Kristityt tieteentekijät: Minna Silver Raamatun syntysijoilla

Monilla nuorilla kestää pitkään, ennen kuin oma ala alkaa hahmottua ja selviää, mihin aikuisena haluaa suunnata. Dosentti Minna Silver (ent. Lönnqvist) sen sijaan tiesi jo varhain, mikä olisi hänen intohimonsa kohde: ihmisen menneisyys ja siihen liittyvä Raamatun historia.

– Olen lapsesta lähtien ollut kiinnostunut etsimään ja tutkimaan tavaroita. Pienenä kuljin isäni kanssa Helsingin Kulosaaressa Mustikkamaan rannalla, ja etsimme rantaan ajautuneita hylkyjen kappaleita. Ratkaiseva kokemus oli, kun 14-vuotiaana pääsin erään kouluprojektin yhteydessä haastattelemaan Aapeli Saarisaloa, Minna Silver muistelee.

Saarisalo (1896–1986) oli varhainen suomalainen itämaiden muinaisuuden tutkija, joka tunsi lukuisten matkojensa ansiosta perusteellisesti Lähi-idän aluetta ja osallistui siellä useisiin kaivauksiin. Hän oli myös pappi ja vahvasti uskossa. Saarisalon tapaaminen vahvisti nuoren naisen halua perehtyä syvällisesti Raamatun historiaan sen syntysijoilla.

– Itseäni kiehtoo Lähi-idän sekä Välimeren alueen korkeakulttuurien synty ja niiden arkeologia, johon olen erikoistunut. Alueiden yleisen muinaistutkimuksen lisäksi olen halunnut selvittää, millaisia Raamatun ajan elämä ja kulttuuri ovat olleet. Tiedon kautta voi ymmärtää Raamattua paremmin ja kontekstiin sidottuna sen sisältö avautuu eri tavalla. Tutkimus myös tukee Raamatun sanomaa, joka on läpi elämäni todella innoittanut minua.

Nuorena opiskelijana Silver lähti Jerusalemiin, jossa hän vuonna 1981 osallistui ensimmäisen kerran Daavidin kaupungin kaivauksiin Jerusalemin Heprealaisen yliopiston hankkeessa. Kuningas Daavid perusti Jerusalemin noin 1000 eKr., ja sen vanhin osa tunnetaan Daavidin kaupunkina. Monien aikakauden muinaiskaupunkien tavoin kyseessä on nykyihmisen mittakaavassa ollut pikemminkin kylä. Sen elinkeinoja olivat maanviljelys ja pienkarjan kasvatus.

Minulle merkitsee todella paljon, että tutkimuskohteet ovat Raamatun syntysijoilla.

– Kokonaisuudessaan elämä ei ole ollut niin urbaania kuin voisi kuvitella. Jerusalem on ollut pikemminkin sitadellin eli pienen linnoituksen tyyppinen paikka Daavidin aikana. Vasta roomalaiskaudella kaupunki vähitellen kasvoi ja tuli yhä urbaanimmaksi.

Jeesuksen ajan Jerusalemissa oli jo kenties kymmeniä tuhansia asukkaita. Millaista elämä sitten on ollut niihin aikoihin? Silverin mukaan tavalliset ihmiset elivät paljolti yksinkertaista, agraaria ja paimentolaista elämää. Monet Raamatun vertauksetkin liittyvät paimentolaiskulttuuriin, tämä koskee myös Jeesuksen käyttämiä vertauksia.

– Yhdysvaltalainen netin kautta ilmaiseksi katsottava televisiosarja The Chosen muuten kertoo aikakauden elämästä hyvin autenttisesti, ja sarjassa kuvattu Rooman alainen Juudea vastaa sitä, mitä tutkimusten perusteella pidän toden tuntuisena, Silver huomauttaa.

