Kansallisbaletin entinen tanssija Riina Laurila on nykyään pappi, joka tekee koreografioita virsiin

Ennen kouluikää Riina Laurilalla oli kaksi mieluista harrastusta: pyhäkoulu ja baletti. Nyt viisikymppisenä voi hauskasti nähdä, miten niistä kumpikin johti ammattiin.

Ensimmäisen työrupeaman, yli 25 vuotta, hän tanssi Kansallisbaletissa ja loisti satojen esitysten solistina.

Vuonna 2021 Laurila valmistui teologian maisteriksi ja sai pappisvihkimyksen Eurajoen seurakuntaan, jossa hän työskentelee Luvian aluepastorina.

Onneksi kirkon työssäkin on mahdollisuus tanssia!

Jeesus teki vaikutuksen

Riina Laurila lähti jo neljän vanhana pyhäkouluun äitinsä kannustamana, ja kyllähän siellä olivat myös monet samanikäiset lapset siihen aikaan.

– Arvaan, että äiti toivoi minun saavan mahdollisimman hyvää ja elävää opetusta Jeesuksesta. Mahdollisesti hän koki omat sanansa ja taitonsa siinä asiassa riittämättömiksi.

Tyttöä kiinnostivat pyhäkoulussa tosikertomukset Jeesuksesta. Olo tuntui turvalliselta ja kädet oli kotonakin helppo ristiä rukoukseen.

Myös rippileirin Laurila kävi Porissa, kotiseurakunnassaan.

Sielläkin hän oli hyvin kiinnostunut kaikesta siitä, mitä kristinuskosta ja kristillisistä elämäntavoista opetettiin.

 

En kokenut olevani kelvollinen kantamaan ristiä kaulallani

 

– Suoritin loppukokeen niin menestyksekkäästi, että minusta tehtiin jo silloin pappia!

Monet konfirmoidut halusivat ja saivatkin lahjaksi ristiriipuksen, mutta Laurila pyysi itselleen vankan kultaketjun ilman korua.

– En kokenut olevani kelvollinen kantamaan ristiä kaulallani. Epäilin vielä uskoni syvyyttä.

Ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeessa Laurila otti käsittelyyn sotilasvalan, jonka tekstisisältö oli liitetty tausta-aineistoksi.

– Siinäkin minua kiehtoivat ne kohdat, joissa puhuttiin Jumalasta.

 

Ristin vaikuttamaa

Nuorena aikuisena Laurila asui ja työskenteli vuoden Pariisissa menestyksekkään, suomalaisen estraditaikuuden ammattilaisen avustajana.

– Vaikka työtehtävä oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja kaupunki valloittava, kärsin aika ajoin ahdistuksesta. Silloin tunsin sisimmässäni kehotuksen mennä ostamaan itselleni ristiriipus.

Laurila muistaa pistäytyneensä useammassakin koru- ja kultaliikkeessä, mutta sopivaa ei vain löytynyt.

– Sitten näin aivan hassussa paikassa, kampaamon näyteikkunassa, kauniin meripihkaristin. Kävelin sisään ja kysyin, saisinko ostaa sen. En tiennyt, oliko se somiste vaiko myynnissä, mutta joka tapauksessa sain sen omakseni.

Risti tuli ahkeraan käyttöön. Irrallisenakin esineenä sitä tuntui hyvältä ja rauhoittavalta hypistellä.

Yhä edelleen se on osa Laurilan kotialttarisommitelmaa.

Kerran yksi hänen ristiriipuksistaan kääntyi hänen kaulallaan niin, että taustapuoli oli eteen päin.

 

Olin lahjakas ja arvostin myös itse osaamistani.

 

– Niin ei ollut koskaan käynyt, joten ihmettelin sitä aika lailla. Samaan aikaan olin pohtimassa mielessäni sitä, miten ensiarvoisen tärkeää Jumalan valtakunnan näkökulmasta on palvella Häntä ja kuunnella Hänen ääntään myös omassa sydämessä.

Kotiin päästessään hän huomasi, että risti oli taas oikein päin.

– Minusta se oli Pyhän Hengen juttu.

Risti on ollut tärkeässä roolissa myös maisemassa.

– Muistan olleeni ahdistuksen syvissä vesissä ja ”hengen hädässä”, kun näin kirkon tornin ja siellä korkeimpana ristin. Sillä hetkellä se muistutti minua lapsikasteen tärkeydestä ja siitä, miten se antaa turvaa.

– Tuon hetken muisto on ollut niin merkittävä, että olen puhunut siitä rippileiriläisillekin.

Hengelliset kokemukset Laurila on tallentanut päiväkirjaansa tai muistivihkoonsa jo useiden vuosikymmenten ajan.

Ne erottuvat tekstimassasta hänen omanlaisellaan symbolillaan, pienellä ristillä, jota ympäröivät valon säteet.

