Läheisyys kysyy rohkeutta myös ystävyydessä

Aurinko lämmitti anteliaasti Välimeren rannikkokaupunkia, kun Terhi Mannersalo availi silmiään hotellihuoneiston toisessa makuuhuoneessa. Toisessa heräili lapsuudesta saakka mukana kulkenut ystävä. Kummallakaan ei ollut kiire nousta vuoteesta. He ihailivat terassilla turkoosia merta yöpaidat yllään, keittivät kaikessa rauhassa ison pannullisen kahvia ja nauttivat kauniisti katetun aamiaisen.

Museoon hautautuminen ei kiinnostanut kumpaakaan. Päivät kuluivat hyvissä sandaaleissa, jotka veivät heidät varjoisille sivukujille ja illalliselle ravintolaan, jonne tuuli mereltä.

Ihmissuhteiden etiikkaan erikoistunut teologi ja terapeutti muistelee ystävän kanssa jaettuja päiviä kiitollisena.

– Se oli ihanaa. Kenenkään muun kanssa matkustaminen ei ole näin helppoa.

Mannersalo tietää, että lomalle lähteminen ystävän kanssa on melkoinen luottamuksen osoitus. Parhaimmillaan tiivis yhdessäolo lähentää ja luo suhdetta syventäviä muistoja. Pieleen meneminen voi kuitenkin pelottaa niin paljon, ettei uskalla edes yrittää.

– Mitä paremmin ihminen tuntee oman varjonsa, sitä suopeampiin tulkintoihin hänellä on ystävyydessään varaa, Terhi Mannersalo kannustaa. Hän uskoo, että läheisen ystävän voi löytää vielä kypsälläkin iällä, ja toivoo sellaista itselleenkin muutettuaan juuri uudelle paikkakunnalle Lempäälään.

Lappuja ja luopumista

Terhi Mannersalolla on kokemuksia loistoreissuista, mutta aina ei ole mennyt nappiin. Loma on kuin pienoismaailma, jossa eteen putoilee läheisen ihmissuhteen ihania lahjoja. Toisaalta se myös paljastaa haasteet.

Jos hidas, oppimisesta nauttiva introvertti ja spontaani, elämyshakuinen ekstrovertti kuitenkin haluaisivat yrittää yhdessä lomalle, olisiko terapeutilla vinkkiä, miten se voisi onnistua?

Kyllä erilaisuutta voi yhdistää niin, että molemmat hyötyvät.

– Kyllä erilaisuutta voi yhdistää niin, että molemmat hyötyvät. Kirjoittakaa lapuille muutama asia, jotka ainakin haluaisitte lomalla kokea. Miettikää sitten, mikä niistä on sellainen, että sen voi kokea yksin, ja minkä haluaisitte ehdottomasti jakaa toisen kanssa. Kumpikin voisi tehdä jonkun asian ihan vain toisen vuoksi.

Kypsän ystävyyden aineksista Mannersalo mainitsee ensimmäisenä, ettei ketään saa pitää välineenä oman hyödyn hankkimista varten.

– Ei edes Tinderissä.

Maailmassa on kuitenkin kahdeksan miljardia ihmistä, joista osalla on kiusaus etsiä ihmissuhteista omaa etua toisen kustannuksella. Moni myös tekee niin. Siksi ystävyyden perustaitoihin kuuluu rajan vetäminen. Se on rakkautta paitsi itseä myös toista kohtaan ja kuuluu kaikkiin ihmissuhteisiin.

Nuorena rajanvetäminen ei ollut Terhi Mannersalolle helppoa. Nuori ihminen ei usein vielä tiedä, mitä hän oikeasti haluaa ja häpeä saa olemaan mielin kielin. Nuorena monilla on myös enemmän aikaa ja energiaa, joita voi käyttää anteliaasti toisen auttamiseen – ihan vain hyvästä sydämestä.

