Mystikkopappi Anni Pesonen korostaa ”sydämen rukousta” ja ”kaatajapappi” Seppo Juntunen rukoilee sairaiden parantumista – mikä näitä rukoilijoita yhdistää?

Moni aikalainen etsii mielenrauhaa itämaisesta ajattelusta ammentavan mindfulnessin ja uushenkisten meditaatioharjoitusten kautta. Myös kristillisestä rukousperinteestä löytyvät moninaiset hiljentymisen muodot ja menetelmät sekä ennen kaikkea Hengen hedelmät ja yhteys elävään Jumalaan.

Rukouksessa on rajua alkuvoimaa. Se on sisimmän avaamista vuorovaikutukseen ja sydämen puhetta Kolmiyhteisen Jumalan kanssa.

Luterilaiset piispat kuvaavat kristityn ydintoimintaa netistä löytyvässä piispainkirjeessä Rukouksen kaipuu (2023). He rohkaisevat rukoilijoita suuntaamaan katseensa kohti lähimmäisiä, luomakuntaa ja Luojaa.

Rukous ei vaadi välttämättä sanoja vaan se on läsnä hengityksessä, arkisen elämän keskellä, askeleissa, ilossa ja hädässä.

Esimerkiksi elämän kriisien, sairauden ja kuoleman kohtaaminen saattaa tosin myöhemmin saada monen muuttamaan mieltä.

Elämän taitekohdissa ikiaikaiset rukoukset kannattelevat. Rukous kiinnittää ihmisen käsillä olevaan hetkeen ja auttaa tulemaan tietoiseksi omista syvistä kaipauksista. Se synnyttää lepoa, rauhaa, kiitollisuutta ja halun antaa elämä Jumalan hoitoon.

”Rukous on ihmisen tapa olla ja elää Jumalan kasvojen edessä. Se on yhtä luonnollinen ja välttämätön hengelliselle elämälle kuin hengitys ruumiille”, piispat muistuttavat.

”Rukoilevina ihmisinä voimme yhdessä olla maailmaa muuttava voima.”

– Ellen jatkaisi rukousta säännöllisesti, minulla ei olisi kohta mitään sanottavaa pappina, tunnustaa mystiikan teologiasta ammentavan kontemplatiivisen hiljaisuuden rukouksen taitaja Anni Pesonen. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Miljoonat kädet ristissä

Kaikki kansalaiset eivät jaa piispojen käsitystä rukouksen tarpeellisuudesta. Kirkon tutkimuskeskuksen Uskonto arjessa ja juhlassa -tutkimuksen (2020) mukaan kolmannes suomalaisista ei rukoile ensinkään.

Esimerkiksi elämän kriisien, sairauden ja kuoleman kohtaaminen saattaa tosin myöhemmin saada monen muuttamaan mieltä.

Neljännes suomalaisista rukoilee vähintään kerran viikossa, 17 prosenttia peräti päivittäin, ja puolet vähintään vuosittain.

Jeesuksen opettamalla Isä meidän -rukouksella on kirkossa erityisasema. Luther totesi sen olevan Raamattu pienoiskoossa.

Gallup Ecclesiastica 2019 -kyselytutkimuksen mukaan yleisin tapa rukoilla on sanaton rukous, jota harjoittaa 40 prosenttia suomalaisista. Sen syventynyttä muotoa kutsutaan kontemplatiiviseksi eli mietiskeleväksi rukoukseksi.

Pyyntörukoukset ovat yleisiä. Mielistä kohoavat myös kiitos- ja katumusrukoukset.

Gallup Ecclesiastica 2019 -kyselytutkimuksen mukaan yleisin tapa rukoilla on sanaton rukous, jota harjoittaa 40 prosenttia suomalaisista. Sen syventynyttä muotoa kutsutaan kontemplatiiviseksi eli mietiskeleväksi rukoukseksi.

