KIRJOITTAJA

juhani.huttunen@sana.fi

KUVAT

Esko Jämsä

Jaa artikkeli

Kolumni | 03.08.2023 |

Näkökulma: Koraanin polttaminen on väärin, mutta on myös tahoja, joilta ei pidä pyytää anteeksi

Uskonnollisten tunteiden loukkaaminen on heikentänyt valtioiden välisiä suhteita. On kuitenkin moraalisesti kyseenalaista, pitäisikö Ruotsin pyytää anteeksi vaikkapa Iranilta.

Irakilaissyntyinen, pakolaisena Ruotsiin vuonna 2018 tullut Salwan Momika tietää, mikä satuttaa harrasta uskovaista. Kun Momika kesäkuussa ensimmäistä kertaa poltti Koraanin Tukholmassa juhannuksen jälkeen, hän halusi provokaatiostaan aivan erityisen loukkaavan. Niinpä hän siivutti Koraanin sivujen väliin pekonia, sillä islamissa tunnetusti sika on alhainen eläin, jonka syöminenkin on kiellettyä. Tämän lisäksi Momika tietoisesti ajoitti tekonsa muslimien kesäkuun lopulla viettämän Eid al-Adha-juhlan yhteyteen.

 

Imaami Alin prikaatien erikoisuus on siinä, että sen riveissä taisteli Isisiä vastaan myös joukko kristittyjä.

 

Tilanne on tällä hetkellä äärimmäisen vakava, koska Ruotsin turvallisuustilanne on heikentynyt. Tapaus osoittaa, kuinka tärkeä rooli uskonnoilla on maailmanpolitiikassa.

Iranin ylin johtajan Ali Khamenei lisäsikin bensaa liekkeihin sanomalla, että Ruotsi on aloittamassa sodan muslimimaailmaa vastaan. Uhmakas esiintyminen on tuottanut tulosta. Iranissa, Irakissa ja esimerkiksi Libanonissa on poltettu Ruotsin lippuja.

Islamissa varsinaisella Koraanilla tarkoitetaan vain arabiankielistä tekstiä, joka on ikuinen, luomaton ja virheetön. Käännös-Koraaneja pidetään aidon Koraanin tulkintana. Tiettävästi Ruotsissa on poltettu juuri käännöksiä. Kuvassa Koraani 1300-luvulta. Kuva: Wikimedia Commons

 

Kuka on Salwan Momika ja miksi hän poltti Koraanin?

Salwan Momika edustaa erittäin pientä vähemmistöä. Hän on syntyjään irakilainen mutta kuuluu pieneen etniseen, itsensä aramealaiseksi identifioivaan kristittyyn vähemmistöön.

Irakin kristityt ovat kahden vuosikymmenen ajan joutuneet rajun uskonnollisen vainon kohteeksi, joten herää kysymys, polttiko Momika Koraanin protestiksi tuolle julmuudelle.

Ilmeisesti ei. Itse asiassa koko juttu on hyvin eriskummallinen. Jo heinäkuussa France24-uutiskanava varsin ansiokkaasti selvitti, että Irakissa Momika oli kuulunut puolisotilaalliseen Imaami Alin prikaatit -ryhmään, jonka kattojärjestön lonkerot ulottuvat jopa Iranin pelättyyn Quds Force -armeijaan saakka. Imaami Alin prikaatien erikoisuus on siinä, että sen riveissä taisteli Isisiä vastaan myös joukko kristittyjä. Kyseisen ryhmittymän kattojärjestön on raportoitu teloittaneen, kiduttaneen ja siepanneet tuhansia sunnimuslimimiehiä ja -poikia.

 

Ei siis vaikuta siltä, että Momika kristittynä ainakaan itse olisi kokenut esimerkiksi uskonsa tähden vainoa, joka selittäisi katkerantuntuisen protestin.

 

Lisäksi France24:n tutkivan journalismin perusteella näyttää siltä, ettei Momika alun perinkään paennut Irakista islamistien vainoa, vaan syynä saattoikin olla valtataistelu toisten kristittyjen kanssa.

Ei siis vaikuta siltä, että Momika kristittynä ainakaan itse olisi kokenut esimerkiksi uskonsa tähden vainoa, joka selittäisi katkerantuntuisen protestin.

Teollaan Momika tietenkin suututti kaikki entiset tuttunsa Irakissa, ja ruotsalaiselle Expressen-lehdelle hän kertoikin saaneensa tuhansia tappouhkauksia.

Koraanin polttamista Momika perusteli sananvapaudella ja sillä, että hänen mukaansa Koraani kehottaa väkivaltaan. Mutta miksi hän itse sitten kuului aseelliseen ryhmään? Vuonna 2021 Momika uhkaili kämppäkaveriaan veitsellä. Vaikka aseelliseen ryhmään kuulumisen selittäisi itsepuolustukseksi ja teräaseella uhkailun traumakäyttäytymiseksi, Koraanin polttamisen motiivi jää epäselväksi.