Rehellisyys on riski

Kaikissa merkityksellisissä ihmissuhteissa tullaan ennen pitkää kohtaan, jossa pitäisi uskaltaa puhua vaikeasta asiasta. Se voi olla esimerkiksi kokemus juuri siitä, että suhde ei ole riittävän vastavuoroinen.

– Kun päästään puhumaan turvallisesti, tasapuolisuus, kunnioitus ja jatkuvuus voivat lisääntyä, Mannersalo luettelee.

Harmillisen usein rohkeus ei kuitenkaan riitä. Moni sietää mieluummin etäisyyttä, joka ystävyyteen pikkuhiljaa hiipii, kuin ottaa riskin. Mikä puhumisessa on niin vaikeaa?

Syitä on monia, Mannersalo toteaa, ja luettelee muutaman: Pelko, että toiseen sattuu, jos kerron hänelle, mistä en pidä hänen käytöksessään. Hyvän ilmapiirin menettäminen. Ja voihan olla niinkin, että ihminen ei halua puhua ystävänsä haasteista, jottei tämä näyttäisi hänelle hänen omaa sokeaa pistettään.

Tyytymättömyyden kasvaessa alkaa joko hidas liukuminen kauemmaksi tai sitten padot murtuvat. Ja se voi tapahtua sellaisella kohinalla, ettei yhteinen maisema enää palaudu ennalleen.

Antiikin kreikassa ystävyys oli suuri filosofinen teema. Aristoteles asetti ystävyyden hyveiden kruunuksi. Ystävän luottamus ja kiintymys tekevät elämästä elämisen arvoista.

Ihanteellisessa ystävyydessä ystävä tahtoo hyvää toiselle niin kuin hyvä äiti lapselleen. Hyvällä ystävällä on ystäväänsä samanlainen suhde kuin itseensä. Keskiajalla ranskalainen filosofi Michel de Montaigne kehitteli teoriaa tosiystävyydestä. Sellainen tuotti syvän yhteyden kokemuksen, jossa kahdesta tuli mystiikkaa lähentelevällä tavalla yksi.

– Toistoista syntynyt luottamus on tärkeä ystävyyden kannattelija, kirjailija Mirja Hämäläinen sanoo.

Parempi kuin parisuhde

Tietokirjailija Mirja Hämäläinen iloitsee siitä, että ystävyydestä on jälleen tulossa yhteiskunnassa tärkeä instituutio parisuhteen ja perheen rinnalle. Häneltä julkaistiin viime vuonna kirja Ystävyys (Kosmos 2022). Myös romaaneissa ja elokuvissa käsitellään romanttisen rakkauden lisäksi yhä useammin myös ystävyyttä. Hämäläiselle ystäväkeskeinen elämä näyttäytyy laadukkaampana ja tavoiteltavampana kuin perhe-elämä ja parisuhde. Hän on valtiotieteen maisteri, jota perinteinen kristillinen seksuaali- ja perhe-etiikka ei puhuttele. Miksi ystävyys menee hänellä parisuhteen edelle?

– Ystävyydet kehittävät meitä, koska ne ovat vapaaehtoisia, eikä niissä saa olla huonoimmillaan, Hämäläinen muotoilee.

Mutta eikö sitoutuminen juuri silloin, kun ihmissuhde on työläs, ole kehittävää?

– Ehdottomasti. Mutta jos kaikki on vain parisuhteen varassa, se kuormittuu liikaa. Perheessä meillä on arkinen rooli, vastuita ja velvollisuuksia. Onhan niitä ystävyyksissäkin, mutta ystävyys liittyy enemmän elämästä nauttimiseen, Hämäläinen pohtii.

Toki hän myöntää, että monelle puoliso on myös paras ystävä.