Koko Lähi-idän alueella lampaat ja vuohet ovat olleet yleisimmin kasvatettuja eläimiä. Ne pärjäävät hyvin kuumassa ja karussa ympäristössä. Ravintokasveina taas viljeltiin vehnää ja ohraa, lisäksi kasvatettiin oliivipuita, viiniköynnöksiä, granaattiomenoita ja taateleita. Maanviljelys on ollut alkeellista: kyntö on tehty aasilla ja koukkuauralla ja vilja jauhettu käsikivillä. Samaan tapaan puristettiin oliiveista öljyä. Joissakin syrjäisissä paikoissa esimerkiksi Syyriassa ihmiset elävät yhä hieman samalla tavalla kuin muinaiset israelilaiset.

Abrahamin aikaan

Silver on kansainvälisesti meritoitunut suomalaisarkeologi, joka on tutkinut pitkään Syyrian muinaismuistoja. Arkeologimiehensä Kenneth Silverin kanssa he tutkivat vuosina 2000–2010 Syyrian muinaiskohteita Helsingin yliopiston ja Suomen Akatemian suurprojektissa. Jebel Bishrin vuoristoalue Keski-Syyriassa on ollut tärkeä alue niin kutsutulla Abrahamin aikakaudella toisella vuosituhannella eKr. Lähistöllä sijaitsee esimerkiksi Palmyran rauniokaupunki, joka on Unescon maailmanperintölistalla.

Jebel Bishrissä Silverin tavoitteena oli löytää linkki paimentolaisuuden ja vakiintuneemman kyläelämän välillä. Vuoristossa paimentolaisajan jäännökset ovat esimerkiksi kivikehiä, muinaisia karja-aitauksia, jotka mainitaan myös Raamatussa. Pronssikaudella paimentolaiset asettuivat aloilleen ja ryhtyvät viljelemään maata Eufratin alueella.

Jebel Bishrin juurella Silver teki tähän asti merkittävimmän löytönsä: kyseessä on aiemmin tuntematon, pieni kaupunki. Silver nimesi sen Tell Kharitaksi. Kyseessä on ollut amorilaisten alue. Amorilaiset olivat länsiseemiläisiä paimentolaisia, joita asui 2 000 vuotta ennen ajanlaskua Syyriassa ja Mesopotamiassa.

– Kohde oli jäänyt tutkijoilta pimentoon, koska se sijaitsi vuoren kupeessa modernin koulun kyljessä. Huomasin sen itse, kun tulimme vuoren rinnettä jeepillä alas ja näin tien leikkauksessa kerrostumia. Tarkemmin tutkittuamme havaitsimme, että kyseessä on telli eli rauniokumpu. Maallikon silmin sitä olisi ollut vaikea huomata. Parhaillaan tutkin Egyptistä löydettyjä Amarnan amorilaiskirjeitä, jotka sijoittuvat 1300-luvulle eKr.

Syyriassa erityisesti Palmyra on ollut Silvereille rakas paikka. Sitten tuli ISIS. Se valtasi Jebel Bishrin ja Palmyran, ja alkoi tarkoituksellinen tuhoaminen. Muun muassa Palmyran kulttuurihistoriallisesti korvaamattoman arvokkaat kohteet hävitettiin.

– Tahallinen hävitys järkyttää yhä suunnattomasti. Islamistit ovat halunneet tuhoamalla haistattaa länsimaille, että katsokaa, mitä teemme teidän arvostamallenne perinnölle. Mutta tuhoamisen myötä ei katoa vain länsimaiden vaan oikeastaan koko maailman muistia, Silver suree.

Syyrian alue on kristinuskon syntysijoja, myös Jeesus syntyi Syyrian hallintoalueella. Siellä on puhuttu Jeesuksen äidinkieltä arameaa, ja alueella on ollut syriaaniseurakuntia. Viime vuosikymmenenä monet kristityt ovat joutuneet pakenemaan näiltä alkukristittyjen perinteisiltä seuduilta.

Daavidin kaupungin kaivaukset. Lähi-idässä on kulttuurikerroksia paljon enemmän kuin meillä ja kaivauksissa mennään todella syvälle, Minna Silver kertoo. Kuva: Minna Silverin albumi.

