Keniassa halutaan loppu kostonkierteelle: ”Jos annat nälkäiselle miehelle sadan dollarin setelin ja pyydät tappamaan, hän ottaa setelin ja tappaa”

Neljä vuotta sitten joukko länsikenialaisia naisia Mt. Elgonin alueelta tuli tapaamaan Kenian pääkaupunkiin Nairobiin Tecla Namachanjaa.

‒ Naiset olivat huolissaan kotikylänsä nuorista, jotka vannoivat kostoa väkivaltaisuuksista, joista oli kulunut silloin 12 vuotta, Namachanja kertoo.

Hän lähti kylään ja järjesti nuorille keskusteluryhmiä, joissa nämä saivat purkaa vihaansa, katkeruuttaan ja traumaansa.

Mt. Elgonin alueella oli vuosina 2006–2008 äärimmäisen väkivaltainen konflikti kylän asukkaiden sekä valtion puolisotilaallisten joukkojen välillä. Paikallisilta pakkolunastettiin maata. Väkivaltaisuuksissa kuoli satoja ihmisiä, ja väkivalta traumatisoi tuhansia.

‒ Nuoria raiskattiin, ihmisten korvia ja kieliä silvottiin, miesten kiveksiä murskattiin. Trauma oli syvä ja vahva. Nuoret olivat katkeria ja kostonhimoisia.

Namachanja järjesti ensin kahdeksan ryhmätuokiota. Nyt ryhmiä on järjestetty jo 400.

Tecla Namachanja saa voimaa työhönsä nähdessään, miten traumatyö tuottaa tulosta ja saa ihmiset vapautumaan katkeruudesta ja kostonhalusta.

Anteeksiannosta mielenrauhaan

Keskusteluryhmien voiman trauman ja koston kierteen purkajana ja siten ihmisten elämänhalun ja tulevaisuususkon palauttajana Namachanja oli oivaltanut jo kolme vuosikymmentä aiemmin samaisella alueella.

‒ Monipuoluejärjestelmä otettiin Keniassa käyttöön vuonna 1991. Joka viides vuosi vaalien yhteydessä esiintyi poliittisesti motivoitua väkivaltaa, jossa kuoli ihmisiä. Köyhiä on helppo rekrytoida tappajiksi. Jos annat nälkäiselle miehelle sadan dollarin setelin ja pyydät tappamaan, hän ottaa setelin ja tappaa, Namachanja sanoo.

Hän on traumatyöhön keskittyvän, 1990-luvun alussa perustetun kenialaisen Shalom Center -kansalaisjärjestön perustaja ja johtaja.

‒ Dialogin aloittaminen on parasta, mitä olen koskaan tehnyt, Namachanja sanoo.

Aluksi hänen ajatuksenaan oli lähestyä kyläläisten traumoja teorian kautta.

‒ Tajusin nopeasti, että yhdessä sureminen oli aluksi esimerkiksi traumatisoituneille leskille tärkeämpää kuin tieto ja keskustelu. Viiden päivän traumatyöryhmästä yleensä kolme ensimmäistä itketään ja surraan, ja vasta sitten puhutaan traumaattisista kokemuksista.

Namachanja on nähnyt lukemattomia kertoja, miten traumatyö muuttaa ihmisiä ja koko yhteisöä.

‒ Kun ihminen oppii antamaan anteeksi, hän pääsee pois vihasta, katkeruudesta ja koston kierteestä, saa mielenrauhan ja lopulta normaalin elämänsä takaisin, Namachanja sanoo.

Nairobin somalitaustaiset nuoret ovat huolissaan työttömyydestä ja radikalisoitumisen uhasta. Nairobin somalikaupunginosassa on paljon menestyviä liikeyrityksiä mutta myös työttömyyttä ja iso huumeongelma.

