Liisa, 23, ja Aku, 24, pohtivat millaisen maapallon he ovat saamassa perinnöksi: ”On vaikeaa olla optimistinen”

Monen nuoren mielenterveys ja hyvinvointi ovat veitsenterällä. Kriisi on oikea sana kuvaamaan tilannetta, toteaa Helsingin Pop & Jazz Konservatoriosta valmistunut muusikko Aku Keinonen, 24.

Hänen käsityksensä pohjautuu laajan tuttavapiirin ja opiskelukaverien kokemuksiin. Väsymys, huonosti nukkuminen ja voiminen ovat tyypillisiä stressin oireita.

Mieltä painavat taloushuolet, omista ja muiden vaatimuksista nouseva itsekriittisyys sekä paineiden ottaminen opiskeluista, töistä ja sosiaalisista suhteista. Kaikkea varjostaa ilmastonmuutoksen vääjäämättömyys.

Opiskelevien tilanteet vaihtelevat: suurissa kaupungeissa vuokrahinnat ovat korkeita, ja työssäkäynnin yhdistäminen opiskeluun riippuu monesta tekijästä. Epätasa-arvo lisääntyy, kun opiskelu on entistä enemmän kiinni vanhempien kyvystä tukea nuortaan rahallisesti. Syyskuussa voimaan tulevat asumistuen leikkaukset ovat monelle opiskelijalle kohtalokkaita.

 

Koen, kuten moni ystävänikin, että täytyisi taistella, jotta tulisi nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi ihmisenä ja ammattilaisena ja todistaisi oman olemassaolonsa oikeutuksen.
– Aku Keinonen

 

– Joku sanoo, että purkaa vain hammasta, hoitakaa hommat ja menkää töihin, mutta kaikilla ei ole resursseja ja jaksamista siihen, Keinonen sanoo.

Mielenterveyspalvelut eivät ole helposti saavutettavissa, ja ne maksavat.

– Muodostuu oravanpyörä: omasta terveydestään ja toimintakyvystään huolehtimiseksi voi olla pakko nostaa lainaa, vaikka iso osasyy apuun hakeutumiseen olisi taloudellisessa ahdingossa, joka kiristää kaikkia muitakin solmuja entistä tiukemmalle.

Keinonen toivoisi yhteiskunnan panostavan enemmän ongelmien ennaltaehkäisyyn. Hän käy itsekin terapiassa.

– Prosessi terapian aloittamiseen on pitkä, minulla se kesti puolitoista vuotta.

Jatkuva taistelu hyväksynnästä

Paineita nuorille tuottavat myös yksinäisyys ja ulkopuolisuus sekä jatkuvan suorittamisen ja kiireen tunne.

– Koen, kuten moni ystävänikin, että täytyisi taistella, jotta tulisi nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi ihmisenä ja ammattilaisena ja todistaisi oman olemassaolonsa oikeutuksen, Aku Keinonen sanoo.

Takaraivossa ovat myös vanhempien sukupolvien vaatimukset ja vertailut omaan nuoruuteensa.

Monen nuoren on pakko nostaa opintolainaa, vaikka tulevaisuudenkuva omasta ammattiurasta ja työllistymisestä on epävarma.

– Jotkut pyrkivät myös piikitellen ja provosoiden tuottamaan häpeää meille, joiden työnkuva ei ole selkeä.

Muusikko on kuitenkin erittäin iloinen siitä, että saa tehdä sitä, mitä rakastaa. Hänestä luovilla aloilla on suuri yhteiskunnallinen merkitys.

– Musiikin kautta pyrin tarjoamaan kuuntelijoille väyliä käsitellä omia tunteitaan.

 

Turva on varmistettava itse

Nuorten toimintakyky on tulevaisuudessa koko yhteiskunnan toimintakyky, Aku Keinonen korostaa.

Tämänhetkinen yhteiskunnallinen keskustelu nuorten haasteista tuntuu kuitenkin Keinosen sanoin ” pintapuoliselta, pomminaralta ja lyhytnäköiseltä”, ei rakentavalta.

Poliitikkojen ja ministereiden puheenvuorot aiheuttavat turvattomuuden tunnetta eikä luottamusta tulevaisuuteen. Turva on varmistettava itse ja läheisten tuella.

