”Joulu ei ole yllättävä menoerä, mutta monelle perheelle se on jokavuotinen kriisi” – diakoni Katja Lahti tietää, millainen on köyhän joulu

Vuosi vuodelta aikaisemmin joulu ilmestyy kauppojen hyllyille. Se on ollut tänäkin vuonna siellä jo syyskuusta alkaen. Kun lapset laativat lahjatoivelistoja ja kaupat pursuavat jouluherkkuja, vähävaraisissa perheissä joulun tulo voi aiheuttaa ahdistusta. Ei ole varmaa, onko varaa lahjoihin, jouluruokaan tai koristeisiin. Edes siihen yhteen asiaan, mikä kenellekin on juuri se, mikä tekee joulun. Joulu kuitenkin tulee köyhäänkin perheeseen. Näin ajattelee Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan diakoniatyöntekijä Katja Lahti.

Mitä lähemmäs joulua tullaan, sitä enemmän Lahti saa yhteydenottoja. Myös diakoniakeskuksen vastaanottoaikoja lisätään joulun lähestyessä.

Vanhemmat haluaisivat usein suojella lapsia taloudellisilta huolilta, mutta toisaalta heille pitäisi kertoa, miksi ei ole varaa ostaa kalliita lahjoja tai lahjoja laisinkaan.

– Meillä kaikilla on joku käsitys joulunvietosta ja köyhälläkin on oikeus viettää joulua. Joulu korostaa eriarvoisuutta, vaikka sen pitäisi olla ihan muuta. Joulu on usein myös hyvin herkkää aikaa, joka tuo erilaiset tunteet pintaan, hän sanoo.

Lahti muistaa erään tapauksen, kun huutolaispoikana elänyt mies kertoi kyynel silmässään, miten joulu oli hänen lapsuutensa kauheinta aikaa. Jouluna hänet eristettiin kaikista muista, silloin hän ei saanut syödä edes palvelusväen kanssa yhdessä. Rahattomuus saattaa aiheuttaa syrjäytymistä ja osattomuutta joulunaikaan myös tänä päivänä.

Vanhemmat haluavat antaa lapsille edes jotain. Kuva: kuvituskuva.

Tärkeät lahjat

Rahan ei pitäisi tehdä joulua, mutta ilman rahaa joulua on vaikea tehdä. Lapsiperheissä lahjoilla on iso merkitys ja vanhemmat haluavat antaa lapsille edes jotain. Pienten lasten kohdalla lahjojen arvolla ei ole niin suurta merkitystä, mutta isommat lapset saattavat esimerkiksi koulussa vertailla saamiaan lahjoja. Jokainen elää omassa vertaisryhmässään ja nuorten keskuudessa voi olla iso merkitys sillä, millaiset tai minkä merkkiset vaatteet ovat.

Vanhemmat haluaisivat usein suojella lapsia taloudellisilta huolilta, mutta toisaalta heille pitäisi kertoa, miksi ei ole varaa ostaa kalliita lahjoja tai lahjoja laisinkaan. Vanhemmat saattavat säästää jopa omasta ruuastaan, jotta lapsille voisi hankkia jouluna jotakin.

– Samalla he pohtivat, onko oikein hankkia itselle edes jotain pientä, Lahti kertoo.

Muistan, kuinka meille oli tullut lahjoituksena suklaata ja kahvia ja maitoakin. Eräs äiti ilahtui saadessaan kahvia, koska ei ollut pitkään aikaan sitä saanut.
– Katja Lahti

Joulu saattaa aiheuttaa monenlaista syrjäytymistä, jos rahaa ei ole. Vähävarainen isovanhempi ei ehkä pääse osalliseksi lastensa perheen joulunvietosta. Jos isovanhemmalla ei ole rahaa lahjoihin tai hän ei voi esimerkiksi tarjota jouluateriaa lasten perheille, hän ei kehtaa olla joulun aikaan yhteydessä laisinkaan ja jää yksin.

Katja Lahti on huomannut, että myös perheet syrjäytyvät muista perheistä heikon taloudellisen tilanteen vuoksi. Köyhyys nostaa kynnystä tutustua muihin perheisiin.