Rakenteellinen väkivalta lisääntynyt

Namachanja on tunnettu rauhantyöntekijä myös kotimaansa Kenian ulkopuolella. Vuonna 2005 hän oli ehdolla tuhannen naisen ryhmässä Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Hän on saanut useita kansainvälisiä tunnustuksia työstään rauhanrakentajana ja konfliktien ratkaisijana. Keniassa hän on toiminut myös valtiollisen Totuus, oikeus ja sovittelukomission puheenjohtajana. Nykyään hän on Helsingin Diakonissalaitoksen hankekumppani.

‒ Nuorena halusin isäni esimerkin mukaisesti opettajaksi, mutta valmistuin sosiaalityöntekijäksi. Nyt minulla on tohtorin tutkinto rauhan ja konfliktien tutkimuksesta.

Namachanja ei koe Kenian valtion taholta uhkaa työnsä luonteen vuoksi.

‒ Olen joutunut välillä pakoilemaan poissa kodistani tai ulkomailla. Minua on seurattu tarkasti, mutta uhka ei ole valtio vaan yksittäiset ihmiset. Haluan jatkaa työtäni, koska olen nähnyt sen aikaansaaman muutoksen ihmisten ja yhteisöjen elämässä, Namachanja sanoo.

Keniassa on paljon toivottomuutta, mutta en usko, että se johtaisi arabikevään kaltaiseen vallankumoukseen. Uskon, että jotain parempaa on tulossa, ja Kenian valtio saa taloutensa parempaan kuntoon. Valtio tarvitsee nyt kansalaisyhteiskunnan tukea ja avointa keskustelua.
‒ Tecla Namachanja

Poliittinen väkivalta on Keniassa laantunut. Namachanja sanoo väkivallan olevan kuitenkin arkipäivää monilla Kenian alueilla.

‒ Taloustilanne on vaikea. Monilla ihmisillä on pulaa ruuasta. Tietyillä alueilla karjavarkaudet ja tapot ovat yleisiä. Nämä tapaukset eivät pääse edes paikallisuutisiin, mutta ne synnyttävät paljon vihaa ja koston kierrettä.

Talousongelmien aiheuttamat traumat koskettavat valtaosaa Kenian noin 50 miljoonasta kansalaisesta.

‒ Vanhemmalle on äärimmäisen traumaattista nähdä oman lapsen menevän nälissään nukkumaan, jäävän ilman koulutusta ja omien vanhempien jäävän ilman hoitoa, koska rahaa ei ole. Fyysinen väkivalta on vähentynyt, mutta rakenteellinen väkivalta lisääntynyt, Namachanja sanoo.

Hän myöntää globaalin talous- ja turvallisuustilanteen olevan erittäin haasteellinen, ja vaikuttavan köyhiin maihin ja köyhien maiden köyhiin kansalaisiin vielä rajummin kuin länsimaihin.

‒ Keniassa on paljon toivottomuutta, mutta en usko, että se johtaisi arabikevään kaltaiseen vallankumoukseen. Uskon, että jotain parempaa on tulossa, ja Kenian valtio saa taloutensa parempaan kuntoon. Valtio tarvitsee nyt kansalaisyhteiskunnan tukea ja avointa keskustelua.

Kenian somalit haluavat asua yhdessä, valtaosa Nairobin somaleista asuu Eastlegh:n kaupunginosassa.

Nuorten raastava tilanne

Nuorten työttömyys ja näköalattomuus on iso ongelma. Kenialaisten mediaani-ikä on 19 vuotta. Jopa 80 prosenttia kenialaisista on alle 35-vuotiaita. Vuosittain työmarkkinoille tulee noin miljoona nuorta, joista vain viidesosa saa vakituisen työpaikan.

Näköalattomuuden yhteys radikalisoitumisen uhkaan on ilmeinen. Nuori, jolla ei ole mielekästä tekemistä, on helppo rekrytoida terrorijärjestöjen riveihin. Etelä-Sudanista käsin toimiva Al Shabaab -terrorijärjestö on aktiivinen myös Keniassa.

