lyhyessä ajassa tapahtunut asioita, jotka ovat iskeneet suoraan länsimaalaisen ihmisen perusturvantunteeseen. Varsinkin koronapandemian alkuvaiheessa vallitsi yleismaailmallinen paniikki. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan johti energia- ja talouskriisiin. Suomen äkillinen suunnanmuutos suhteessa Nato-jäsenyyteen kertoo kansallisesta turvattomuudentunteesta.

Voisi kuvitella, että tällaisessa maailmantilanteessa miesten yleinen asevelvollisuus pakottaa kohtaamaan perimmäisiä kysymyksiä. Jospa tällaisessa tilanteessa kristillisyys edustaakin armeliaisuutta, pysyvyyttä ja turvallisuutta.