Joulun vietossa jollekin on tärkeää, että pystyy hankkimaan palan kinkkua, toiselle, että pääsee käymään haudalla tai kolmannelle, että voi luoda kotiin jouluisen tunnelman. Joskus joulu syntyy hyvin pienistä asioista.

– Muistan, kuinka meille oli tullut lahjoituksena suklaata ja kahvia ja maitoakin. Eräs äiti ilahtui saadessaan kahvia, koska ei ollut pitkään aikaan sitä saanut. Hän sanoi, että hänelle joulu tuli siitä.

– Sosiaalisen median keskusteluissa näkee ihan kamalaa kommentointia. Meillä on vallalla käsitys, että ihmiset voivat hallita elämää niin, ettei koskaan epäonnistu, Katja Lahti sanoo.

Viimeinen apu

Katja Lahti tekee pääsääntöisesti seurakunnassa talous- ja kriisivastaanotosta ja on vankilatyön yhteyshenkilö. Hänen luokseen tullaan usein siinä vaiheessa, kun mistään muualta ei ole saatu apua. Kun Kelasta ja sosiaalityöstä on tullut kielteisiä päätöksiä. Kun ei ole enää mitään muuta tahoa, mistä apua voisi pyytää.

Seurakunnassa asiakasta voidaan auttaa akuutissa kriisitilanteessa, antaa ostolupa elintarvikeliikkeeseen tai maksaa tärkeä lasku. Asunnon vuokraa ei makseta. Tulot ja menot katsotaan samalla tavalla kuin Kelassa, mutta tilanteita katsotaan aina kokonaisvaltaisesti. Joskus asiakas uskoo velkojensa olevan todellisuutta suuremmat ja kun lopulta lasketaan, mitä on maksettavana, summa onkin oletettua pienempi. Samasta laskusta on saattanut tulla useampi perintäkirje, jotka koskevat kuitenkin vain yhtä alkuperäistä laskua.

Yleisessä tilassa olevasta joulupuusta sai poimia lapsen joululahjatoiveen ja hankkia sen.

– Aina tieto ei lisää tuskaa. Jos asiakas tulee luokseni itkien ja lähtee nauraen, se on jo iso asia, sanoo 20 vuotta diakoniatyötä tehnyt Lahti.

Varsinaisia jouluavustuksia ei Hämeenlinna-Vanajan seurakunnalla ole, mutta jos lahjoituksia yksityisiltä ihmisiltä, yhdistyksiltä tai yrityksiltä tulee, niitä voidaan jakaa joulun alla. Jonkin verran niitä onneksi tulee. Seurakunnan diakoniatyössä huomioidaan joulu ja pyritään, että jokainen saisi viettää joulun juhlaa.

– Joulu ei ole yllättävä menoerä, mutta monelle perheelle se on jokavuotinen kriisi. Olen kuullut itseni sanovan, että jos saamme lahjakortteja, voimme jakaa niitä joulun alla, Lahti sanoo.

Pyytämistä hävetään

Jos seurakunnalle haluaa lahjoittaa jotakin vähänvaraisten perheiden auttamiseksi, lahjakortteja otetaan mielellään vastaan, koska niitä on helppo jakaa eteenpäin. Myös säilyvää ruokaa voi tuoda. Tänä vuonna Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa on pyydetty lapasia, viime vuoden Operaatio Talvi tuotti paljon kauniita villasukkia, joita varmasti paketoitiin myös lasten joulupaketteihin. Viime vuonna seurakunta sai joulukalentereita juuri ennen joulua. Niissä oli pitkät päiväykset, joten niitä voidaan tänä jouluna jakaa eteenpäin.

Ennen koronaa Joulupuutempaus Lammin säästöpankin kanssa mahdollisti joululahjojen saamisen lapsille, jotka eivät niitä muuten ehkä olisi saaneet. Yleisessä tilassa olevasta joulupuusta sai poimia lapsen joululahjatoiveen ja hankkia sen.