Nuorten radikalisoitumisen uhan ovat tiedostaneet monet toimijat, joista yksi on suomalainen kehitysjärjestö Fida, joka käynnisti syksyllä 2023 viisivuotisen hankkeen Nairobin somalinuorten keskuudessa. Keniassa arvioidaan olevan ainakin neljä miljoonaa somalitaustaista.

‒ Teimme tarvekartoituksen, jossa somalitaustaiset nuoret nostivat suurrimmiksi ongelmiksi työttömyyden, radikalisoitumisen uhan, huumeet sekä tyttöjen ja naisten aseman, kertoo Fidan asiantuntija Sami Konttinen.

Hankkeelle etsitään edelleen uusia yhteistyökumppaneita ja rahoittajia.

Hetki, jolloin hän tajusi, että olisi voinut itsekin olla tämän nuoren tappolistalla, oli pysähdyttävä.

‒ Nuoret ovat olleet innostuneita ja motivoituneita osallistumaan koulutuksiin, joissa käsitellään muun muassa työnhakua ja ansioluettelon laatimista sekä harjoitellaan esiintymis- ja keskustelutaitoja. Osallistujista noin puolet on ollut tyttöjä ja nuoria naisia, Konttinen kertoo.

Traumatyön keskusteluryhmiä on järjestetty myös terroristien riveihin rekrytoiduille ja niistä irti päässeille nuorille. Rauhanvälittäjä ja sovintoprosessien työelämäprofessori Antti Pentikäinen osallistui viime syksynä Keniassa työpajaan, jonka osallistujat olivat terrorismista irti päässeitä nuoria.

Työpajassa hän kohtasi nuoren, joka oli koulutettu tappamaan kristittyjä ja pommittamaan kirkkoja samaan aikaan kun Pentikäinen neuvotteli samaan järjestöön kuuluvien kanssa terrorismista irtautumisesta.

Hetki, jolloin hän tajusi, että olisi voinut itsekin olla tämän nuoren tappolistalla, oli pysähdyttävä.

Pentikäinen toimi pitkään Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtajana.

‒ Kirkon Ulkomaanapu teki työtä myös Isiksen rekrytoimien nuorten parissa. Oli tärkeää ymmärtää, miten haavoittuvassa asemassa nuoret olivat ongelmineen. Siihen tilanteeseen, kun tuli Isis-rekrytoija, nuori oli helppo saalis.

Pentikäinen korostaa, että radikalisoitumisen ehkäisytyössä tärkeintä on päästä käsiksi nuorten ongelmiin: juurettomuuteen ja uuteen elämäntilanteeseen sopeutumiseen sekä auttaa nuorta pääsemään yli sotatraumojen ylisukupolvisesta taakasta ja trauman aiheuttamasta pakosta koston kierteeseen.

Kehitysjärjestö Fidan hankkeessa annetaan somalitaustaisille nuorille monipuolista koulutusta työnhakuun sekä myös positiiviseen ajatteluun, itsetuntemukseen ja itsetunnon vahvistamiseen.

Hyvääkin tapahtuu koko ajan

Väkivallan normalisoituminen on Pentikäisen mukaan tällä hetkellä globaali uhka.

‒ Ihmiskunta on itse luomansa tragedian keskellä. Ei voida enää pitää itsestään selvänä, että demokratia säilyy vallitsevana hallintotapana. Aito optimismi siitä, että sodat voidaan rauhanvälityksellä lopettaa yksi kerrallaan, on valitettavasti historiaa, Pentikäinen sanoo.

Hän työskenteli presidentti Martti Ahtisaaren neuvonantajana ja sai olla mukana monissa rauhanvälitysprosesseissa. Ahtisaaren aikakauden mukaisia YK-rauhanvälittäjiä tai rauhanprosesseja ei enää ole. Pentikäinen ei kuitenkaan ole menettänyt toivoaan, päinvastoin.