Monenlaisia rooleja

Tanssiminen oli ihanaa alusta lähtien, jo lapsena. Kansallisbaletissa hän esiintyi ensimmäisiä kertoja 16-vuotiaana, jolloin balettikoululaisia saatettiin käyttää sijaisina esimerkiksi äkillisissä sairastumistilanteissa.

Kansallisbalettiin Laurila sai kiinnityksen 18-vuotiaana, jolloin kymmenet tanssijat pyrkivät koetanssitilaisuudessa kahteen vapaana olleeseen työpaikkaan.

– Suhtauduin balettitanssijan ammattiin suurella innolla, myös kunnianhimoisesti. Olin lahjakas ja arvostin myös itse osaamistani. Pääsin Kansallisbaletissa usein solistitehtäviin, mutta monesti kävi niinkin, että unelmarooli meni toiselle henkilölle, Laurila sanoo.

Tanssijana piti ottaa vastaan se, mitä annettiin.

 

Muistan toisinaan ajatelleeni, että ikärasismi oli totta tuossakin ammatissa.

 

– Osittain saavutin unelmani, osittain en. Aina eivät henkilövalinnat tapahtuneet oikeudenmukaisesti. Siihen oli suostuttava ja totuttava.

Laurila saattoi sädehtiä yhden esityksen tähtenä, mutta seuraavassa seistä kuorolaisena.

– Kun ikää tuli enemmän, solistiroolit harventuivat. Muistan toisinaan ajatelleeni, että ikärasismi oli totta tuossakin ammatissa.

Luonnostaan hoikan tanssijan ei nuorena tarvinnut murehtia kilojen kertymistä, mutta iän myötä painoa piti alkaa tarkkailla.

– Treenitunteja saattoi olla seitsemän peräjälkeen. Esityksetkin olivat yleensä monituntisia.

 

Maisterin tutkintoon

Vuonna 2008 Riina Laurila haki ja pääsi opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon.

– Halusin korkeakoulututkinnon, vaikka elin kiireistä, haastavaa ja työajoiltaan vaihtelevaa balettitanssijan arkea. Halusin myös varautua siihen, että eläkepäivät koittaisivat väistämättä 44-vuotiaana tuossa ammatissa.

Työn ja opiskelun yhdistäminen oli äärimmäisen hankalaa.

– Suoritin paljon kursseja verkossa ja yritin osallistua lähiopetukseen, mutta aina ponnistukset eivät riittäneet. En saanut vietyä kursseja läpi, vaan monesti jouduin aloittamaan ne alusta.

Tanssijan treeni- ja esitysaikojen lisäksi Laurilan opiskelua mutkistivat siviilielämän haasteet, parisuhteiden karikot ja kahden lapsen kasvattaminen.

Laurila oli ostanut vuonna 2003 Vantaan Nikinmäestä omakotitalon, mutta ei pystynyt lopulta asumaan siellä homeongelman vuoksi.

– Niin muutimme Hoasin opiskelija-asuntoon, mutta sitä saattoi pitää kotinaan vain tietyn määrän opintopisteitä vuosittain suorittamalla.

 

Kunnolla pääsin opinnoissani vauhtiin vasta sitten, kun olin jättänyt balettitanssijan ammatin taakseni.

 

Remontit eivät omakotitalossa edistyneet eivätkä auttaneet, eikä rakennus mennyt kaupaksikaan. Laurila sai kaupattua asumiskelvottoman talonsa tontin hinnalla vuonna 2018.

Haasteita riitti niin, että teologian maisteriksi valmistuminen vei Laurilalta 13 vuotta.

– Kunnolla pääsin opinnoissani vauhtiin vasta sitten, kun olin jättänyt balettitanssijan ammatin taakseni.

Lopputyölleen, maisterin tutkielmalleen, Laurila antoi nimen Tanssia Jeesuksen kanssa.

Se käsittelee Suomessa toimivan kristillisen tanssiyhteisön jäsenten kokemuksia ja käsityksiä hengellisestä tanssista.

Tutkimus tuo esiin sen, että esiintyessä voi tavoittaa Jumalan sanansaattajan roolin.

”Hengellisissä tilaisuuksissa esiintyminen koettiin tärkeänä hyvinvointia parantavana kokemuksena. Jos esitykseen lisättiin kokemus Jumalan läsnäolosta, saattoi esiintyjä tavoitella ajatusta siitä, että hän voisi toimia Jumalan välikappaleena. Tämä ”Jumalan sanasaattajan rooli” oli elämys, jota tanssijat tavoittelivat. Tämä tunne oli positiivinen ja uskonelämää vahvistava.”

Yhteinen koti äidin kanssa

Nyt Laurila on Eurajoen seurakunnan vt. kappalainen, joka asuu 77-vuotiaan äitinsä kanssa kahdestaan porilaisen pienkerrostalon asunnossa. Virallisesti pastori on kirjoilla Vantaalla, jossa hän jakaa kodin nuorimman, lukiota käyvän lapsensa kanssa.