Kirjassaan Hämäläinen pohtii ystävyyden asettumista perheen paikalle: ”Kenties perhe on olennaisimmillaan turvaa ja puolustamista. Nämä asiat ovat useimmille meistä tärkeitä, mutta nykyajan individualistia myös ahdistaa alkuperäperheisiin kuuluva kiintymys ja symbioosi – ystävä perheenjäsenenä ehkä antaa tilaa ja erillisyyttä eri tavalla.”

Ihanaa tulla valituksi

Mirja Hämäläinen tietää, että moni pitää Jeesusta parhaana ystävänään. Hän on kuitenkin halunnut jättää uskontoon liittyvät seikat ne paremmin hallitsevien huoleksi.

Kirjassaan hän lainaa silti jaetta, jossa Jeesus puhuu itsestään ystävänä: ”En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee. Minä kutsun teitä ystäviksi, sillä olen ilmoittanut teille kaiken, mitä olen kuullut Isältäni.”

On ihanaa tulla valituksi. Toisaalta ystävyydessä tasavertaisuus on tärkeää.

Millainen ystävä Jeesus mahtoi aikalaisilleen olla?

– Hän valitsi ystävänsä, koska näki heissä jotakin tärkeää. On ihanaa tulla valituksi. Toisaalta ystävyydessä tasavertaisuus on tärkeää. Jos toinen on hengellinen johtaja ja Jumalan Poika, ei se ole ihan tasavertaista, Mirja Hämäläinen myhäilee.

– Ystävänäkin saamme olla rajallisia, Seppo Laakso rohkaisee.

Uutta veljeä etsimässä

Laviassa toimivan retriittikodin isäntä, diakoni ja psykoterapeutti Seppo Laakso on ihmissuhdesolmujen erikoisasiantuntija, mutta tieto ei säästä ketään kivulta. Ei häntäkään.

Ystävyyteen liittyy vaikeita muistoja. Hyvin läheinen ihminen vetäytyi pois Laakson elämästä selityksiä antamatta. Vielä kipeämpää oli, kun aivokasvaimeen sairastunut veli kuoli. Loppumatkasta tämä oli tullut hyvin läheiseksi.

– Etsin pitkään näiden kahden tilalle läheistä miesystävää, henkistä veljeä.

Ilo oli suuri, kun sielunkumppani lopulta löytyi. Ystävät jakoivat kipeitä asioita työn ja ihmissuhteiden alueilta, istuivat saunanlauteilla välillä itkien ja välillä nauraen.

Erään tapaamisen jälkeen Seppo Laaksolla oli erityisen lämmin ja kiitollinen mieli. Hän lähetti ystävälleen sähköpostin, jossa hän kertoi saaneensa tästä uuden veljen.

Miesten välille laskeutui hiljaisuus, jota Laakson oli vaikea tulkita. Vähitellen selvisi, että ystävä ei ollut valmis siihen, mitä Laakso toivoi, ja ohitti hänen kiitoksensa.

– Uskoin hänelle myös elämäni vaikeimmat pettymykset, mutta hän ei ottanut niitä vastaan niin kuin olisin toivonut.

Laakso on jäänyt arvailujen varaan siinä, mitä toisen mielessä tapahtui. Rohkeutta asian läpipuimiseen ei ole riittänyt.

– Emme enää jaa mitään henkilökohtaista, ja vieläkin tekee vähän kipeää, kun tavataan, Laakso tunnustaa.

Kutsuttu jäi tulematta

Haava aukesi, kun eräs toinen ystävä jätti tulematta Laakson 60-vuotisjuhille, ei kiittänyt kutsusta eikä ilmoittanut syytä poisjäämiseen.

– Mietin silloin, miksi minulle aina käy näin!

Tällä kertaa tarina jatkui onnellisesti. Seppo Laakso keräsi rohkeutta ja kertoi ystävälleen, että tämän käytös oli loukannut häntä. Syntyi rakentava keskustelu, jossa toinen kertoi omasta vaikeasta elämäntilanteestaan. Tämä asetti käytöksen ymmärrettävään valoon.

