Arjen pyhyyttä | ”Vaikka minusta ei olisi esikuvaksi, on minulla käsi, jolla voin tarttua toiseen käteen”

Kun olin kolmenkymmenen, totesi samanikäinen äiti hiekkalaatikolla, että olemme tulleet ikään, jossa tukkaa ei voi enää pitää auki. Aloin palmikoida hiuksia kuin siitä kävisin rouvemmaksi. En ollut huomannut suurtakaan muutosta minäkuvassa, vaikka lapsia oli jo viisi ja teinivuosista suuri harppaus.…