Kahdesti siunattu liitto

Pöydällä on ruusuja. Eikä piikittelystä näy jälkeäkään.

– Ei me enää edes osata riidellä, mutta puhumaan on opittu, nauravat Eliina ja Taisto Heinonen Kuopion kodissaan.

– Täällä ei pääsisikään monen oven taakse karkuun. Riidat kuivuvat kokoon, kun selvitellään asiat heti tuoreeltaan. Suuttumista ei kiellä edes Raamattu, mutta vihaisena ei saa mennä nukkumaan, on yksi Eliinan eväistä avioon aikoville.

Tarvitaan yhteiset pelisäännöt, kompromisseja, anteeksipyytämistä ja -antamista, vaikka toinen ei älyäisi pyytääkään.

– Kerran loppui riita siihen, kun aikani huutoa kuunneltuani totesin Tasille vain, että ’kuule, kulta. Huomasin, että rakastan sinua aivan yhtä paljon silloinkin, kun sinä huudat.’ Joskus sanon, että nyt en tykkää, mutta rakastan.

– Rakkaus ja tykkyy tulevat eri momentilta, Tasi lainaa Eliinan tokaisua.

Siitä on jo kauan, kun mies tyytyi pelkästään kuljettamaan vaimoaan kokouspaikalle. Viime vuosina hän on rohjennut myös kuuntelemaan tämän puheita. Kun Eliina ihmetteli, mikä miestä itketti takapenkissä, hän kertoi ajatelleensa, että ”siinä on minun rakas”.

– Vien Elinan tilaisuuksiin ja talutan perille saakka, ettei hän pääse kaatumaan. Tasapaino ei aina pidä kunnolla halvausten takia. Yksi tärkeimpiä tehtäviäni on olla Elinalle korvina. Hänellä on tarve purkaa tilanteet paluumatkalla.

Elina myöntää, että hän on usein pakahtumaisillaan puhetilaisuuksien jälkeen.

– Etukäteen en tiedä, mitä tulen pöntöstä puhumaan ja jälkeenpäin huomaan, että Jumala teki minusta ihan kuin tyhjäpäisen. Kerran kysyinkin häneltä, millä perusteella minut kutsuttiin evankelistaksi. Vastaukseksi sain, ettei löytynyt huonompaa. Hömelö kun olen, töppäilen jatkuvasti. Tasi on käytännössä se kaatopaikka, johon voin lastini kaataa. Hän arvioi rehellisesti puheeni. Tämä on meille yhteinen työ.

– Vaikka kuinka yritän valmistella puheita, ne eivät synny yleensä etukäteen. TV7:n miehet nauravat, kun en osaa antaa heille edes aihetta ennakkoon. Ohjelmat pitää nimetä nauhoituksen jälkeen, mutta aina ovat aikataulut pitäneet.

”Aikavuus ärsyttää”

Tasi sanoo oppineensa, että mies ja nainen ovat erilaisia.

– Sitä kautta hyväksyy myös toisen tekemiset, sanomiset ja ajatukset. Vaikka miehelle joku asia on niin ja piste, naiset pähkäilevät sitä eri kanteilta. Ovat litvakampia puhumaan. Olen huomannut, että monet muutkin miehet ovat huonompia ilmaisemaan itseään kuin vaimonsa.

Kysyttäessä mies osaa vastata salamannopeasti, mikä vaimossa ihastuttaa tai vihastuttaa.

– Aikavuus ärsyttää. Eliinaa joutuu odottelemaan. Ei hän silti myöhästy, kun on ehdittävä johonkin ajoissa. Hän jää vain aina suustaan kiinni. Parasta Elinassa on rakkaudellisuus kaikkia kohtaan.

Kireästä käännyttäjästä ei ole jälkeäkään edes kotioloissa. Tuomitseminen ja älä-sanoman julistaminen eivät kuulu Eliinan mielestä kristinuskoon. Ei hän halua silti tehdä armosta alennustavaraa.

– Meillä ei ole tuomiovaltaa, mutta meidän kuuluu kertoa, että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja saavat lahjaksi armahduksen. Jos ei ymmärrä rikkoneensa pyhää Jumalaa vastaan, ei osaa kaivata armoakaan.

Aiemmin Eliina vielä puolusteli itseään Jumalan edessä sillä, ettei ole rikkonut kaikkia käskyjä vastaan, mutta yksi kerallaan puolustelut karisivat pois.

– Olin puolustellut itseäni sillä, etten ainakaan ole murhaaja. Kun kolmas raskauteni keskeytettiin, ajattelin, että nyt olen sitten sitäkin. Aborttiin oli myös lääketieteellisiä syitä, mutta tunsin silti tehneeni väärin. Syyllisyys oli hirveä siihen saakka, kunnes tajusin, että senkin synnin olen saanut anteeksi.

Eliina ja Taisto Heinonen sanovat avioliittonsa olleen vaikea. – Siihen on kuitenkin suostuttu eikä ole erottu. Ajan myötä jopa syyllisyys on muuttunut siunaukseksi.

”Kun et jois äiti”

– Meillä on ollut hyvin vaikea avioliitto, sanoo Eliina vakavana.