– Suhde ei kaatunut, vaan vahvistui.

Psykoterapeuttina hän tietää, että vaikeista asioista puhuminen on melkein kaikille pelottavaa. Toinen voi torjua ja loukkaantua. Pohjimmainen peikko on se, että tulee hylätyksi.

– On surullista, että ystävyydet jäävät usein kohteliaiksi rehellisyyden kustannuksella. Parisuhteen ja työpaikan ongelmista on luontevaa puhua, mutta ei ystävyyden kysymyksistä.

Laakso on muuttanut paljon, ja monet ystävät ovat jääneet matkasta paikkakunnan vaihdosten myötä.

– Ystävyyden määräaikaisuus ei ole välttämättä huono asia. Kaikkia ihmisiä ei voi raahata mukana. Helposti luvataan, että pidetään yhteyttä, mutta niin ei vaan käy.

Miesten kesken ryhmässä

Laakso on ollut mukana miesten kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevan Miessakit-yhdistyksen toiminnassa sen perustamisesta lähtien. Avioero, väkivalta ja maahanmuutto ovat heidän osaamisaluettaan.

– Maskuliinisuuden maailma on avartunut.

Hän on ohjannut eroryhmiä, tarjonnut terapiapalveluita, mutta istunut myös itse oman elämän jakajan paikalla.

– Ryhmässä olen uskaltanut puhua esimerkiksi isäsuhteestani. Isä oli sodan mykistämä mies. Uskon, että ystävyys toteutuu hyvin myös tällaisessa ryhmässä.

Vapahtajan antama malli ystävän rakkaudesta puhuttelee Laaksoa. Sen mallin edessä ei voi kuin painaa päänsä. Ilo ja vapaus löytyvät Simon-nimisen fariseuksen talosta. Syntinen nainen voiteli Jeesuksen jalat, kasteli ne kyynelillään ja kuivasi hiuksillaan.

Jeesuksen ja naisen välillä tapahtui ihmeitä. Katseet kertoivat vastavuoroisuudesta, huolenpidosta, kunnioituksesta ja syntien anteeksiantamisesta.

– Tämän tekstin äärellä joudun katsomaan omaa varjoani, mutta kohtaan myös parhaan ystäväni.

KAUNIIT JÄÄHYVÄISET

”Aika on istuttaa ja aika repiä maasta”, kirjoittaa Saarnaaja. Ystävyyskin voi päätyä tilaan, jossa toinen tai molemmat epäilevät, onko ystävyydelle enää edellytyksiä. Miten silloin on viisasta toimia?

Mieti, olisivatko asiat korjattavissa ja oletko jo yrittänyt.

Mieti omaa rooliasi tilanteessa ja mitä voit siitä oppia. Olet ehkä sallinut huonoa käytöstä ja rajojesi ylittämistä. Mistä tämä johtui?

Mieti elämääsi ilman tätä ystävää. Mikä muuttuu ilman häntä?

Vaatiiko tilanne erokeskustelua?

Mitä haluaisit erokeskustelussa sanoa? Pitääkö hänen tietää, mikset halua

jatkaa ystävyyttä?

Voit harjoitella vuorosanoja tai laatia sähköpostin ajan kanssa. Yritä pysyä rauhallisena ja määrätietoisena.

Salli suru ja ole itseäsi kohtaan armollinen.

Kerro tilanteesta ihmisille, joihin ero vaikuttaa, mutta älä puhu

pahaa.

Kestä epämukavuutta ja kiusaannuttavia hetkiä. Mieti, millaisissa tilanteissa voitte edelleen olla tekemisissä.

Laita päättyneestä suhteesta vapautuva energia ystävyyksiin, jotka tuottavat iloa.

Lähde: Mirja Hämäläinen: Ystävyys (Kosmos 2022). Hämäläinen on käyttänyt lähteenään Erin Falconerin teosta How to Break Up with Your Friends (2022).