Pahalta tuntuu myös, jos lapsi on erityisen lahjakas ja hänellä olisi mahdollisuus päästä lajissa pitkälle, mutta perheellä ei ole varaa kustantaa lapsen harrastuksen jatkamista.
– Katja Lahti

Lahti tunnistaa häpeän, jota apua pyytävä tuntee. Me suomalaiset olemme häpeäkansaa ja meissä elää vahva itse pärjäämisen ja selviämisen eetos. Raha-asioiden sotkeminen lyö ihmiseen leiman, joka määrittelee koko ihmisyyden, vaikka Lahti ajattelee, että niin kauan kuin maailmassa asioista selviää rahalla, sen pitäisi olla yksinkertaista. Niin ei ole.

– Velkavankeus on pidempi tuomio, kuin mitä saa hengen riistämisestä, Lahti hymähtää.

Katja Lahti on huomannut, että myös perheet syrjäytyvät muista perheistä heikon taloudellisen tilanteen vuoksi. Köyhyys nostaa kynnystä tutustua muihin perheisiin. Kuva: kuvituskuva.

Jos putoaa oravanpyörästä

Taloudelliset vaikeudet johtavat muihin hankaluuksiin. Lahti on nähnyt tapauksia, joissa perhe on joutunut muuttamaan omakotitalosta kerrostalon vuokra-asuntoon, ja lasten kaverit eivät ole päässeet enää kylään perheen muuttuneen sosiaalisen aseman vuoksi. Samalla tavalla, jos taloudellisen tilanteen vuoksi joudutaan muuttamaan toiselle puolelle kaupunkia, jäävät tutut kaverit ja myös vanhemmilta saattavat kadota tukiverkot, jos esimerkiksi entisen kodin lähellä on asunut auttavaisia naapureita.

Pahimpia tilanteita ovat ne, kun lapsi joutuu luopumaan tärkeästä harrastuksesta.

– Se särkee vanhempien sydämen. Esimerkiksi ADHD:ta sairastava lapsi saattaa pystyä keskittymään vain siihen jalkapalloon. Harrastuksen menettämisen myötä voi menettää myös kaveripiirin. Pahalta tuntuu myös, jos lapsi on erityisen lahjakas ja hänellä olisi mahdollisuus päästä lajissa pitkälle, mutta perheellä ei ole varaa kustantaa lapsen harrastuksen jatkamista, Lahti suree.

Diakoniatyö voi myöntää ostolupia, jotka koskevat elintarvikkeita. Kun ostoskoriin on livahtanut leivinpaperipakkaus, tulee kassalla ongelma, koska se ei ole elintarvike.

Taloudelliseen ahdinkoon saatetaan joutua avioeron tai sairastumisen, hometalon tai ludeongelman takia. Tai se perheen ainoa vanhempi sairastuu ja tuloja ei enää ole. Ihmiset tuomitsevat helposti, jos ei pärjää.

– Sosiaalisen median keskusteluissa näkee ihan kamalaa kommentointia. Meillä on vallalla käsitys, että ihmiset voivat hallita elämää niin, ettei koskaan epäonnistu.

Lahti on nähnyt tilanteita, jossa sitä pärjäämistä on yritetty liiankin kauan. On sinnitelty ja ponnisteltu. Ihmisten voimavarat eivät myöskään ole identtiset. Toiset selviävät painavammista taakoista, kuin toiset. Esimerkiksi nepsy-perheiden lasten vanhemmat saattavat pitkään olla tilanteessa, jossa voimavarat alkavat olla jo vähissä ja apua ei saa. Lahden mielestä pitäisikin panostaa enemmän ennaltaehkäisyyn, eikä herätä vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo katastrofin partaalla.

Köyhyys syvenee

Diakoniatyöntekijän luokse asiakkaan saattaa ohjata esimerkiksi perhetyöntekijä. Lahti harmittelee, että aiemmin hyvä yhteistyö sosiaalityön ja paikallisen Kelan kanssa päättyi jo ennen sote-uudistusta. Ennen kuin toimeentulotuen hoitaminen siirtyi Kelaan, tehtiin paljonkin yhteistyötä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Nykyisen hallituksen päätöksistä hän on kauhuissaan. Köyhyys syvenee, vaihtoehdot vähenevät.

Katja Lahti huomauttaa, että auttamiseen liittyy myös aina vallankäyttöä. Diakoniatyö voi myöntää ostolupia, jotka koskevat elintarvikkeita. Kun ostoskoriin on livahtanut leivinpaperipakkaus, tulee kassalla ongelma, koska se ei ole elintarvike. Jono pysähtyy ja siellä jonossa takana saattaa olla joku tuttu. Avunsaajan yksityisyys katoaa. Lahjakortit eivät leimaa ketään, ja Lahti jatkaa, että sekin on lahja, että voi ostaa jouluruokaa ilman häpeää.