– En aluksi rakastanut Tasia. Altarille kävellessä ajattelin, että pääseehän tästä eroon, jos haluaa. Tasi taas oli rakastunut ensisilmäyksellä. Hän vakuutti, ettei hänen alkoholinkäytöstään tulisi ongelmaa, koska tiesi, etten muuten olisi mennyt naimisiin.

– Tasin väkivaltaisuus ja juominen lisääntyivät, ja itsekin yritin hukuttaa huolia keskiolueen, kun se tuli ruokakauppoihin. Sieltä oli niin helppoa ottaa pulloja mukaan. Tuntui pahalta, kun pojat pyysivät, että ’kun et jois, äiti’.

Välillä Eliina pakkasi jo tavaransa lähteäkseen pois ensin yhden ja sitten kahden poikansa kanssa.

– Aina Jumala tuntui sanovan, että yritä vielä kerran. Niitä kertoja tuli sitten monia. Parinkymmenen vuoden jälkeen Jumala alkoi huolehtia meidän avioliitosta. Huomasin rakastuneeni Tasiin.

Eliina velmuilee uhanneensa miestään avioliittoleirille menolla.

– Se oli niin kauhea asia Tasille, että hänellä oli parempi ehdotus: ’Osataanhan me aikuiset ihmiset muutenkin puhua.’ Kun asioita kertyy riittävästi, ne keräytyvät möykyksi sisään. Läheisyys oli jäänyt. Nyt se on tullut takaisin. Nätit sanat ja hipaisut ovat arkipäivää.

Heinosten saunailta on varattu kahdenkeskiseen keskusteluun.

– Silloin on telkkari suljettuna, lisää Tasi varmemman vakuudeksi.

Vanhoja asioita hän ei halua jauhaa.

– Kun kaikki entinen on anteeksi annettu, niihin voi panna pisteen. Eletään tätä päivää. Kuunnellaan, mitä toinen sanoo eikä sitä, mitä kuullaan toisen sanovan.

Eliina kertoo nauraen tajunneensa, että hänellä on oikeasti viisas mies, jolla on hienoja ajatuksia

– Meiltä olisi jäänyt paljon kokematta, jos olisimme silloin 20 vuotta sitten eronneet. Kaiken kivun kautta on syntynyt sellainen rakkaus, jota ei osaa edes kuvata. Kannatti yrittää.

Nyt molemmat hyväksyvät toisensa sellaisenaan, virheineen päivineen.

– Aina meillä on ollut ongelmia, mutta nyt niitä ei piilotella. Joku 30 vuotta sitten kipeästi satuttanut asia paljastuikin ihan puhtaaksi väärinkäsitykseksi.

– Välillä töksähdellään, mutta sitten puhutaan asiat heti tuoreeltaan sängyllä köllötellen. Saatamme tulla kaupungilta hiljaisina kotiin, heittäytyä sängylle köllöttelemään käsi kädessä ja selvitellä tapahtunutta. Lopuksi toinen kysyy, ollaanko kavereita ja toinen vastaa, että ollaan. Taivaan Isällä voi olla hauskaa meidän touhuja tuolta ylhäältä päin seuratessa.

Velatkin saataviksi

Eliina on huomannut, että jos Jumala sallii jotain, siihen sisältyy siunaus.

– Sairaudet opettivat lepäämään, kun en muuten osannut jäädä aloilleni. Kun omakotitalo oli pakko myydä omien ja toisten takuuvelkojen takia, ajattelin, että tätä koulua en ole vielä käynytkään. Jospa siitä on vielä jollekin hyötyä, että käyn tämän läpi. Korviini kuuluivat sanat ’Ihmisen Pojalla ei ollut, mihin päähän kallistaisi’. Siitä tiesin, että tämäkin on Jumalan juttu.

– Minut pyydettiin mukaan ylivelkaantuneiden vapautusrintamaan, vaikka en ymmärrä raha-asioista mitään enkä ole mielestäni ollut koskaan ylivelkaantunut. Niissä merkeissä käytiin ajamassa lainmuutosta presidentinlinnassa saakka. Kerroin Tarja Haloselle, miten Jeesus voi antaa tulevaisuuden ja toivon. Hän sanoi, että henkisen tuen antaminen ylivelkaantuneille on yhtä tärkeää kuin lakien laatiminen.

– Vaikka talo meni, tuli pieneen asuntoon muuttamisesta yksi suurimmista siunauksista meidän elämässämme. Siitä alkoi lähentyminen, jota ei meinaa oikein todeksikaan uskoa.

– Halusin, että liitto siunataan uudestaan nyt, kun varmasti tahdon rakastaa myötä- ja vastoinkäymisessä, kunnes kuolema meidät erottaa. Saman lupauksen antoi Tasikin. Alkuun hän pelkäsi, että on tulossa jotain juhlallisia seremonioita, mutta ei siinä sellaisia tarvittu. Siunaaminen tapahtui ihan arkisesti, kun ystäväpappi Kaisa Salo tuli kylään.

– Hän luki Kolossalaiskirjeestä siitä rakkaudesta, jota meillä ihmisillä ei ole omasta takaa: pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.

Ihmisen rakkaus on aina ehollista ja Jumalan rakkaus ehotonta, sanailee Eliina Heinonen savolaisittain.

– Ehoton rakkaus on turvallista eikä tee ikinä virheitä. Jumala on ehottoman luotettava.

Artikkeli on julkaistu alun perin Sanassa 10/2009.