Kulttuurien kehto

On kiehtovaa tutkia varhaisia kulttuureja ja niiden vaiheita sivilisaation kehdossa.

– Minulle merkitsee todella paljon, että tutkimuskohteet ovat Raamatun syntysijoilla. Oli erikoinen tunne ensimmäisen kerran käydä paikan päällä Mardinisssa ja katsella maisemia vuorelta yli Mesopotamian laaksoon eli Kaksoisvirranmaahan. Aapeli Saarisalo oli kuvannut näkymää minulle ja kuvaus vastasi täysin sitä, mitä silmieni eteen avautui. Maisema on hyvin tasaista kuin vihreää, samettista peltoa ja siellä täällä on rauniokumpuja, jotka ovat muinaiskaupunkeja. Raamatun tapahtumat on helppo kuvitella maisemaan.

– Omissa mielikuvissani menen eräänlaiselle aikamatkalle. Menneisyys on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen. Se ei ole vain tutkijoita varten, ja siksi siitä on tärkeää kertoa myös julkisuuteen.

Uskova tieteentekijä

Suomessa monet tieteentekijät vaikuttavat suhtautuvan kristinuskoon nuivasti tai jos ovat tunnustuksellisia kristittyjä, sitä ei mielellään tuoda esille. Minna Silver tuli uskoon jo 11-vuotiaana. Hän luki Salattu aarre -kirjekurssia ja oli mukana 1970-luvun Jeesus-herätyksessä.

– Kävin erään lähetyssaarnaajan kanssa kirjeenvaihtoa. Pian olin mukana hippiherätyksessä, joka oli niin valtava ja merkittävä kokemus, että se on koko elämäni ajan ollut sellainen, mitä kaipaan. Herätys on kuin palo ja valtava siunauksen aalto.

Monissa muissa maissa suhtautuminen vakaumukselliseen kristillisyyteen on suvaitsevampaa. Silver on asunut ja työskennellyt useaan otteeseen muun muassa Israelissa, Britanniassa ja Turkissa. Hän on työskennellyt Syyriassa yli kymmenen vuoden ajan. Nykyään hän viettää paljon tutkimusaikaa Ruotsissa, jossa hänen miehensä Kenneth työskentelee. Ruotsissa suhtaudutaan uskonnollisuuteen luontevammin kuin Suomessa.

Suomessa kulttuuri on viime vuosikymmeninä muuttunut kristinuskon vastaiseksi.

Britanniassa tärkeiden yliopistojen professoreilla voi olla avoimesti täysin kristillinen maailmankuva.

– Tämä hyväksytään, vaikka olisi tekemässä tieteellistä tutkimusta kovassa porukassa vaikkapa atomifysiikan alalla. Suomessa taas tutkimusrahoitus saattaa katketa tai uskonmollisuus muodostua esteeksi viranhaussa. Täällä vakavasti otettava tutkija voi olla poliittisesti aktiivinen, mutta ei uskovainen, Silver ihmettelee.

Silverit tekivät tutkimustyötä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Oxfordin yliopiston kirjastoissa, ja aviomies toimi Britanniassa vierailevana pastorina. Koko perhe oli tekemässä hengellistä työtä.

– Suomessa kulttuuri on viime vuosikymmeninä muuttunut kristinuskon vastaiseksi. Britanniassa ja Ruotsissa tai jopa Turkissa asuessani olen ollut kristitty, mutta en ole kokenut mitään vainoa. Vasta Turkissa vuonna 2016 tehdyn vallankaappausyrityksen jälkeen toiminta muuttui yhä islamistisemmaksi eikä länsimaisia tutkijoita ole haluttu päästää sinne. Tästä syystä myös itse jouduin lähtemään Turkista.

– Suomessa syntyy mielikuva, että Raamatun kertomuksia pyritään tarkoituksellisesti kumoamaan, ja osoittamaan esimerkiksi evankeliumeihin sisältyviä ristiriitoja. Silloin Raamatun tarkoitus hämärtyy. En ymmärrä, mihin tämä ajattelutapa perustuu, Silver toteaa.