 

Ei tarvitse olla profeetta nähdäkseen, että kehityssuuntana on ilmaston meneminen huonompaan suuntaan.
– Aku Keinonen

 

– Onneksi omista ongelmista puhuminen ei ole tabu rakkaiden ystävieni, lapsuudenperheeni ja koulukaverien kanssa. Minulla ei ole tunnetta yksin jäämisestä.

Nähdessään väsyneitä ja pahimmillaan loppuun palaneita ikätovereita ja kokiessaan itse uupumusta Keinonen pyrkii luottamaan, että asiat järjestyvät.

– Haluan uskoa, että omilla teoillani on merkitystä. Se tapa, jolla suhtaudun itseeni, on tärkeää hyvinvoinnilleni.

Vaikeaa olla optimistinen

”Säännöllistä epätoivoa” nuorille aiheuttaa ilmastonmuutos, jonka uhka on ollut uutisissa läsnä koko elämän ajan. Muusikon mielessä ovat päin kasvoja iskevät kuvat metsäpaloista, tulvista ja lämpöennätyksistä.

– On vaikeaa olla optimistinen. Ei tarvitse olla profeetta nähdäkseen, että kehityssuuntana on ilmaston meneminen huonompaan suuntaan, Aku Keinonen sanoo.

Silti päättäjät vaikuttavat hämmentävän välinpitämättömiltä.

– En ymmärrä, miksei kaikille poliitikoille ole itsestäänselvyys, että tämän ongelman on oltava koko ajan pöydällä.

Omat ostopäätökset tuntuvat Keinosesta ”kohtalokkailta”. Hän ei kuitenkaan usko kuluttajien eettisten valintojen riittävän kestävien ratkaisujen luomiseen.

– Ilmastonmuutos pitäisi kohdata paljon suurempana kysymyksenä kuin yksittäisen ihmisen kaupassakäynnit.

 

Huoli ja palava tahto toimia

Nuorilla on valtava huoli tulevaisuudesta ja ilmastosta ja tarve toimia niiden puolesta – sellaista paloa ja tahtoa, mitä meitä vanhemmilta polvilta ei ole löytynyt, näkee Helsingin yliopistossa valtiotieteiden maisteriksi opiskeleva Liisa Kerola, 23.

Häntä innostaa tutkia, miten kansainvälistä kehitysyhteistyötä voitaisiin tehdä tasa-arvon, rauhan ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi.

Oululaistaustaiseen Kerolaan on tehnyt vaikutuksen se, miten monet nuoret pitävät ääntä yhteiskunnallisista ja globaaleista ongelmista ja haluavat vaikuttaa päätöksentekoon.

– Lähipiirissäni on elokapinallisia ja olen itse ollut poliitikkoystäväni tukena kampanjoissa. En nauti esilläolosta, mutta tykkään olla taustajoukoissa.

Vähän tilaa itsen etsimiseen

Kerola pohtii kuulemaansa nuoriin kohdistuvaa vähättelevää kommentointia.

– Suhtautuminen nuoriin on kaksipiippuista. Kaipaisin enemmän ymmärrystä opiskelijoiden erilaisia tilanteita kohtaan ja vähemmän vaativaa asennetta.

Sosiaalisessa mediassa on asiatonta argumentointia.

– Jotkut väittävät, että opiskelijat vain ryyppäävät tuillaan, eivätkä tee mitään hyödyllistä. Meiltä sietääkin leikata. Uskon ja toivon, että näin ajattelee vain pieni ja äänekäs vähemmistö.

 

Itsensä etsimiselle, oman polun haeskelulle ja kokeiluille on vähän tilaa.
– Liisa Kerola

 

Nuorilta odotetaan nopeasti suorituksia. Opintojen tavoiteajat ovat tiukat tukien kannalta. Opiskeluhauissa pitäisi tietää heti, mitä haluaa tulevaisuudelta.

– Itsensä etsimiselle, oman polun haeskelulle ja kokeiluille on vähän tilaa. Tuntuu epäreilulta, että vanhemmilla ikäpolvilla oli enemmän tilaa tehdä vääriä valintoja, vaihtaa alaa ja opiskella pitkään.

