Aarteita Paavalin kirjeistä | 18.01.2024 | 1/2024

Kuula | Kristinuskon tärkein suunnannäyttäjä: apostoli Paavali

Kukaan ensimmäisen sukupolven kristitty ei saanut aikaan niin paljon kuin apostoli Paavali. Hän painoi pysyvän jäljen myöhempään teologiaan. Teologian tohtori Kari Kuulan massiivinen, peräti 30-osainen juttusarja apostoli Paavalista alkaa.

Matemaatikkofilosofi A. N. Whiteheadin tokaisun mukaan länsimaisen filosofian historia on reunamerkintöjä Platonin teoksiin. Hänen varaansa joko rakennettiin tai sitten häntä kritisoitiin. Mutta ohittaa häntä ei voinut. Niin tärkeä ajattelija hän oli.

Whiteheadin heitto Platonista on toki liioittelua, mutta teologian kentällä apostoli Paavalista voi sanoa samaa aivan vakavissaan. Hän on kristinuskon tärkein suunnannäyttäjä ja opettaja. Mitä ikinä uskosta Jeesukseen sanotaankin, jäljet palaavat tavalla tai toisella Paavaliin. Hän on painanut sormenjälkensä miltei jokaiseen opinkohtaan.

Hän ei ollut ainoa apostoli, mutta suurin hän oli.

Tämä johtuu apostolin kirjallisesta toiminnasta. Hän on ensimmäinen kristillinen kirjoittaja, jonka tekstit jäivät pysyvästi kristittyjen käyttöön. Hän laati kirjeensä 50-luvulla, kun muu Uuden testamentin aineisto on syntynyt vasta 60–90-luvuilla.

Paavalin kirjeiden kokoelmaa alettiin levittää jo varhain. Niiden arvovalta käy hyvin ilmi Toisesta Pietarin kirjeestä. Sen mukaan Paavali on ”hänelle annetun viisauden mukaan” kirjoittanut kirjeensä. Toisin sanoen hän ei puhunut omiaan, vaan ylhäältä saamaansa viisautta.

Enemmän kuin kukaan muu

Kolmen vuosikymmenen ajan Paavali julisti Jeesusta, perusti seurakuntia ja osallistui teologiseen keskusteluun. Hän ei ollut ainoa apostoli, mutta suurin hän oli.

Hän toteaa itsekin saaneensa aikaan enemmän kuin kukaan toinen, mutta lisää tärkeän huomautuksen: ”en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani” (1. Kor. 15:10). Koska Kristus valitsi Paavalin aivan erityiseksi aseekseen, hän varusti tämän myös poikkeuksellisella voimalla.

Vaikka Paavali oli aikansa suurin nimi, syvä lempeys ja pehmeys näkyi hänen apostolisen työnsä motiivissa.

Välimeren alueen kartta todistaa kuningasapostolin suuresta painoarvosta. Hän toimi Jerusalemissa, Syyrian Antiokiassa, Kyproksella, nykyisen Turkin alueella ja Kreikassa. Lopulta hänet vietiin laivalla vankina Roomaan, jossa hän kärsi marttyyrikuoleman vuonna 62 tai 64.

Tiedämme Paavalista enemmän kuin kenestäkään toisesta varhaiskristillisyyden vaikuttajasta. Hänen ajattelustaan ja elämästään voi kirjoittaa ehyen kirjan, kun esimerkiksi Pietarista tiedämme vain sirpaleen sieltä ja toisen täältä.

Sinun Vapahtajasi

Paavalin teologiaa on kätevintä hahmottaa kolmen teeman kautta: Kristus-yhteys, ristinteologia ja vanhurskauttaminen uskosta. Tähän on toki saman tien lisättävä inkarnaatio, sovitus, Pyhä Henki, armo, armolahjat, seurakunta, Jumalan tahdon mukainen elämä, ylösnousemustoivo ja niin edelleen.

On lopulta vaikea sanoa, mihin teologiseen teemaan Paavalista ei löytäisi liittymäkohtaa.

Vaikka Paavali oli aikansa suurin nimi, syvä lempeys ja pehmeys näkyi hänen apostolisen työnsä motiivissa. ”En tarkoita, että haluaisimme määräillä teidän uskoanne, tahdomme vain auttaa teitä saamaan ilon” (2. Kor. 1:24).

Tässä mielessä usko Jeesukseen on henkilökohtaista uskoa. En jäljittele toista, en edes Paavalia.

Ytimessä ei ollut Paavalin oma näky, vaan kuulijoiden ilo. Hän ei puristanut toisia heille vieraaseen muottiin, vaan hän auttoi kutakin juuri omanlaiseensa uskoon.

Tässä mielessä usko Jeesukseen on henkilökohtaista uskoa. En jäljittele toista, en edes Paavalia. Lähestyn Jeesusta niin kuin minä osaan. Siksi sanon hänelle levollisin mielin: minun Herrani ja Vapahtajani.

Tämä on Kari Kuulan sarja Aarteita Paavalin kirjeistä, osa 1/30.