Lahti on tunnistanut itsessäänkin ennakkoluulon ihmetellessään mielessään, miten upeasti erään vastaanotolle tulevan naisen hiukset oli laitettu.

– Kun halutaan auttaa, halutaan myös kontrolloida. Vaikka on hyvä, että voi auttaa, parasta olisi, kun kenenkään ei tarvitsisi pyytää apua, Lahti toteaa.

Köyhyys ei myöskään näy päällepäin. Lahti on tunnistanut itsessäänkin ennakkoluulon ihmetellessään mielessään, miten upeasti erään vastaanotolle tulevan naisen hiukset oli laitettu. Selvisi, että hänen ystävänsä on parturi-kampaaja, joka oli laittanut ystävänsä hiukset maksutta tätä ilahduttaakseen.

Sen perusteella, miltä joku näyttää tai millaiset vaatteet ihmisellä on, ei voi tehdä johtopäätöksiä ihmisen elämäntilanteesta. On myös työssä käyviä köyhiä, joiden on kuitenkin huolehdittava ulkonäöstään, jos työn luonne sitä vaatii. Usein juuri parturi- ja kampaajakäynneissä säästetään, se on ylellisyyttä, johon ei ole varaa.

– Sosiaalisen median keskusteluissa näkee ihan kamalaa kommentointia. Meillä on vallalla käsitys, että ihmiset voivat hallita elämää niin, ettei koskaan epäonnistu, sanoo Katja Lahti. Kuva: kuvituskuva.

Haukkaa ja hengaa

Vuoden 2008 taantumasta alkaen lapsiperheköyhyys tai köyhyys yleensä ei ole ainakaan vähentynyt. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa on järjestetty vähävaraisten joulujuhla jo 90-luvulta alkaen. Kun osallistujien määrä ylitti sata henkeä, juhla piti siirtää suurempaan tilaan. Parhaimmillaan osallistujia on ollut yli 300 henkilöä.

Parannusta tilanteeseen ei ole vielä näkynyt. Juhlaan ovat tervetulleita myös perheet, mutta lapsia harvemmin on osallistunut, koska juhla järjestetään päiväaikaan, kun lapset ovat vielä koulussa.

Lähiömessuissa tarjotaan messun jälkeen maksuton keittolounas ja kahvit.

Tarve ilmaiselle aterialle näkyy myös joka toinen viikko järjestettävissä Haukkaa ja hengaa -illoissa, joissa on tarjolla ruokaa kivan tekemisen ja yhdessäolon lisäksi. Lähiömessuissa tarjotaan messun jälkeen maksuton keittolounas ja kahvit.

Diakoniatyön asiakkaiksi on viime aikoina tullut paljon pikkulapsiperheitä ja hyvin nuoria aikuisia, samoin myös ikäihmisiä. Myös henkinen pahoinvointi näkyy avuntarpeessa.

Köyhyys lisääntyy Suomessa

Tilastokeskuksen tietojen mukaan köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien määrä on kasvussa.

Köyhyys- tai syrjäytymisriski tarkoittaa, että henkilö on suhteellisesti pienituloisen, vajaatyöllisen tai vakavaa aineellista puutetta kokevan kotitalouden jäsen. Vuonna 2021 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevia oli 894 000, joista Helsingissä 97 000, muualla pääkaupunkiseudulla 81 000, muissa suurissa yliopistokaupungeissa 190 000, muissa kaupunkimaisissa kunnissa 301 000 ja maaseutumaisissa kunnissa 108 000.

Prosentuaalisesti katsottuna köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevia suomalaisia oli vuonna 2021 16,3 prosenttia. Lapsiperheistä heitä oli 12,9 prosenttia. Pareista, joilla on lapsia, köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa oli 9,4 prosenttia ja yhden vanhemman talouksista peräti 32,7 prosenttia. Suurimmassa vaarassa ovat yhden vanhemman taloudet.

Lähde: Stat.fi