Kerola ei tiennyt vielä lukiossa, mitä haluaa opiskella.

– Olisin ollut pulassa, ellen olisi keksinyt sitä välivuonna, jolloin työskentelin hampurilaisravintolassa.

Onko nuoriso aina pilalla

Julkisessa keskustelussa nuorista on sallittua puhua hyvin negatiiviseen sävyyn. Nuoriso on ollut aina pilalla, hymähtää lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.

– Toivon, että lapsista ja nuorista puhuttaisiin arvostavampaan sävyyn ja nostettaisiin esiin sitä raikkautta ja rikkautta, jota he tuovat tähän yhteiskuntaan.

Vakavien mielenterveysongelmien määrässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Nuorten itsemurhat ovat vähentyneet, mutta itsemurhayritykset ovat lisääntyneet.

Kulttuurinen ilmapiiri on entistä myönteisempi hoitoon hakeutumisen suhteen ja apua osataan etsiä paremmin.

– Toinen puoli kolikosta on, että monen nuoren pahoinvointi on syvää, monimutkaista ja vaikeasti parannettavaa.

 

Nuoret ovat aika tiedostavia, valveutuneita ja fiksuja. He seuraavat maailman tapahtumia ja haluavat vaikuttaa niihin.
– Elina Pekkarinen

 

Mielenterveysongelmat on otettu vakavasti puheen tasolla, mutta käytännössä nuoret eivät saa läheskään kaikkialla apua riittävän nopeasti. Tällöin tilanne ehtii pahentua.

Korona-aikana nuoret etäopiskelivat ja eristäytyivät toisistaan, ja sitten Euroopassa syttyi sota.

– Väitän, että nykynuoret ovat joutuneet kovemmalle kuin moni heitä edeltävä sukupolvi. Ilmastonmuutos tuntuu lohduttomalta ja hyvinvointivaltion tulevaisuus mietityttää, Pekkarinen sanoo.

Nuoret ovat huolissaan myös taloustilanteesta ja työllistymisestä.

– Heille ei maalaudu kovin toiveikasta tulevaisuudenkuvaa.

Millaista joukkoa on tulossa vahvistamaan yhteiskuntaamme?

– Nuoret ovat aika tiedostavia, valveutuneita ja fiksuja. He seuraavat maailman tapahtumia ja haluavat vaikuttaa niihin.

Karaisemista ei kaivata

Elina Pekkarinen ei ymmärrä ajatusta nuorten karaisemisesta. Vaikeuksia tulee joka tapauksessa kaikille. Elämä tuo kriisejä, tragedioita ja yllätyksiä.

– Traumaattisen lapsuuden kokeneista ei kasva parempia aikuisia. Mitä turvallisempi ja hellempi lapsuus, sen vahvempi ja vastoinkäymisiä paremmin kestävä yksilö kasvaa.

Haitallisilla lapsuudenkokemuksilla on vahva yhteys sairastamiseen, syrjäytymiseen ja mielenterveyden häiriöihin.

– Ajatus ”mikä ei tapa, se vahvistaa” ei pidä paikkaansa. Kaikelta pahalta suojelu ja pumpulissa kasvaminen ei myöskään ole hyväksi.

 

Niin sanotussa alaluokassa ei ole näkyä elämässä etenemisestä ja tukea siihen. Kun olet syntynyt tiettyyn sosiaaliseen asemaan, jäät siihen, eikä sieltä pyristellä ylöspäin.
– Elina Pekkarinen

 

Nuorten on annettava tehdä virheitä, mutta silloin vanhempien pitää olla rinnalla, ettei vaikeista asioista tarvitse selvitä yksin.

Peruskoulun menestystekijä oli näky mahdollisuuksien tasa-arvosta. Työväen sivistysliikkeissäkin ajateltiin, että kuka vain voi päästä koulutuksella pitkälle. Nyt koulupudokkaiden taustalla on usein kotona opittu avuttomuus.

– Niin sanotussa alaluokassa ei ole näkyä elämässä etenemisestä ja tukea siihen. Kun olet syntynyt tiettyyn sosiaaliseen asemaan, jäät siihen, eikä sieltä pyristellä ylöspäin, Elina Pekkarinen toteaa.

