Maailman tärkein sijoitus: koulutus

Koululaiset astuvat kohta opinahjoihinsa. Isona heistä tulee eri alojen osaajia. Matkan varrella heihin on sijoitettu paljon rahaa. On rakennettu kouluja ja maksettu opettajien palkkoja. Ja niin pitääkin, koska he ovat tärkein sijoituksemme.

Osa kohta koulunsa aloittavista päätyy opiskelemaan pitkälle ja omistautuu oman alansa tutkimukselle. Tutkittu ja punnittu tieto on yhteiskunnallisen kehityksen perusta. Ilman tutkimusta ei ole lääketiedettä, sähkömoottoreita eikä vaihtoehtoisia proteiininlähteitä. Kaikkia niitä tarvitaan varmasti tulevaisuudessa.

Tiede ja tutkimus ovat osa ihmisen luontoa, kuten vaikkapa tulen, pyörän ja mikropiirin keksiminen osoittaa. Luoja on tehnyt meistä uteliaan ja taitavan.

Ikävä kyllä monet, esimerkiksi ulkomailla salaliittoteorioita levittävät, verhoavat oman agendansa kristinuskon kaapuun, vaikka taustalla olisi vain huomion ja oman edun tavoittelu.

Samaan aikaan tutkitulle tiedolle asetetut haasteet lisääntyvät kasvavan viihde- ja tietotulvan huuhtoessa ylitsemme joka päivä. Osa levitetystä tiedosta on täyttää huuhaata, ja usein siitä hyötyy joku. Taustalla voi olla politiikka tai bisnes. Tai molemmat.

Ikävä kyllä monet, esimerkiksi ulkomailla salaliittoteorioita levittävät, verhoavat oman agendansa kristinuskon kaapuun, vaikka taustalla olisi vain huomion ja oman edun tavoittelu.

Tästäkin syystä meidän on huolehdittava koulutuksen tasosta. Eräs tärkeimmistä opetettavista taidoista on mediakritiikki. On osattava suhtautua kriittisesti eri kanavien puskemaan informaatioon ja erottaa riippumattomasti tuotettu tieto.

Oppimistilanteen kannalta on hyvin olennaista, että jokainen pystyy opiskelemaan ja keskittymään luokassa. Opettajilla tulee olla keinot puuttua häiriökäyttäytymiseen ja oppimista häiritsevään digilaitteiden käyttöön.

Esimerkiksi päätös lakkauttaa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta ei tue tätä tavoitetta, joka on kirjattu sen omaankin ohjelmaan.

On myös tärkeää, että koulutuksen resursseista pidetään kiinni tulevaisuudessa. Säästäminen Suomen ja suomalaisten tulevaisuudesta ei ole omaan jalkaan ampumista. Se on lasten jalkoihin ampumista.

Valtiovallan on myös omilla toimillaan pyrittävä edistämään tutkimustietoon perustuvien päätösten tekoa, ja tässä sen tulee näyttää esimerkkiä. Esimerkiksi päätös lakkauttaa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta ei tue tätä tavoitetta, joka on kirjattu sen omaankin ohjelmaan. Toiminnan tarkoituksena on ollut tuottaa tutkittua tietoa päätöksenteon perusteeksi.

Meille on annettu maailma, jota voimme tutkia. Toivottavasti osaamme kohdistaa resurssimme siten, että päätökset perustuvat faktoihin ja hyödyttävät myös tulevia sukupolvia. Tehtävä on haastava, mutta uskon, että se on mahdollinen.