Kaipuu syvempään Jumalan yhteyteen

”Hengellisyys laskeutuu siihen astiaan, mikä psyyke on. Toisin sanoen: persoonallisuutemme vaikuttaa siihen, miten hengellisyyden koen.” Näin kirjoittavat psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Mirja Sinkkonen ja Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtaja, rovasti Ulla Saunaluoma kirjassaan nimeltä Olet mielessä (Karas-Sana, 2022).

Kirja tarjoaa lukijoille apua sen hahmottamiseen, miten eletty elämä vaikuttaa Jumala-suhteeseen.

Joku saattaa esimerkiksi epätoivoisesti etsiä Jumalan hyväksyntää. Tai toisella voi olla rajoittunut käsitys, että vain jokin tietty tapa rukoilla on oikea.

– Silloin Jumala-suhteesta tulee tekojen eikä armon suhde ja ihminen kokee, että hänen pitää täyttää Jumalan edessä jokin mitta, Saunaluoma toteaa.

– Meillä saattaa olla ennakkoluuloja Jumalaa kohtaan samalla tavoin kuin meillä on ennakkokäsityksiä kanssaihmisistä. Sijoitamme Jumalaan ominaisuuksia, joita Hänessä ei ole, Sinkkonen sanoo.

Jumalakuvan vääristymät juontavat usein juurensa kokemuksiin muista ihmisistä ensimmäisistä ihmissuhteista lähtien. Ankaran kasvatuksen seurauksena voi syntyä jopa pakonomaisia rutiineja esimerkiksi rukoukseen tai Raamatun lukemiseen.

Saunaluoman mukaan yksi tärkeä kysymys on myös, mitä on oikeanlainen tarvitsevuus.

– Yhteiskunnassamme vallitsee äärettömän vahva yksin selviytymisen korostaminen, hän huomauttaa.

Tämän seurauksena Jumalan edessä voi olla vaikeaa heittäytyä tarvitsevaksi. Toisaalta jotkut pyytävät Jumalalta apua asioihin, joista heidän tulee itse kantaa vastuuta.

– Äärilaidassa ollaan, jos vaatekaupassa rukoilee neuvoa siihen, ostaisiko sinisen vai punaisen puseron.

Vuorovaikutus ja aika ovat avainsanoja

Läpi elämän ihmisen perustarve on olla yhteydessä itseen, muihin ihmisiin ja Jumalaan. Parhaimmillaan Jumala-suhde voi tarjota korjaavan kokemuksen menneisyyden tapahtumien aiheuttamiin haavoihin.

Mitä tehdä, jos kaipaa läheisempää suhdetta Hänen kanssaan?

Yhtäältä ihminen voi itse tehdä jotakin yhteyden esteiden purkamiseksi, mutta toisaalta usko on täysin Jumalan meille antamaa lahjaa. Hän on tehnyt kanssamme ikuisen liiton, joka pysyy riippumatta ihmisen tunteista.

Sinkkonen ja Saunaluoma toteavat kirjassaan, ettei usko ole ”lihas, jota pitäisi pumpata vahvemmaksi”. Siksi he kirjoittavat suhteen syvenemisestä.

Sinkkonen kannustaa ihmisiä tekemään psyykkistä työtä itsensä kanssa. Kun itsetuntemus lisääntyy, emme enää heijasta toisiin ihmisiin tai Jumalaan omia vääristyneitä käsityksiämme.

Molemmat haluavat rohkaista ihmisiä syvempään Jumala-suhteeseen lukemalla Raamattua, kuuntelemalla opetuksia ja viettämällä aikaa Hänen kanssaan.

– Vuorovaikutus ja ajan antaminen ovat keskeisiä elementtejä, jos haluaa syvempää yhteyttä toisiin ihmisiin tai Jumalaan, Saunaluoma toteaa.

Rukouksen ei tarvitse olla korulauseita.

– Rukous on tavallisia sanoja, joilla kerron Jumalalle, mitä kaipaan ja mistä kiitän. Tiedostan sen, että olen ja elän Hänen edessään. Hän on pyhä ja aina läsnä kaikkialla, Saunaluoma sanoo.

Sinkkonen toteaa, että Jumala on kärsivällinen ja odottaa, jos ihminen ei vähään aikaan ole rukoillut.

– Kun vietämme enemmän aikaa Jumalan kanssa, opimme ymmärtämään Hänen olemustaan ja mitä Hän puhuu, Sinkkonen sanoo.

Tunne- vai järkisuhde?

Voiko omia tuntemuksiaan ottaa mittariksi sille, minkälainen oma Jumala-suhde on? Sinkkosen mukaan jotkut ovat luonnostaan enemmän järki- kuin tunneihmisiä, ja siksi myös usko painottuu heillä järjen alueelle.

Saunaluoma täydentää sanomalla, että kristillisessä opetuksessa on tapana painottaa enemmän sitä, mitä Raamattu kertoo Jumalasta, kuin ihmisen muuttuvaa tunnekokemusta. Silti meillä on lupa haluta uskon myös tuntuvan joltakin.

– Jos tunteet kielletään hengellisyydestä ja sanotaan, että ne ovat väärin, ollaan ojassa. Mutta jos väitetään, että uskon syvyyden mittarina ovat vahvat tunnekokemukset, mennään allikkoon, Saunaluoma havainnollistaa.

Hän muistuttaa, että Vanhan testamentin psalmit pursuavat tunteita: Jumalan edessä saa itkeä, vihata ja iloita. Tunnemyllerrysten jälkeen psalmien kirjoittaja päätyy siihen, että Jumala on hänen turvansa.

Sinkkonen ja Saunaluoma ovat yhtä mieltä siitä, että ”tietoisuus” Jumalasta ja Hänen rauhastaan on parempi kuvaus kuin ”tunne”. Tietoisuus Jumalasta voi olla läsnä, vaikka tunteet heilahtelevatkin.

Hyvä suhde Jumalaan on heidän mukaansa sellainen, jossa ihminen luottaa siihen, että hän on rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin on. Olemme aina turvassa armahtavan Jumalan sylissä. Silloin ihmiselle syntyy halu ilmaista uskoa myös tekoina.

– Ilo ja kiitollisuus siitä, mitä Jumala on tehnyt, saa antamaan hyvää eteenpäin, Sinkkonen sanoo.

Jumala tulee vastaan

Kirjailijakaksikolla on lohdullisia uutisia heille, jotka miettivät, voiko syvemmän yhteyden Jumalaan löytää ennen kuin on sinut itsensä kanssa. Kyllä voi, he vastaavat.

– Aika harvoilla evankeliumien henkilöillä itsetuntemus taisi olla kohdillaan, kun Jeesus kohtasi heidät. Sama pätee edelleen. Hän tulee meitä kohti, ja Pyhä Henki tekee työtään, Saunaluoma sanoo.

Sinkkosen mukaan pettymykset ajavat meitä usein Jumalan luo.

– Jumalan kutsun kuulee usein parhaiten hädän aikana. Se kääntää meitä Jumalaa kohti, hän toteaa.

Olet mielessä-kirjan lopussa Sinkkonen ja Saunaluoma avaavat Herran siunaus -rukouksen merkityksiä.

”Koko elämämme me etsimme rakastavia kasvoja. Sellaiset kasvot Jumala tahtoo tehdä sinulle todellisiksi. Hänen rakkautensa sinua kohtaan on ääretön, ja sinä olet aina hänen mielessään.”