‒ Toivoni on Tecla Namahanjan kaltaisissa ruohonjuuritason toimijoissa. Heitä on paljon ja kaikkialla. Kaikilla ei tosin ole yhtä hyviä resursseja toimia, mutta pienimuotoinenkin työ yhteisöissä on merkityksellistä.

Pentikäinen muistuttaa, että paljon hyvää tapahtuu koko ajan.

Olisi tärkeää, että kaikissa yhteisöissä olisi avoimuutta erilaisuutta kohtaan. Ihmisiä ei ole tehty samasta muotista ja sen peittäminen, mitä on, on raskasta ja turhaa. Jokainen voi kohdata, nähdä ja rakastaa omassa elämänpiirissään toisia.
‒ Antti Pentikäinen

‒ Toivoni elää arkisissa ihmiskohtaamisissa, arkisessa rakkaudessa ja välittämisessä. Käsitykseni mukaan Jumalan olemassaolo ei ilmene niinkään rakenteissa vaan arjen rakkauden teoissa. Jokainen voi tehdä sen, mitä omassa elämänpiirissään on mahdollista.

Vapaus valita on Pentikäisen mukaan suuri lahja.

‒ On rakkauden osoitus ja suuri lahja saada valita. On tärkeää pyrkiä avoimesti olemaan totta ja läsnä omassa elämässään ja lähipiirissään. Kukaan yksin ei pysty muuttamaan maailmaa, mutta jokainen voi tehdä oman osansa, eikä se työ ole turhaa.

Pentikäinen muistuttaa, ettei väkivalta ole vain jotain, mikä tapahtuu sodissa ja konflikteissa kaukana maailmalla, vaan väkivallan uhka koskettaa kaikkia yhteisöjä, myös hengellisiä.

‒ Ihmisen pyrkimys saada valtaa on universaalia. Nykyaika kärjistää ihmisten välejä. On meidän jokaisen vastuulla pyrkiä vaikuttamaan siihen, ettei valtaa käytettäisi väärin. Tavoitteena olisi, että toimintaamme ohjaisivat rakkaus ja armo, ei vallan halu, Pentikäinen sanoo.

– Jokainen voi kohdata, nähdä ja rakastaa omassa elämänpiirissään toisia, sanoo rauhanvälittäjä ja sovintoprosessien työelämäprofessori Antti Pentikäinen.

Rakenna rauhaa

Antti Pentikäinen muistuttaa, että arkisilla keskusteluilla ja omalla asenteella voi rakentaa parempaa yhteisöä ja rauhaa.

‒ Olisi tärkeää, että kaikissa yhteisöissä olisi avoimuutta erilaisuutta kohtaan. Ihmisiä ei ole tehty samasta muotista ja sen peittäminen, mitä on, on raskasta ja turhaa. Jokainen voi kohdata, nähdä ja rakastaa omassa elämänpiirissään toisia.

Tutkimusten mukaan sodan ja väkivallan uhan aiheuttama jatkuva varautuminen säilyy ihmisen DNA:ssa jopa seitsemän sukupolven ajan ja vaikuttaa kaikkeen.

Sotatraumat ovat Pentikäisen mukaan muovanneet myös suomalaista kansanluonnetta. On mahdotonta tietää, mikä olisi nyt toisin Suomessa, jos traumatyötä olisi ymmärretty ja osattu tehdä Suomen sotien jälkeen. Tutkimusten mukaan sodan ja väkivallan uhan aiheuttama jatkuva varautuminen säilyy ihmisen DNA:ssa jopa seitsemän sukupolven ajan ja vaikuttaa kaikkeen.

Mikään tilanne ei kuitenkaan ole toivoton.

‒ Traumatyö auttaa rakentamaan rauhaa, aina ja kaikkialla. Käytännössä se on usein arkista rakkautta vaikeuksien keskellä.