Suomessa tämän perinteen parhaita asiantuntijoita on Turun hiippakunnan hengellisen ohjauksen pastori, teologian tohtori Anni Pesonen. Hän on käsitellyt aihetta Vuoden kristillinen kirja -palkinnon 2021 voittaneessa teoksessa Credo – tieni mystikkaan (Basam).

Anni Pesosen mukaan moni nykyihminen kaipaa kehollista ja kokemuksellista rukousta, jota on tarjolla esimerkiksi hiljaisuudessa, luonnossa liikkuessa, pyhiinvaelluksilla ja rukouslaulussa. Kuva: Vesa-Matti Väärä.

Hiljaisuuden jano ja kaipuu

Anni Pesonen koki jo teologian opiskeluvuosina, että hänen sisälleen oli rakennettu hiljaisuuden jano ja kaipuu. Siihen liittyi paljoihin sanoihin väsyminen. Niinpä hän otti tavakseen hiljentyä, rukoilla ja veisata virsiä tai hengellisiä lauluja.

Ruuhkavuosina rukoukselle oli raivattava tietoisesti aikaa. Kolmen lapsen äiti alkoi harrastaa pitkiä aamurukoushetkiä. Siitä lähtien hänen päivittäisiin rutiineihinsa on kuulunut sanaton rukous.

– On ihanaa istua hiljaa ja päästää irti omista ajatuksista yksi toisensa jälkeen. Annan Jumalan vaikuttaa hiljaisuudessa omalla tavallaan.

Jumala toimii mielen hiljaisuudessa ja tyhjässä tilassa. Omassa mielessä ajelehtivasta pupusta ja roskasta on opeteltava luopumaan. Se on taito, joka tuo lähemmäksi Jumalaa.
– Anni Pesonen

Rukoillessaan Pesonen laittaa ajastimeen sanattomalle rukoukselle 20 minuuttia, ettei kelloa tarvitse vilkuilla. Hän istuu usein tyynyillä tuettuna selkä seinää vasten, silmät kiinni.

– Jumala toimii mielen hiljaisuudessa ja tyhjässä tilassa. Omassa mielessä ajelehtivasta pupusta ja roskasta on opeteltava luopumaan. Se on taito, joka tuo lähemmäksi Jumalaa.

Isä meidän -rukous pysyy sekin säännöllisesti elämässä mukana.

– Siitä avautuu aina mielettömästi uusia tasoja ja rikkauksia. Luen sen vaihtelevissa muodoissa useamman kerran päivässä.

Pikaeväästä iltahartauteen

Luomakunnan kauneus ja Jumalan hyvyys ravistelevat pappia etenkin metsässä kävellessä. Luonnossa kulkiessaan hän saattaa pysähtyä laulamaan Herraa hyvää kiittäkää, ellei ihmisiä ole lähettyvillä.

Suuria oivalluksia rukoilija ei kaipaa, sillä hiljaisuus ja Jumalan läsnäolo sisältävät jo itsessään viestin.

Hiljaisuus on ”luovuttamaton tarve”. Jos aamulla on kova kiire, Pesonen saattaa vain veisata aamuvirren sekä rukoilla Isä meidän ja spontaanisti vähän muuta päälle.

– Mutta tämä on pikaevästä. Silloin tuntuu, että huikkaan Jumalalle jotain ohi mennessäni, mutten ehdi jäädä kuuntelemaan vastausta.

Myös Pesosen omalle perheelle iltahartaustraditio on ollut tärkeä. Lasten kanssa on rukoiltu ja veisattu iltavirsi. Samalla on siunattu lemmikit ja ihmiset, joihin on oltu päivän aikana yhteydessä.

Mummi opetti Annin jo lapsena rukoilemaan ja siunaamaan sukulaiset nimeltä yhtenä rimpsuna. Rukous- ja kommunikointikanava Jumalan kanssa on pysynyt sittemmin auki.