– Pyrin jaksottamaan työtäni niin, että voin viipyä Vantaalla muutaman päivän peräkkäin.

Laurila kertoo monen ihmetelleen, miksi keski-ikäinen nainen haluaa jakaa taloutensa äitinsä kanssa.

– Olemme oikeastaan aina olleet läheisiä. Hän on ollut tuki ja turvani. Nyt katselemme yhdessä ja innolla tv-sarjoja! Ja kyllä joskus puhumme myös hengellisistä asioista. Hänen ”kirkkoaktiivisuutensa” on kohonnut uusimman ammattini myötä, Laurila naurahtaa.

 

Tuntuu hyvältä avata kädet siunaamaan seurakuntalaisia – ja he myös tuntuvat ottavan siunauksen vastaan.

 

Rakkausrintamalla kappalaisen tilanne on nyt se, että hän seurustelee. Elämän varrella parisuhdeasiat ovat mietityttäneet, paljonkin.

– Kokemukseni mukaan esimerkiksi puolisoiden keskenään erilaisesta rahankäytöstä voi tulla vakaviakin riitoja. Itse olen pohjimmiltani säästäväinen. Ja sitten kun rahat ovat tiukassa, tahdon tarkkaan miettiä, mihin niitä kulutan.

Juuri nyt Laurilasta on vapauttavaa se, että yhteisistä hetkistä voi nauttia eri osoitteissa asuen.

– Erillisyys sopii juuri nyt. Ajatuksia voi jakaa viestejä lähettäen.

Hiljattain Laurila hiljentyi kotonaan rukoilemaan miesystävänsä lapsen pääsykokeen puolesta.

– Oma tyttäreni hihkaisi, että ”nyt sinä äiti rukoilet!”. Siihen vastasin myöntävästi. Sen jälkeen lapseni jakoi oivalluksensa siitä, että ”tuolla tavalla sinä varmaan olet rukoillut minunkin puolestani”. Ja niin todellakin olen tehnyt.

Onneksi työtä löytyi

Laurila sai pappisvihkimyksensä Eurajoen seurakuntaan vuonna 2021.

– Pääkaupunkiseudulla papeista on ylitarjontaa, joten päätin lähteä sieltä pois, lapsuuteni kotiseudulle. Ratkaisu on sopinut minulle.

Papin työ on hänestä monipuolista, vaihtelevaa, ihmisläheistä ja elämänmakuista.

– Balettitanssijana viihdyin yleisöjen edessä, ja jotain samaa on nykyisessäkin työssä, joskaan tässä ei ole kyse esiintymisestä, Laurila sanoo.

Kehollisuus on kirkon ammatissakin läsnä.

– Tuntuu hyvältä avata kädet siunaamaan seurakuntalaisia – ja he myös tuntuvat ottavan siunauksen vastaan.

Balettitanssijana käden liikkeet pikkurillin asentoa myöten olivat äärimmäisen tärkeitä.

 

Kaksoisroolissa?

Eurajoen seurakunnassa kappalaisen aiempi työura tiedetään, ja sitä myös hyödynnetään. Häntä saatetaan pyytää toimimaan pappina ja esiintymään tanssijana samassa tilaisuudessa.

– Silloin olen ensin papin vaatteissa, ja sitten vaihdan ylleni tanssipuvun. Yhtä lailla pitää päässä tapahtua jonkinlainen roolinvaihdos parissa minuutissa.

– Kirkollisissa toimituksissa olen mieluummin pappina, mutta tarvittaessa voin suunnitella sellaisen hartauden, jossa roolinvaihto onnistuu suhteellisen helposti. Yleensä tuntuu paremmalta keskittyä yhdessä tilaisuudessa jompaankumpaan tehtävään, Laurila toteaa.

Lapsille hän on esitellyt Kansallisbaletin aikaisia esiintymisasujaan sekä erilaisia balettitanssijan tossujaan. Ne kiinnostivat osallistujia kovasti.

 

Polvissa ja selässä on pientä kremppaa, mutta pystyn yhä tanssimaan kärkitossuilla.

 

Laurila tekee koreografioita virsiin, kuten Suojelusenkeliin ja Suvivirteen. Soi kunniaksi Luojan on tallennettu myös YouTubeen kaiken kansan nähtäväksi.

– Onneksi keho toimii yhä melko hyvin ammattitanssijavuosien jälkeen. Polvissa ja selässä on pientä kremppaa, mutta pystyn yhä tanssimaan kärkitossuilla.

Rippileirin jälkeen Laurila ei tohtinut pitää ristiä kaulassaan, mutta nyt on toisin.

– Sain pappisvihkimyksen kunniaksi läheisiltäni ristiriipuksen, jonka valintaan sain vaikuttaa. Se on yksinkertainen kultaristi, jonka keskellä kimaltelee pieni timantti.

– Minulle se viestittää ylösnousemuksen ilosta – ja se on myös sanoma, josta kaikkein mieluimmin pappina puhun.