Salwan Momika jatkoi Koraanin häpäisyä heinäkuussa. Ei ole vahvistettua tietoa, onko hän käyttänyt aitoa vai käännös-Koraania. Kuva: kuvakaappaus sosiaalisessa mediassa jaetusta videosta.

Koraanin polttaminen ei edusta sananvapautta

Jos sananvapauden nimissä voidaan polttaa yksi pyhä kirja, ei jää mitään pidäkkeitä, etteikö ennen pitkää muitakin pyhänä pidettyjä kirjoituksia poltettaisi.

Ruotsin viranomaiset itse asiassa antoivatkin ruotsalaiselle maahanmuuttajataustaiselle Ahmad Alushille luvan polttaa juutalaisten Toora ja kristittyjen Raamattu Israelin suurlähetystön edustalla Tukholmassa. Ruotsin viranomaiset ovat tulkinneet, että polttamalla pyhiä kirjoja ihmiset vain käyttävät sananvapauttaan.

 

Koraaninpolttaja toisin sanoen itse halveksii sananvapautta, jota me eurooppalaiset olemme pitäneet pyhänä.

 

Alush ei todellisuudessa edes aikonut toteuttaa uhkaustaan. Heinäkuun puolivälissä hän totesi vain testanneensa, mihin kaikkeen viranomaiset Ruotsissa olisivat valmiit.

Johtopäätös on yksiselitteinen: Koraanin polttaminen ei ole sananvapautta – sananvapautta päinvastoin on oikeus saattaa lukijoiden ulottuville esimerkiksi Koraani tai Raamattu. Koraaninpolttaja toisin sanoen itse halveksii sananvapautta, jota me eurooppalaiset olemme pitäneet pyhänä.

Pitäisikö pyytää anteeksi?

Suomessa on kuluneena kesänä keskusteltu paljon anteeksi pyytämisestä ja anteeksi saamisesta. On myös pohdittu anteeksi pyytämisten aitoutta. Keskustelu on ollut sisäpoliittisesti repivää, mutta sillä on ollut ulkopoliittisiakin ulottuvuuksia, kun heinäkuussa hallitus pyysi Turkilta anteeksi valtionvarainministeri Riikka Purran (ps) vanhoja rasistisia kirjoituksia.

Joku ehkä odottaa, että Ruotsi lopulta taipuu vanhoillisten muslimimaiden johtajien edessä pyytämään anteeksi.

Anteeksi pyytäminen oli esillä Koraanin polttamisen yhteydessä ainakin viime talvena. Tuolloin Ruotsi joutui Anonymous Sudan -nimisen hakkeriryhmän suorittaman kyberhyökkäysten kohteeksi, koska Ruotsi ei ollut pyytänyt anteeksi sitä, että äärioikeistolainen aktivisti Rasmus Paludan oli polttanut Koraaneja.

Tuokin tapaus oli oudon kinkkinen, sillä Paludan ilmeisesti sai tukea Venäjältä, mutta sen lisäksi Ruotsin radion mukaan myös anteeksi pyytämistä vaatineen Anonymous Sudanin jäljet todenäköisesti veivät samaan osoitteeseen.

Tästä päästään takaisin kysymykseen uskontojen tai uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta. Siihen ei ole patenttiratkaisua.

 

Vaikuttaa siltä, että Koraanin polttamisesta on tullut osa kansainvälisen politiikan valtapeliä, jossa itse Koraani on myös vanhoillisten muslimimaiden johtajille itselleen pelkkä poliittinen peliväline.

 

Reilut kymmenen vuotta sitten islamilaisten maiden yhteistyöelin Organization of Islamic Cooperation luonnosteli kansainvälisen sopimuksen, joka olisi kriminalisoinut uskontojen, erityisesti islamiin pilkkaamisen kansainvälisessä oikeudessa.

Sopimus sai Suomessakin pientä kannatusta, vaikka käytännössä monissa islamilaisissa maissa vähemmistöt on peloteltu näkymättömiksi siten, että jumalanpilkkasyytteen saattaa saada täysin mitättömistä asioista. Viime vuonna Iranissa pantiin täytäntöön ennätysmäärä kuolemanrangaistuksia, joiden perusteena oli muun muassa ”vihamielisyys Jumalaa vastaan”. On surkuhupaisaa, että tällainen valtio esiintyy kansainvälisen yhteisön edessä islamofobian uhrina.

Vaikuttaa siltä, että Koraanin polttamisesta on tullut osa kansainvälisen politiikan valtapeliä, jossa itse Koraani on myös vanhoillisten muslimimaiden johtajille itselleen pelkkä poliittinen peliväline. Näiltä johtajilta ainakaan ei pidä pyytää anteeksi.

Sen sijaan jokainen meistä voi osoittaa myötätuntoa, kun asioimme parturissa tai vaikka tilaamme pizzaa.

Kokeile kuukausi eurolla

Tutustu Sanan digitilaukseen 1 € / 1 kk. Se on helppoa ja turvallista, voit perua tilauksen milloin hyvänsä.

Ilkka Enkenberg

Ilkka Enkenberg

Päätoimittaja

Jaa artikkeli