– Rukous rauhoittaa. Se myös muuttaa minua ja elämääni, hyvällä tavalla.

Myös Pesosen omalle perheelle iltahartaustraditio on ollut tärkeä. Lasten kanssa on rukoiltu ja veisattu iltavirsi. Samalla on siunattu lemmikit ja ihmiset, joihin on oltu päivän aikana yhteydessä.

Jos joku on tarvinnut esirukousta vaikkapa sairauden vuoksi, se on kuulunut kokonaisuuteen.

– On ihanaa istua hiljaa ja päästää irti omista ajatuksista yksi toisensa jälkeen. Annan Jumalan vaikuttaa hiljaisuudessa omalla tavallaan, Anni Pesonen sanoo.

Sydänrukous herkistää sielun

Viime vuosina Pesonen on innostunut ”sydänrukouksen” selkeästä rakenteesta ja rutiinista. Hän harjoittaa sitä päivittäin yleensä kahdesti, puolisen tuntia kerrallaan.

Sydänrukous on yksinkertainen tekniikka.

– Se ei ole mitään rakettitiedettä, eikä vaadi erityisominaisuuksia. Ihmisellä pitää olla kaipaus Jumalan yhteyteen ja luottamus siihen, että mielen hiljaisuus voi tehdä hänelle hyvää.

Keväällä Hiljaisuuden ystävät -yhdistys julkaisee Pesosen tekemän käännöksen Thomas Keatingin kirjasta Avoin mieli ja sydän – kristinuskon kontemplatiivinen ulottuvuus.

Uskon kontemplatiivinen ulottuvuus ilmenee yhä syvempänä yhteytenä elävään Kristukseen sekä toisista ihmisistä huolehtimisena. Sana alkaa elää, kun ihminen luovuttaa tahtonsa Jumalalle.

Trappistimunkki Keating selvittää sydänrukouksen olevan sisäisen muutoksen prosessi, Jumalan ihmisessä aikaansaama kääntyminen. Tässä prosessissa muuttuu se, miten ihminen näkee todellisuuden. Hän on yhä tietoisempi Jumalan läsnäolosta kaikessa, mitä tapahtuu – siitä, miten se lävistää kaiken ja on kaiken takana.

Säännöllisesti yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa vietetty aika auttaa keskittymään Jumalan läsnäoloon, kunnes se vaikuttaa jokaisessa valveillaolon hetkessä.

”Tämä vähentää väärän minän vaikutusta, Paavalin ’vanhaa ihmistä’, joka hidastaa armon meissä johtamaa muutosprosessia”, Keating kirjoittaa.

Uskon kontemplatiivinen ulottuvuus ilmenee yhä syvempänä yhteytenä elävään Kristukseen sekä toisista ihmisistä huolehtimisena. Sana alkaa elää, kun ihminen luovuttaa tahtonsa Jumalalle.

Sydänrukous on ”Hengen antamaa kasvatusta”. Ihminen osallistuu tähän kasvatusprosessiin Jeesuksen ohjeen mukaisesti: Jos joku tahtoo olla minun seuraajani, hänen pitää kieltää itsensä, ottaa ristinsä ja seurata minua.

Esirukouksen erikoismies

Gallup Ecclesiastica 2019 -tutkimuksen mukaan 12 prosenttia suomalaisista on kokenut parantuneensa sairaudesta rukouksen avulla.

Uudessa testamentissa kehotetaan esirukoukseen kaikkien ihmisten puolesta, ja noin neljännes suomalaisista onkin ottanut neuvosta vaarin.

Seppo Juntunen on ollut Suomen tunnetuin esirukoilija ja sairaiden puolesta rukoilija 1980-luvulta lähtien. Hän toimi aluksi tavallisena seurakuntapappina, kun ihmiset alkoivat tulla hänen rukoiltavakseen parantumisen puolesta. Kirkot täyttyivät vuosien ajan rukouksista vaivoihinsa apua hakevasta väestä.