Pekkarisesta on surullista, miten vähän syrjäytymisestä puhutaan.

– Kukaan ei pärjää vain omin voimin. Me kaikki tarvitsemme toisiamme ja yhteiskunnan tukirakenteita menestymisen mahdollistamiseksi.

 

Sallitaanko lasten tulla

Sen perusteella, mitä Liisa Kerola on puhunut kavereidensa kanssa, yhteiskunnallinen tilanne ei ole houkutteleva ja kannustava perheen perustamiseen.

– Jos oma tulevaisuus ja jaksaminen ovat epäselviä, lasten tuominen tähän yhtälöön voi tuntua pelottavalta, Kerola sanoo.

Myös Aku Keinonen ymmärtää niitä, jotka eivät halua tehdä lapsia tällaiseen maailmaan.

– Haluan kyllä itse tulla vanhemmaksi, jos elämäntilanne sen sallii ja löytyy sopiva kumppani.

 

Kun ikäluokat pienevät, tarvitaan jokaista kansalaista enemmän kuin pitkään aikaan.

 

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan syntyvyyden vähentymisen taustalla on useita tekijöitä, kuten epävarmuus työelämässä ja taloustilanteessa sekä vaikeus löytää sitoutunutta kumppania. Lasten hankkimisiän lykkääntyminen voi johtaa tahattomaan lapsettomuuteen.

– Laiskuus tai itsekkyys eivät ole syitä syntyvyyden laskuun. Nuoret kaipaavat vakautta ja turvallisuutta ennen kuin he uskaltavat täyttää lapsitoiveitaan, Pekkarinen toteaa.

Kun ikäluokat pienevät, tarvitaan jokaista kansalaista enemmän kuin pitkään aikaan.

– Tämä on toiveikkuutta luova näköala. Jokaisella on paikka ja tehtävä ja jokainen on merkityksellinen ja arvokas ihminen.

Kaikki ei ole omissa käsissä

Liisa Kerolan kuva tulevaisuudesta ei ole kirkas. Vaikka moni kehityskulku näyttää pahalta, hän ei halua vaipua epätoivoon, vaan säilyttää optimismin.

– Pyrin toimimaan parhaani mukaan muiden ihmisten ja maailman hyväksi. Tulemme elämään haastavia aikoja, mutta jotenkin siellä pitää yrittää luovia, hän sanoo.

Nuoret joutuvat ottamaan vastuun ihmiskunnan tulevaisuudesta ”kovassa ja synkässä paikassa”. Tarvittaisiin rajuja toimenpiteitä, jotta ilmastonmuutos saataisiin kontrolliin tai hidastumaan.

– Ei näytä, että näin tapahtuisi. Meidän sukupolvemme täytyy selvitä ja osata toimia oikein ilmastonmuutoksen torjumisen kanssa, Kerola sanoo.

 

Kristinusko antaa tulevaisuuden toivon ja luottamuksen, että asiat voivat mennä parempaan päin – ja lopulta niin kuin kuuluukin.
– Liisa Kerola

 

Polarisaatio, ihmisryhmien jakautuminen, voi tuoda isoja haasteita Euroopan ja koko maailman tasolla. Myös sotiin liittyy uhkakuvia.

– Ihmiskunnan yhtenäisyys on koetuksella, koska toisten näkökulmia ei kyetä ymmärtämään. Nyt ei ole näkymiä siitä, miten erimieliset kansat kykenisivät yhteistyöhön.

Kerolan toiveikkuutta lisää se, että hän on ”tunnustava kristitty”. Hän käy kotiseurakuntansa viikkomessussa, Tuomasmessussa, kristillisessä järjestötoiminnassa ja kirkon nuorten aikuisten vaikuttajaryhmässä Navissa.

– Kristinusko antaa tulevaisuuden toivon ja luottamuksen, että asiat voivat mennä parempaan päin – ja lopulta niin kuin kuuluukin, Kerola sanoo.

Kaikki ei ole ihmisen omissa käsissä.

– Tämä ei tarkoita, että kenenkään pitäisi passivoitua, vaan meidän tulee toimia Jumalan käsinä maailmassa.