Esirukous voi ulottua kaikille elämänalueille, kaikenlaisten asioiden puolesta voidaan rukoilla.
– Seppo Juntunen

Eläkepappi tekee edelleen seurakuntavierailuja.

– Esirukous voi ulottua kaikille elämänalueille, kaikenlaisten asioiden puolesta voidaan rukoilla.

Juntunen viittaa keskiajan mystikkoon äiti Juliana Norwichlaiseen, jonka mukaan kaikki asiat voivat kääntyä hyväksi, niin synnit kuin sairaudetkin, osa jo tässä ajassa.

– Tämä on luottamusta taivaalliseen isään. Samalla kun meistä kasvaa rohkeita ja vastuullisia ihmisiä, saamme kasvaa lapsenkaltaiseen luottamukseen ja iloon, sanoo Seppo Juntunen. Kuva: Jani Laukkanen.

Kristuksen kaita tie

Esirukouksen tie on kaita, Juntunen näkee. Se etenee kuin Johannes Kastajalla: ”hänen tulee kasvaa ja minun vähetä”.

– Jos ihmisen ego kasvaa ja Jeesus vähenee, täytyy kysyä, missä hengessä toimitaan.

Esirukous lähtee ristin juurelta, Jeesuksen mallista. Hän otti orjan, ihmisten palvelijan muodon, ja lupasi antaa meille ilonsa, rauhansa ja rakkautensa, Juntunen sanoo.

– Kristityn tie ei ole sellainen, että rukouksen kautta voitaisiin luvata menestystä, ystäviä ja vaikutusvaltaa. Kristus kutsuu meitä kanssaan ristin tielle, jolla meitä pienennetään oman menestyksen ja suuruuden kustannuksella.

En pysty tekemään yhteistyötä esimerkiksi henkiparantajien ja energiahoitajien kanssa. On mentävä nöyrästi ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen ehdoilla ja hyväksyttävä se, mitä hän antaa, Juntunen linjaa. – Seppo Juntunen

Juntunen suhtautuu hyvin kriittisesti menestysteologien piirissä esiintyviin parantumisilmiöihin ja voimiin, jotka eivät kiinnity ristin mieheen.

– En ole kovin vakuuttunut siitä, että rahan ja vallan perässä menevillä rukoilijoilla olisi tekemistä Pyhän Hengen kanssa. Benny Hinnin kaltaiset rukoilijahuijarit koettavat muuttaa ahneesti rukousta rahaksi.

Ei ole sama, missä hengessä rukoillaan ja kenen kanssa.

– En pysty tekemään yhteistyötä esimerkiksi henkiparantajien ja energiahoitajien kanssa. On mentävä nöyrästi ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen ehdoilla ja hyväksyttävä se, mitä hän antaa, Juntunen linjaa.

– Kärsimys avaa meille usein rukouksen maailman. Jumala on luvannut olla kärsimyksessä kanssamme, silloinkin kun hän tuntuu olevan poissa. Jumala on läsnä siinä pimeässä yössä, mistä mystikot puhuvat, Seppo Juntunen uskoo. Kuva: Jani Laukkanen.

Pimeä yö avaa uuden maailman

Moni ihminen alkaa rukoilla koettelemusten ja kärsimyksen keskellä, kun vaikka jokapäiväinen leipä on tiukassa.

– Kärsimys avaa meille usein rukouksen maailman. Jumala on luvannut olla kärsimyksessä kanssamme, silloinkin kun hän tuntuu olevan poissa. Jumala on läsnä siinä pimeässä yössä, mistä mystikot puhuvat, Juntunen uskoo.

Kärsivä ihminen riisutaan omista ”onnenohjelmoinneistaan” ja tilalle tulee lisääntyvä läheisyys Jumalan kanssa.

– Itsekkyys, omahyväisyys ja omaan napaan tuijottaminen taas estävät läheisyyttä Jumalan kanssa.

En tiennyt, mitä se merkitsee, ennen kuin tuhansia ihmisiä oli yhtäkkiä odottamassa rukousta. Tajusin, etten itse voi tehdä mitään heidän auttamisekseen, ellei Jumala tee.
– Seppo Juntunen

Juntunen korostaa sairaiden ja esirukousta kaipaavien ihmisten kohtaamisessa armon merkitystä. Hän toivoo kasvavansa itsekin armonkerjäläiseksi, joka luottaa yksin armoon.

Metropoliitta Anthony on kirjoittanut, että rukous on suuri seikkailu ja riskinotto.

– En tiennyt, mitä se merkitsee, ennen kuin tuhansia ihmisiä oli yhtäkkiä odottamassa rukousta. Tajusin, etten itse voi tehdä mitään heidän auttamisekseen, ellei Jumala tee.

Julkisuudessa toimivan esirukoilijan täytyy kestää kriittistä arvostelua. Rukoilijapapin luokse tulee paljon ihmisiä, joiden kohdalla lääkärit ovat nostaneet kädet pystyyn.

– Sairaan kanssa saatetaan tehdä pitkä yhteinen taival, mutta ihminen voi kuolla kuitenkin. Silloin voi tulla kovaakin tekstiä.

– En ole kovin vakuuttunut siitä, että rahan ja vallan perässä menevillä rukoilijoilla olisi tekemistä Pyhän Hengen kanssa. Benny Hinnin kaltaiset rukoilijahuijarit koettavat muuttaa ahneesti rukousta rahaksi, Seppo Juntunen sanoo. Kuva: Jani Laukkanen.

Emme jää tyhjän päälle

Ihmiset kysyvät usein kokeneelta papilta, mitä voi tehdä, jotta rukous toimisi. Hän tapaa vastata, että ala vain rukoilla.

– Keskustelu Jumalan kanssa voi tuntua alussa monologilta tyhjyyteen ja vastauksena on hiljaisuutta, mutta jossain vaiheessa sieltä tulee yleensä vastapuhelua.

Jumala ei siis jätä meitä tyhjyyteen, vaikka ihminen voi joutua odottamaan kauankin. Rukouksen vaikutuksia ei nähdä aina välttämättä tässä ajassa, eikä niitä voida mitata tarkkaan.

Lapsille kannattaa opettaa ainakin iltarukous, joka voi jäädä tavaksi ja kulkea mukana läpi elämän.

Rukoilemista aloitteleville aikuisille Seppo Juntunen suosittelee Jeesuksen rukousta: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.” Hän rukoilee sitä itsekin.

Jumala pudottaa rukoilijan maan pinnalle, jos henkselit alkavat liiaksi paukkua. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Paavalillekin annettiin pistin, ettei hän ylpistyisi.
– Seppo Juntunen

– En ole kovin hurskas tai hyvä rukoilija, mutta toistan tätä usein mielessäni. Se on hyvä rukouksen perusrunko, joka alkaa avautua vähitellen enemmän. Se hoitaa yhteyttä yläkertaan.

Jokaisen on oltava vain oman itsensä kokoinen.

– Jumala pudottaa rukoilijan maan pinnalle, jos henkselit alkavat liiaksi paukkua. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Paavalillekin annettiin pistin, ettei hän ylpistyisi.

Rukous ja Raamatun lukeminen vievät meitä vähitellen Jumalan rakkauden maailmaan.

– Jos ne vievät ihmisten yläpuolelle asettumiseen ja oikeassa olemiseen, silloin jotain on mennyt vikaan.

Rukous saattaa tuntua hypyltä tyhjän päälle, mutta se hyppy kannattaa tehdä.

– Jumalan varaan asettumisen merkitystä ja vaikutusta ei voi selvittää muuten kuin ottamalla sen riskin. Silloin rukoilijan koko elämästä muodostuu suuri seikkailu.